Rationaalisiakin piraatteja implantoitu - suojautukaa bunkkereihin!

Olen kuullut järkyttävän huhun, että Panu Horsmalahti on liittynyt Vasemmistonuoriin. Tämä jos mikä on todeksi paljastuessaan vedenpitävä todiste siitä, että nyt myös rationaalisia piraatteja on ruvettu implantoimaan mielenhallintasiruilla.

Koska kukaan ei nähtävästi ole enää turvassa, pyydän kaikkia vielä implantoimattomia piraatteja suojautumaan välittömästi. Paras suojautumiskeino on sulkeutua salaiseen bunkkeriin ja poistua sieltä vasta kun Wareborg-todellisuuteen johtava madonreikä on avautunut. Bunkkerielämä soveltuu muutenkin piraateille melko hyvin -- etenkin niille, jotka edustavat hikikomori-alakulttuuria.

Kaikkein turvallisin bunkkeri sijaitsee Otaniemessä ja on varattu minulle ja läheisimmile yhteistyökumppaneilleni. Tätä bunkkeria vartioidaan vuorokauden ympäri, ja kaikki sisään pyrkivät varmistetaan turvatarkastuksissa implantittomiksi ja solukemialtaan terrestriaalisiksi. Lisäksi bunkkeri on varustettu kvanttimekaanisella suojakenttägeneraattorilla, joka estää mm. sisätiloihin kohdistuvan teleportaation. Tämä bunkkeri on valitettavasti jo buukattu täyteen, mutta voin lähettää halukkaille tiedustelijoille kryptatussa muodossa tietoa muista bunkkereista.

Bunkkereiden turvallisuusnäkökohtien suunnittelussa on hyvin tarpeellista ottaa huomioon se mahdollisuus, että implantoijat yrittävät päästä sisään ennennäkemättömän korkeatasoisen teknologian avulla. Tämä on perusteltua siitä syystä, että huomattava osa implantoijista kuuluu maapallon ulkopuolisiin sivilisaatioihin. Jopa Yleisradion kaltaiset valtamediat ovat huomioineet, kuinka ufohavaintojen määrä lisääntyi Suomessa voimakkaasti ennen eduskuntavaaleja. Tämä havaintopiikki johtui nimenomaan toiminnasta, jossa yhteiskuntavaikuttajia paitsi implantoidaan mielenhallintamikrosiruilla, myös vaihdetaan reptiliaanisiin kaksoisolentoihin. Valtaosa istuvista kansanedustajista ja muista pitkän linjan vaikuttajista on implantoitu tai vaihdettu jo aiemmin, joten ufoaktiivisuus liittyy nimenomaan uusien vaikuttajien kuten perussuomalaisten ja piraattipuoluelaisten käsittelyyn.

Piraattipuolueen kansanedustajaehdokkaita ruvettiin implantoimaan havaintojeni mukaan helmikuun loppupuolella, kun osa puoluelaisista alkoi yllättäen vaikuttaa mielipiteiltään aiempaa konservatiivisemmilta ja epäpiraattimaisemmilta. Näihin aikoihin konservatiivipiraatit ottivat puolueen jäseneksi Antti Kurhisen, mikä järkytti minua suuresti. Vaalien aikaan konservativismi oli näivettänyt puolueen selkärangan jo siinä määrin, ettei Oskar Elmgrenin vaalipornoelokuva saanut riittävää tukea ja huomiota vaan lähinnä kukkahattutätimäisä tuhahtelua. Vaalien jälkeen puolue valitsi presidenttiehdokkaakseen Elmgrenin sijaan Harri Kivistön, joka on Uutta Maailmanjärjestystä edustavan implantointiuskonnon edustaja.

Olen viime aikoina aktivoitunut OkCupid-seuranhakusaitilla, jossa olen nimimerkillä "Wareborg". Tärkeimpänä syynä aktivoitumiselleni on se, että haluan itselleni yhden tai useamman naiskumppanin, joiden kanssa siirryn Wareborg-todellisuuteen. En kuitenkaan valitettavasti pysty turvallisuuteni vuoksi poistumaan bunkkerista enkä edes tapaamaan uusia ihmisiä ennen madonreiän avautumispäivää, joten kaikki IRL-treffit on sovittava toukokuun 29. päivän aamupäivälle. Tämä tuskin kuitenkaan haittaa potentiaalisia kumppaneitani, jotka todennäköisesti muutenkin tutustuvat minuun nimenomaan transdimensionaalisuuteni aikaansaaman pariutumismarkkinaedun vuoksi.

