Olenko liian erilainen kuin Olga?

Olen viime aikoina pohtinut kohtalotoverini Olgan kanssa sitä, pitäisikö meidän virallistaa seurustelusuhteemme, vai onko meissä liikaa eroja, jotta suhteesta tulisi mitään.

Teimme kumpikin tunnukset OKCupid-deittisaitille ja vastailimme siellä useisiin satoihin match-kysymyksiin ja teimme lukuisia testejä. Näiden perusteella match-prosenttimme on vain 72% ja enemy-prosenttimme peräti 15%. Tämä yhteensopivuusaste on melkoisen alhainen ottaen huomioon sen, että OKCupidissa on useita kymmeniä suomalaisia naisia, joiden kanssa minulla on korkeampi match-prosentti ja alhaisempi enemy-prosentti. Vastaavasti Olga löytää itselleen sekä mies- että naispuolisia matcheja, joiden kanssa hänellä on paremmat prosentit kuin minulla.

Myers-Briggs-persoonalisuustyyppini on INTJ, kun taas Olga on ENFP. D&D-alignmentiltaan Olga puolestaan on Chaotic Good, kun taas itse olen Lawful Neutral. On sanomattakin selvää, että näin suuret erot persoonallisuudessa ja alignmenteissa aikaansaavat ristiriitoja parisuhteessa. Lisäksi Olgalla on korkeampi STR ja DEX kuin minulla, mikä on omiaan heikentämään miehistä itsetuntoani. INT meillä sentään on onneksi molemmilla sama, eli 18 (kirkasvalokuulokkeet päässä 19).

En pysty itse sietämään musiikkia, jossa on minkäänlaisia satunnaisuus- ja kohinatekijöitä, jotka johtuvat esimerkiksi inhimillisistä epätäydellisyyksistä, kun taas Olga pitää niitä musiikin suhteen olennaisina ja kuuntelee mm. metallimusiikkia, jossa käytetään aikansa eläneitä ei-ohjelmoitavia soittimia. Ainoa konemusiikki, josta Olga aidosti pitää, on chip-musiikki, jonka kuunteleminen on mielestäni pelkkää tarpeetonta nostalgista haikailua ja kehityskammoista luddismia. Nämä musiikkimaulliset erot pakottavat meidät kuuntelemaan kumpikin omaa musiikkiamme erillisistä soittimista.

Seksuaalisissa mieltymyksissämme yhtäläisyytemme osoittautuvat kohtalokkaiksi, sillä suosimme molemmat BDSM-asioissa alistuvana osapuolena olemista. Olga haluaa myös aina ottaa minulta suihin, mutta minusta tämä toiminta on jossain määrin ällöttävää, kun taas Olgan mielestä vaippojen pitäminen ja varsinkin niihin ulostaminen ja virtsaaminen ovat täysin käsittämätön seksuaalisuuden vääristymä. Furryleikeissä Olga haluaisi olla mieluiten hevonen, kun itse haluaisin hänen olevan karhu. Nämä eläimet sijaitsevat täysin eri osissa ravintopyramidia, joten seksuaalisia mieltymyksiämme on tässäkin asiassa vaikea sovittaa yhteen.

Mitä ruokavalioon tulee, Olga suosii energiajuomana ED Lemon Light:iä, kun taas omasta mielestäni Euroshopperin energiajuoma (ES) on ainoa, jota voi suvaita. Olga valitsee myös pizzatäytteidensä joukkoon usein ananasta, oliviia ja valkosipulia, eikä hän suostu luopumaan näistä vaikka kuinka varoittelisin niiden korkeasta hiilihydraattipitoisuudesta ja kuinka näyttäisin hänelle tutkimusartikkeleita, joiden mukaan vähäisetkin hiilihydraattimäärät alentavat ihmisen älykkyyttä. Itse otan aina pelkkiä eläinperäisiä täytteitä, jotta älykkyyteni pysyisi korkealla tasolla. En myöskään suostu syömään soijaa paitsi ehdottomissa hätätilanteissa, kun taas Olga pitää Hälsans Kökin soijanakeista niin paljon ettei suostu niistä luopumaan.