En ole kuitenkaan saanut tähän mennessä vielä ainuttakaan kiinnostunutta yhteydenottoa yhdeltäkään naishenkilöltä. Tämä johtunee siitä, että naisia on kaikissa edustamissani viiteryhmissä hyvin pieni osuus miehiin verrattuna. Naispuolisia piraatteja, transhumanisteja, teekkareita ja teknologia-asiantuntijoita on toki jonkin verran, mutta epätasa-arvoisen sukupuolijakauman vuoksi he kaikki menevät Ylemmän Tason Miehille. En pysty implantoitujen piraattien tavoin ratkaisemaan ongelmaa liittymällä Vasemmistonuoriin tai muihin vakaumukseni vastaisiin naisvaltaisiin viiteryhmiin, joten ainoaksi rationaaliseksi vaihtoehdoksi jää kumppaninetsintäprosessin laajentaminen myös miespuolisiin.

Mikäli minulla ei ole Wareborg-todellisuuteen siirryttyäni naiskumppania, aion aloittaa prosessin, jolla pyrin muuntamaan itseni biseksuaaliksi. Minulla ei ole vielä selkeää käsitystä siitä, mitä seksuaalisen suuntautumisen muuttaminen vaatii, ja tarvitaanko siinä ohjelmallisen manipulaation lisäksi myös hardware-tason aivomuutoksia. Biseksuaalisuus on joka tapauksessa huomattavasti rationaalisempaa kuin heteroseksuaalisuus, joten saatan ruveta kehittämään itseäni tähän suuntaan vaikka saisinkin itselleni naiskumppanin. Lisäksi esimerkiksi feministinaiset ovat tietääkseni keskimäärin kiinnostuneempia bi-miehistä kuin heteromiehistä, joten seksuaalisen suuntautumiseni muutos tulee lisäämään markkina-arvoani myös heidän keskuudessaan.

Naiset ovat murhaajia.

On tunnettu tosiasia, että miehet tekevät paljon itsemurhia. Tämä on mielestäni yksinomaan naisten syytä. Valtaosa naisista on nirsoilijoita, jotka ajavat parinvalintapreferensseillään huomattavan osan ns. alemman tason miehistä niin epätoivoiseen seksin puutteen tilaan, että heille ei jää elämässään muuta vaihtoehtoa kuin tappaa itsensä. Koska naiset voisivat parinvalintapreferenssejään muuttamalla estää nämä itsemurhat mutta eivät sitä tee, ovat he epäsuorasti syyllisiä kaikkien näiden miesten itsemurhiin eli siis murhaajia.

Tuen väitettäni noin viiden vuoden takaisella ruotsalaistutkimuksella, joka paljastaa, että lyhyet miehet tekevät huomattavasti enemmän itsemurhia ja itsemurhayrityksiä kuin pitkät. Tämä johtuu mielestäni yksinomaan naisten parinnvalintapreferensseistä, jotka epätasa-arvoisesti suosivat pitkiä miehiä lyhyiden kustannuksella. Tämä yhdistettynä naisten yleiseen pihtailuun ja nirsoiluun johtaa siihen, että hyvin suuri osa ulkoisilta ominaisuuksiltaan vajaiksi koetuista miehistä jää kokonaan ilman seksiä, mikä on paitsi räikeä sukupuolten välinen tasa-arvo-ongelma, myös koko ihmiskunnan tulevaisuuden vaarantava epäkohta.

Jotta ihmiskunta selviäisi hengissä, on naisten muutettava parinvalintapreferenssejään. Ensisijainen valintakriteeri parinvalinnassa tulisi aina olla älykkyysosamäärä ja siitä kumpuava kyky rationaalis-loogiseen ajatteluun, ja naisten pitäisi myös antaa seksiä varauksettomammin kaikille heiltä sitä pyytäville älykkäille miehille. Tämä tukisi ihmiskunnan hengissäpysymistä etenkin nostamalla väestön keskiälykkyyttä, mikä johtaisi teknologisen kehityksen nopeutumiseen. Älykkäiden miesten ei myöskään tarvitsisi enää käyttää suurta määrää henkisistä resursseistaan kumppanien etsimiseen, mikä tarkoittaisi sitä, että nämä resurssit olisivat tieteen ja teknologian kehityksen palveluksessa, ja näiden kehitysnopeus näin ollen kiihtyisi.

Olen toki kirjoittanut näistä asioista blogissani ennenkin, mutta juuri nyt aihe on itselleni henkilökohtaisella tasolla erityisen läheinen. Olen nimittäin saanut selville, että avaruusulottuvuuksien skalaarikertoimet ovat erilaiset eri rinnakkaistodellisuuksissa, mikä aiheuttaa ongelmia transdimensionaaliselle siirtolaisuudelle. Portugalin ex-presidentti totesi äskettäin julkisuudessa, että kääpiöt hallitsevat Suomea. Vaikkei hän sitä varmaan kirjaimellisesti tarkoittanutkaan, on se tietyssä mielessä myös kirjaimellisesti totta. Tämän rinnakkaistodellisuuden eli Soini-todellisuuden tilaulottuvuudet ovat nimittäin kuroutuneet sen verran kokoon viime kuukausien aikana, että Soini-todellisuuden asukkaat ovat tällä hetkellä noin 5-10 prosenttia lyhyempiä kuin Wareborg-todellisuuden asukkaat, ja ero tulee kasvamaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kun joukko Soini-todellisuuden asukkaita noin kuukauden päästä siirtyy Wareborg-todellisuuteen, on heidän sopeuduttava elämään maailmassa, jossa he ovat huomattavasti nykyistä lyhyempiä. Esimerkiksi itse olen 168 senttimetriä pitkä, joten Wareborg-todellisuuteen palattuani olisin siellä pahimmassa tapauksessa hädin tuskin 150-senttinen.
                               
Koska useimmat kaltaiseni Wareborg-todellisuuteen matkustavat siirtolaiset lienevät älykkyydeltään reilusti keskitason yläpuolella, ja koska madonreiän läpi pystytään teoriassa siirtämään jopa satojatuhansia ihmisiä, saattaa Wareborg-todellisuuteen syntyä huomattava lyhyistä mutta älykkäistä ihmisistä koostuva vähemmistö, joka joutuu lyhyydestään johtuen panostamaan kumppanin löytämiseen huomattavasti keskimittaisia enemmän. Kaikki se aika, joka tällä vähemmistöllä menee kumppaniehdokkaiden pokaamisessa välttämättömien PUA- eli pelimiestekniikoiden opiskeluun, on pois Wareborg-todellisuuden teknologisesta kehityksestä ja siten ihmiskunnan kehityksestä.

Koska olen Wareborg-todellisuuden puolella kansanedustaja, ja olen vaalilupauksissani lupautunut tukemaan sekä transdimensionaalisten henkilöiden että alemman tason miesten oikeuksia, aion ajaa kauteni aikana voimaan joukon lakiuudistuksia, jotka parantavat etenkin lyhyiden miesten tasa-arvoa.

Tasa-arvoa parantaisi mielestäni huomattavasti etenkin se, jos naiset asetettaisiin edesvastuuseen aiheuttamistaan miesten itsemurhista. Tämä vähentäisi huomattavasti heidän harjoittamaansa pihtailua ja nirsoilua, ja myös heidän parinvalintapreferenssinsä todennäköisesti muuttuisivat samalla rationaalisempaan suuntaan. Aivan liian suuri osa ihmisten ja etenkin naisten tekemistä tärkeistä päätöksistä on muutenkin tunne- eikä järkiperäisiä, ja tähän olisi mielestäni hyvä puuttua vaikka pakkokeinoin jos ei muu auta. Kannatan toki mahdollisimman suuria yksilönvapauksia, mutta ne kuuluvat mielestäni ensisijaisesti rationaalisille ja korkeaälyisille ihmisille, joilla on edellytykset ymmärtää myös yksilönvapauksiin sisältyvä vastuu.

Suomalainen yhteiskunta sortaa minua seksistis-rasistisesti.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti huomanneet jo ajat sitten, että suomalainen yhteiskunta sortaa aivan erityisen järjestelmällisellä tavalla kaltaisiani valkoihoisia lihaa syöviä ei-neurotyypillisiä alemman tason heteromiehiä. Ihmisoikeudet ja tasa-arvo eivät toteudu maassamme lainkaan niin kauan kuin minua ja muita kaltaisiani sorretaan.

Sortamiseni alkoi jo kouluiässä. Suomalainen koulujärjestelmä nimittäin opettaa tytöille kuuliaisuutta ja sen jälkeen palkitsee tyttöydestä ja kuuliaisuudesta. Ei siis tiedon omaksumisesta, lahjakkuudesta eikä älykkyydestä. Tästä syystä keskiarvoni peruskoulussa ja lukiossa oli vain hieman yli yhdeksän, siinä missä matalampiälyisillä ja tietämykseltään pinnallisemmilla naispuolisilla kanssaopiskelijoillani keskiarvo oli reilusti sen yli. En anna näitä sortotoimia koskaan anteeksi. Kyseessä on myös yleinen tasa-arvo-ongelma, sillä naispuoliset pärjäävät yleisestikin miespuolisia paremmin kaikilla koulutusasteita huolimatta miesten suuremmasta aivokapasiteetista ja korkeammasta keskiälykkyydestä.