Poliittisesti olemme molemmat Piraattipuolueen kannattajia, mutta kantamme esimerkiksi luonnonsuojelun tarpeellisuuteen ja teknologiseen singulariteettiin poikkeavat huomattavasti toisistaan. Olgan mielestä singulariteetin ajankohta ei ole mitenkään varma ja saattaa heittää useilla vuosikymmenillä, kun taas itse pidän Kurzweilin ennustetta jo Less Wrong -sivustolla annetun aukottoman bayesilaisen päättelyketjun perusteella hyvinkin tarkkana. Olga ei taasen edes pidä Kurzweilia ja Yudkowskya mitenkään ehdottoman pätevinä auktoriteetteina, mikä on mielestäni täysin irrationaalinen asenne. Olga on myös pitänyt näkemystäni singulariteetin luonteesta "kristillisvaikutteisena", hyi olkoon! Tämä törkeä solvaus on saanut välillemme lukuisia kiivaita väittelyjä, jotka ovat johtaneet seksuaalisen kanssakäymisen peruuntumiseen lukuisina iltoina. Maailmankuvalliset eromme ovat siis hyvin jyrkät ja aiheuttavat ongelmia suhteellemme.

Olga lukee paljon spekulatiivista fiktiota, kun taas itse pidän kirjallisuutta vanhentuneena taidemuotona verrattuna elokuviin ja videopeleihin. Videopeleistä Olgan suosikki on NetHack, mutta itse pystyn pelaamaan Rogue-tyyppisistä peleistä korkeintaan ADOMia, ja sitäkin pidän ajanhaaskuuna ja luddiittitoimintana verrattuna graafiselta toteutukseltaan nykyaikaisiin peleihin. Pidämme molemmat Fallout-sarjan peleistä (kuten kaikki omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset tekevät), mutta Olgan mielestä sen kolmososa on täyttä roskaa ja ykkönen on paras! Aivan käsittämätöntä luddismia ja teknologisen kehityksen vähättelyä. Luddismista puheenollen, Olgan suosikki-TV-sarja on 1960-luvun Star Trek siinä missä itse en suostu edes katsomaan mitään ennen 1990-lukua tuotettua (mukaanlukien suosikkisarjani TNG:n ensimmäiset kaudet, jotka ovat mielestäni täyttä roskaa, sillä niissä on Wesley Crusher vielä mukana).

Käyttöjärjestelmämieltymyksemme ovat hyvin erilaiset. Olga suosii OpenBSD:tä, joka on auttamattoman vanhentunut järjestelmä 70-luvulta periytyvine koodiriveineen, kun taas omasta mielestäni ehdottomasti paras käyttöjärjestelmä kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin on Gentoo. Olga myös käyttää tekstieditorina VIMiä, kun taas itse vannon GNU Emacsin nimeen. Oma suosikkiohjelmointikieleni on Haskell sen matemaattisen kauneuden ja ilmaisuvoiman vuoksi, kun taas Olgalla on jonkinlanen omituinen fetissi matalan abstraktiotason kieliin kuten assembly-kieliin ja Forthiin, jotka ovat mielestäni aivan käsittämättömän rumia. Wikipedia-editointipoliittinen kanta Olgalla on deletionistinen kun taas omani on inklusionistinen eli tarkalleen päinvastainen. Suomalaisista kuvafoorumeista oma suosikkini on Kotilauta, kun taas Olgan suosikki on Northpole.

Kaikkien näiden eroavaisuuksien vähittäinen esiintulo on tuottanut molemmille suuria pettymyksiä. Vielä bunkkeriviikonloppunamme luulimme löytäneemme toisillemme parhaan mahdollisen kumppanin, mutta nyt ovat realiteetit alkaneet iskeä vastaan. Tokihan parisuhteeseen kuuluu aina myös toisen osapuolen erilaisuuden hyväksyminen, mutta meidän välillämme on niin paljon eroavuuksia niin mielipide- kuin elämäntapa-asioissakin, että bayesilainen todennäköisyys suhteemme onnistumiselle on uusimpien laskelmieni mukaan varsin heikko. Olga on monesti puhunut siitä, että pieniä eroja kuuluukin olla, ja että eroavaisuuksien kautta pariskunta voi itse asiassa vahvistaa toisiaan, mutta pidän tätä teoriaa pelkkänä naistenlehtihaihatteluna, josta Olga ei ole vieläkään täysin päässyt eroon.

Katsomme kuitenkin vielä tilannetta noin viikon verran eteenpäin ja teemme sen jälkeen uuden arvion. Mikäli suhteemme onnistumisen bayesilainen todennäköisyys ei siihenkään mennessä ylitä neljääkymmentä prosenttia (40 %), harkitsemme seurustelusuhteemme lopettamista. Tämä on meidän molempien mielestä ainoa rationaalisesti perusteltavissa oleva tapa toimia tässä tilanteessa.