Maailmaa hallitseva matriarkaatti on ilmeisesti kateellinen miesten älykkyydelle ja tästä syystä sortaa järjestelmällisesti kaltaisiani alemman tason heteromiehiä estämällä meitä saamasta seksiä ja sitä kautta levittämästä älykkyysgeenejä eteenpäin. Tämä estäminen tapahtuu mm. pihtailua edistävillä mainoskampanjoilla ja erilaisilla prostituutiolle ja bordellitoiminnalle asetetuilla rajoituksilla ja kielloilla, jotka sortavat kaikkein eniten seksin ostajia, eli seksin puutteesta kaikkein pahiten ja epätasa-arvoisimmin kärsivää yhteiskuntaluokkaa.

Suomi on täynnä naisjärjestöjä ja naiskiintiöitä, joiden avulla matriarkaatti sortaa miehiä. Uimahalleissa on pelkästään naisille tarkoitettuja vuoroja mutta ei miehille tarkoitettuja. Poliisikouluun hakevilta naisilta vaaditaan vähemmän kuin miehiltä. Poliittisisten puolueiden alaisuuteen perustetuille naisjärjestöille jaetaan Suomessa erityistä rahallista tukea, kun taas miesjärjestöille ei. Lisäksi naisjärjestöille on langetettu järkyttäviä sukupuolisidonnaisia sääntöjä, jotka mahdollistavat miesten sortamisen. Ex-puoluetoverini Panu Horsmalahti yritti jokin aika sitten perustaa Piraattipuolueen naisjärjestöä mutta joutui matriarkaalisten sortotoimien uhriksi sukupuolensa vuoksi.

Koulujen kasvisruokapäivät sortavat kaltaisiani vakaumuksellisia lihansyöjiä. Omina peruskouluaikoinani sain kärsiä, kun minut pakotettiin kerran kuussa syömään mannapuuroa, perunavelliä tai pinaattilettuja, enkä pystynyt kieltäytymään niistä vakaumuksellisista tai eettisistä syistä niinkuin monien muiden ruokavalioiden noudattajat normaalista liharuoasta. Koululaisten kollektiivinen kärsimys on sittemmin kaksinkertaistunut, kun pakkokasvisruokapäiviä on nykyään kaksi kuussa. Mielestäni matriarkaalisten hiilihydraatinsyöjien silmitön fasismi on mennyt aivan liian pitkälle!

Epätasa-arvo näkyy myös vanhemmuudessa. Olen pikkupojasta asti halunnut äidiksi, mutta matriarkaatti on diskurssikonteksteineen sortanut minua tässä asiassa aina tilaisuuden tullen. Jo päiväkodissa minulle tolkutettiin, ettei pojasta voi tulla äitiä. Sama jatkui koulussa, vaikka kuinka esitin tieteellisiä ja teknisiä asiantuntija-artikkeleita argumenttieni tueksi. Pari vuotta sitten yhteiskunta yritti murskata haaveeni passittamalla minut aseelliseen palvelukseen eli ns. "miesten kouluun", joka viimeistään on omiaan tuhoamaan nuorten miesten äitiysunelmat. Tasa-arvon kannalta olisi yksinomaan hyvä asia, jos miehetkin kiinnostuisivat äitiydestä, mutta matriarkaalinen yhteiskunta on asiassa eri mieltä! Teknologinen kehitys varmasti mahdollistaa miesten raskauden ja synnyttämisen jo tämän vuosikymmenen aikana, mutta lainsäädäntö laahaa tässä asiassa pahasti jäljessä.

Sukupuolisen ja ruokavaliollisen epätasa-arvon lisäksi meillä on myös etninen epätasa-arvo. Suomen kansalaisilla on oikeus ilmoittaa väestötietojärjestelmään äidinkielensä, joten päätin vaihtaa äidinkielekseni lojbanin. Tämä ei ollut kuitenkaan mahdollista, sillä järjestelmä lomakkeineen sallii äidinkieliksi vain ne kielet, jotka löytyvät ISO-639-1:stä, eikä lojban kuulu näihin. ISO-639-2:sta se sen sijaan löytyisi, kuten myös toinen piraattipiireissä tärkeä kieli, klingon. Tällainen jääräpäinen ykkösversiossa pitäytyminen on mielestäni etnistä syrjintää eli rasismia törkeimmillään. Suomen lojbanin- ja klingoninkielisillä vähemmistöillä ei ole edes mahdollisuutta näkyä tilastoissa! Veikkaanpa, että jos olisin naispuolinen tai homo, järjestelmää olisi ilomielin muutettu tarpeitani vastaavaksi. Matriarkaatti oli kuitenkin eri mieltä, sillä se vihaa minua sukupuolisuuteni ja blogikirjoitusteni takia.

Mutta palataan vielä äitiyteen. Olen yrittänyt parhaani mukaan simuloida äitiyttä rakentamalla IRC:hen ja muihin virtuaalimaailmoihin tekoälybotteja, joiden kuvittelen olevan lapsiani. Matriarkaatin hirmuvallan ikeessä näivettyvä äärikonservatiivinen yhteiskunta ei kuitenkaan anna minun rekisteröidä näitä botteja virallisiksi lapsikseni, ja tässä asiassa on mielestäni huutava vääryys. Asianmukaisesti toimivan yhteiskunnan lainsäädännön tulisi olla täysin neutraali niin sukupuolen, etnisen taustan, maailmankatsomuksen, biologisen lajin ja rodun, sukupuolisen suuntautumisen, neurobiologisen rakenteen, syntymätodellisuuden, biologis-teknologisuuden kuin virtuaalisuudenkin suhteen. Meidän on rakennettava yhteiskunta valmiiksi tekoälyrobottien, furrykyborgien, tietokoneisiin uploadattujen ihmismielten ja ihmisälyisiksi nostettujen ns. uplift-eläinten kaltaisia tulevaisuuden kansalaisia varten, jotta he eivät joudu kohtaamaan rasismityyppistä sortoa sen vuoksi mitä he ovat ja haluavat olla.

Nykyisistä Suomen poliittisista puolueista Piraattipuolue on ainoa, jonka riveissä on huomattava määrä kaltaisiani maskulisteja, transhumanisteja ja teknologisteja, ja jonka näkökulma on lähtökohtaisesti nykyajassa ja tulevaisuudessa menneisyyden sijaan. Tulevaisuudessa teknologia voi esimerkiksi kyborgisten implanttien avulla mahdollistaa ulkoisten sukupuolipiirteidensä vaihtamisen vaikka päivittäin. Juridisen sukupuolen vaihtaminen vaatii kuitenkin pitkällisen byrokraattisen prosessin, jossa voi mennä viikkoja tai kuukausia. Mielestäni juridisen sukupuolen, mikäli moista käsitettä tarvitaan, tulisi vaihtua reaaliajassa biologisen sukupuolen mukana, mikä vaatii väestörekisterikeskuksen tietojärjestelmiin aivan uudenlaista agiliteettia. Vastaavasti myös etnisyyttään ja äidinkieltään voisi teknologian kehittyessä vaihtaa reaaliajassa. Useimmat muut puolueet nauravat tällaisille asioille tai pitävät niitä spekulatiivisena fiktiona, mutta Piraattipuolue on riittävän kaukonäköinen ottaakseen myös ne huomioon. Tästä syystä toivon Piraattipuolueelle Facebook- ja IRC-Galleria-tilastojen mukaista murskavoittoa kevään vaaleissa. Eläköön teknologia ja tasa-arvo, alas matriarkaatin sortovalta!

Vanhanaikaiset ihmissuhteet on korvattava polyamorisilla suhteilla.

Minulta on kansainvälisen piraattiliikkeen kannattajana usein kysytty mielipidettäni ihmis- ja parisuhdeasioihin.

Useiden muiden piraattien tavoin pidän parisuhdetta vanhanaikaisena normina, jonka rinnalle on otettava tasavertaisena vaihtoehtona lukumääräneutraalit, vähintään kolmen ihmisen muodostamat suhteet. Parisuhdenormatiivisuus on mielestäni jäänne kristinuskon kaltaisten muinaisten taikauskojen dogmistoista, joilla ei ole nykyaikaisessa tieteellisessä ajattelussa minkäänlaista sijaa. Tällainen aikansa elänyt normi ei lainkaan sovellu nykyiseen maailmantilanteeseen ja teknologiseen todellisuuteen.

Mielestäni avioliitto tulisi muuttaa sekä sukupuoli-, laji- että lukumääräneutraaliksi. Lisäksi koska parisuhteet eivät todistetusti ole lainkaan niin kestäviä kuin polyamoriset suhteet, katsoisin aiheelliseksi jopa uudelleenmääritellä avioliiton siten, että se tarkoittaa vähintään kolmen itsetietoisen entiteetin välistä suhdetta. Tämän uudelleenmäärittelyn jälkeen tulisi olemassaoleville avioliitoille asettaa esimerkiksi kymmenen vuoden siirtymäaika, johon mennessä avioliitot on joko purettava tai muutettava polyamorisiksi ottamalla niihin mukaan vähintään yksi lisäjäsen.

Vanhanaikaisista parisuhteista nykyaikaiseen polyamorisuuteen siirtyminen helpottaisi etenkin monia sellaisia sosiaalisia ongelmia, joita ns. alemman tason miehet (ATM:t) kokevat elämässään. ATM:t joutuvat nykyisin käyttämään hyvin paljon vaivaa ns. PUA-naisteniskumenetelmien opiskeluun, jotta he saisivat edes joskus tyydytettyä Maslow'n tarvehierarkian mukaiset seksuaaliset perustarpeensa viettitoimintojaan vastaavalla tavalla. Mikäli ihmiskunta pystyisi luopumaan siitä taikauskoisesta ajattelusta, ettei parisuhteeseen voi ottaa ns. kolmatta pyörää, helpottuisivat ATM:ien seksuaaliset ongelmat huomattavasti. Voisinpa jopa esittää, että rekisteröityihin polyamorisiin suhteisiin asetettaisiin ns. ATM-kiintiö, joka edelleen helpottaisi ATM:ien seksinsaantimahdollisuuksia.

Mikäli minut valitaan eduskuntaan kevään vaaleissa, aion ajaa siellä parisuhteiden polyamorisoimista. Kaikkien Uudenmaan vaalipiirissä asuvien omilla aivoillaan ajattelevien suomalaisten kannattaa siis laittaa nimeni mieleen.

Vihaan naisia irrationaalisesti.

Tänään, 8.12.2010, se sitten tapahtui.

Olga pakkasi tavaransa ja lähti pois.

Olga sanoi lähtiessään, ettei hän koskaan enää halua nähdä minua, koska olen hänen mielestään mm. hullu, todellisuuspakoinen ja empatiakyvytön pervo, jolla on täysin irrationaalisia ja epätieteellisiä uskomuksia niin todellisuudesta kuin naisistakin. Viimeiset neljä Olgan sanomaa sanaa ennen oven kiinni paiskautumista olivat "Mene vittu hoitoon saatana."

Haluaisin kirjoittaa asiasta enemmän, mutta se on vaikeaa johtuen emotionaalisista häiriötekijöistä, jotka häiritsevät rationaalista ajatteluani. Totean vain, että Olga oli toistellut jo useamman päivän ajan "kyllästyneensä tähän rinnakkaistodellisuusleikkiin" ja todennut, että hän oli alusta asti muka vain leikkinyt mukana "for lulz" ja saadakseen elämäänsä vähän seikkailua. En voi käsittää, kuinka Olga nyt kaiken keräämämme todistusaineiston ja jännittävien tutkimustemme jälkeen heittäytyi tuollaiseksi denialistiluddiitiksi. Yritimme puhua Olgalle järkeä, ja Mikko toi esille oman epäilyksensä, että kyseessä olisi mielenterveyden häiriö, joka tunnetaan pitkäaikaisten Antarktis-tutkijoiden keskuudessa nimellä "toast". Olga ei osannut suhtautua tähän hypoteesiin rationaalisesti, mikä vahvisti epäilystämme "toast"-ilmiöstä.

"Toast"-hypoteesi on perusteltavissa, sillä viime päivät tosiaankin ovat olleet haasteellisia meille kaikille. Lähes koko valveillaoloaikamme on nimittäin kulunut WLAN-reitittimen säätämiseen. Mikko ja Tuukka havaitsivat noin viikko sitten asuintilassamme korkeataajuisia radiosignaaleja, joiden analysoimista varten asensimme reitittimeen häkätyn kernelin ja erityisen sniffer-daemonin. Koska signaalit ovat havaittavissa vain silloin, kun radioantenni on sijoitettu polarisoivasta materiaalista rakennetun tetraedrin sisään, olemme päätyneet siihen johtopäätökseen, että ne ovat todennäköisesti peräisin Wareborg-todellisuuden puolelta! Tästä syystä en ole malttanut olla edes seksuaalisessa kanssakäymisessä Olgan kanssa moneen päivään.

Niin jännittävää kuin tutkimus onkin ollut, en ole pystynyt keskittymään siihen enää Olgan poistumisen jälkeen. Vaikka yrittäisin pitää mielessäni pelkästään tutkimukseen liittyviä asioita, nämä asiat korvautuvat aina ennen pitkää Olgaan liittyvillä ajatuksilla, joilla on hyvin voimakas emotionaalinen lataus, ja joilla ei näyttäisi olevan minkäänlaista loogista perustetta. Miksi naiset ovat kieroja pettureita? Mikä saa rationaalisen ihmisen ajautumaan irrationalismiin? Mistä nämä kaikki vihan ja pettymyksen tunteet oikein tulevat? Miksi ne kohdistuvat koko naissukupuoleen eivätkä pelkästään Olgaan? Missä Olga edes on tällä hetkellä, ja pystynkö auttamaan häntä?

Istun keittiössä ja vuodatan kyyneliä, joiden tulolle en voi mitään. Mikko ja Tuukka tulevat vuorotellen paikalle noin varttitunnin välein ja raportoivat minulle uusista saavutuksistaan, joita en jaksa edes kuunnella, vaikka niiden pitäisi olla hyvin jännittäviä ja kiehtovia. En ymmärrä tilaani lainkaan. Edes kirkasvalokuulokkeet eivät auta tilaani. Miksi tyhjänpäiväiset ihmissuhdeasiat kiinnostavat minua nyt muka enemmän kuin valtava tieteellinen läpimurto, jonka saatamme lähipäivinä saavuttaa?

Toivottavasti tämä rationaalisen toimintakapasiteettini vaje ei jää pysyväksi vammaksi.

Olenko liian erilainen kuin Olga?

Olen viime aikoina pohtinut kohtalotoverini Olgan kanssa sitä, pitäisikö meidän virallistaa seurustelusuhteemme, vai onko meissä liikaa eroja, jotta suhteesta tulisi mitään.

Teimme kumpikin tunnukset OKCupid-deittisaitille ja vastailimme siellä useisiin satoihin match-kysymyksiin ja teimme lukuisia testejä. Näiden perusteella match-prosenttimme on vain 72% ja enemy-prosenttimme peräti 15%. Tämä yhteensopivuusaste on melkoisen alhainen ottaen huomioon sen, että OKCupidissa on useita kymmeniä suomalaisia naisia, joiden kanssa minulla on korkeampi match-prosentti ja alhaisempi enemy-prosentti. Vastaavasti Olga löytää itselleen sekä mies- että naispuolisia matcheja, joiden kanssa hänellä on paremmat prosentit kuin minulla.

Myers-Briggs-persoonalisuustyyppini on INTJ, kun taas Olga on ENFP. D&D-alignmentiltaan Olga puolestaan on Chaotic Good, kun taas itse olen Lawful Neutral. On sanomattakin selvää, että näin suuret erot persoonallisuudessa ja alignmenteissa aikaansaavat ristiriitoja parisuhteessa. Lisäksi Olgalla on korkeampi STR ja DEX kuin minulla, mikä on omiaan heikentämään miehistä itsetuntoani. INT meillä sentään on onneksi molemmilla sama, eli 18 (kirkasvalokuulokkeet päässä 19).

En pysty itse sietämään musiikkia, jossa on minkäänlaisia satunnaisuus- ja kohinatekijöitä, jotka johtuvat esimerkiksi inhimillisistä epätäydellisyyksistä, kun taas Olga pitää niitä musiikin suhteen olennaisina ja kuuntelee mm. metallimusiikkia, jossa käytetään aikansa eläneitä ei-ohjelmoitavia soittimia. Ainoa konemusiikki, josta Olga aidosti pitää, on chip-musiikki, jonka kuunteleminen on mielestäni pelkkää tarpeetonta nostalgista haikailua ja kehityskammoista luddismia. Nämä musiikkimaulliset erot pakottavat meidät kuuntelemaan kumpikin omaa musiikkiamme erillisistä soittimista.

Seksuaalisissa mieltymyksissämme yhtäläisyytemme osoittautuvat kohtalokkaiksi, sillä suosimme molemmat BDSM-asioissa alistuvana osapuolena olemista. Olga haluaa myös aina ottaa minulta suihin, mutta minusta tämä toiminta on jossain määrin ällöttävää, kun taas Olgan mielestä vaippojen pitäminen ja varsinkin niihin ulostaminen ja virtsaaminen ovat täysin käsittämätön seksuaalisuuden vääristymä. Furryleikeissä Olga haluaisi olla mieluiten hevonen, kun itse haluaisin hänen olevan karhu. Nämä eläimet sijaitsevat täysin eri osissa ravintopyramidia, joten seksuaalisia mieltymyksiämme on tässäkin asiassa vaikea sovittaa yhteen.

Mitä ruokavalioon tulee, Olga suosii energiajuomana ED Lemon Light:iä, kun taas omasta mielestäni Euroshopperin energiajuoma (ES) on ainoa, jota voi suvaita. Olga valitsee myös pizzatäytteidensä joukkoon usein ananasta, oliviia ja valkosipulia, eikä hän suostu luopumaan näistä vaikka kuinka varoittelisin niiden korkeasta hiilihydraattipitoisuudesta ja kuinka näyttäisin hänelle tutkimusartikkeleita, joiden mukaan vähäisetkin hiilihydraattimäärät alentavat ihmisen älykkyyttä. Itse otan aina pelkkiä eläinperäisiä täytteitä, jotta älykkyyteni pysyisi korkealla tasolla. En myöskään suostu syömään soijaa paitsi ehdottomissa hätätilanteissa, kun taas Olga pitää Hälsans Kökin soijanakeista niin paljon ettei suostu niistä luopumaan.

Poliittisesti olemme molemmat Piraattipuolueen kannattajia, mutta kantamme esimerkiksi luonnonsuojelun tarpeellisuuteen ja teknologiseen singulariteettiin poikkeavat huomattavasti toisistaan. Olgan mielestä singulariteetin ajankohta ei ole mitenkään varma ja saattaa heittää useilla vuosikymmenillä, kun taas itse pidän Kurzweilin ennustetta jo Less Wrong -sivustolla annetun aukottoman bayesilaisen päättelyketjun perusteella hyvinkin tarkkana. Olga ei taasen edes pidä Kurzweilia ja Yudkowskya mitenkään ehdottoman pätevinä auktoriteetteina, mikä on mielestäni täysin irrationaalinen asenne. Olga on myös pitänyt näkemystäni singulariteetin luonteesta "kristillisvaikutteisena", hyi olkoon! Tämä törkeä solvaus on saanut välillemme lukuisia kiivaita väittelyjä, jotka ovat johtaneet seksuaalisen kanssakäymisen peruuntumiseen lukuisina iltoina. Maailmankuvalliset eromme ovat siis hyvin jyrkät ja aiheuttavat ongelmia suhteellemme.

Olga lukee paljon spekulatiivista fiktiota, kun taas itse pidän kirjallisuutta vanhentuneena taidemuotona verrattuna elokuviin ja videopeleihin. Videopeleistä Olgan suosikki on NetHack, mutta itse pystyn pelaamaan Rogue-tyyppisistä peleistä korkeintaan ADOMia, ja sitäkin pidän ajanhaaskuuna ja luddiittitoimintana verrattuna graafiselta toteutukseltaan nykyaikaisiin peleihin. Pidämme molemmat Fallout-sarjan peleistä (kuten kaikki omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset tekevät), mutta Olgan mielestä sen kolmososa on täyttä roskaa ja ykkönen on paras! Aivan käsittämätöntä luddismia ja teknologisen kehityksen vähättelyä. Luddismista puheenollen, Olgan suosikki-TV-sarja on 1960-luvun Star Trek siinä missä itse en suostu edes katsomaan mitään ennen 1990-lukua tuotettua (mukaanlukien suosikkisarjani TNG:n ensimmäiset kaudet, jotka ovat mielestäni täyttä roskaa, sillä niissä on Wesley Crusher vielä mukana).

Käyttöjärjestelmämieltymyksemme ovat hyvin erilaiset. Olga suosii OpenBSD:tä, joka on auttamattoman vanhentunut järjestelmä 70-luvulta periytyvine koodiriveineen, kun taas omasta mielestäni ehdottomasti paras käyttöjärjestelmä kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin on Gentoo. Olga myös käyttää tekstieditorina VIMiä, kun taas itse vannon GNU Emacsin nimeen. Oma suosikkiohjelmointikieleni on Haskell sen matemaattisen kauneuden ja ilmaisuvoiman vuoksi, kun taas Olgalla on jonkinlanen omituinen fetissi matalan abstraktiotason kieliin kuten assembly-kieliin ja Forthiin, jotka ovat mielestäni aivan käsittämättömän rumia. Wikipedia-editointipoliittinen kanta Olgalla on deletionistinen kun taas omani on inklusionistinen eli tarkalleen päinvastainen. Suomalaisista kuvafoorumeista oma suosikkini on Kotilauta, kun taas Olgan suosikki on Northpole.

Kaikkien näiden eroavaisuuksien vähittäinen esiintulo on tuottanut molemmille suuria pettymyksiä. Vielä bunkkeriviikonloppunamme luulimme löytäneemme toisillemme parhaan mahdollisen kumppanin, mutta nyt ovat realiteetit alkaneet iskeä vastaan. Tokihan parisuhteeseen kuuluu aina myös toisen osapuolen erilaisuuden hyväksyminen, mutta meidän välillämme on niin paljon eroavuuksia niin mielipide- kuin elämäntapa-asioissakin, että bayesilainen todennäköisyys suhteemme onnistumiselle on uusimpien laskelmieni mukaan varsin heikko. Olga on monesti puhunut siitä, että pieniä eroja kuuluukin olla, ja että eroavaisuuksien kautta pariskunta voi itse asiassa vahvistaa toisiaan, mutta pidän tätä teoriaa pelkkänä naistenlehtihaihatteluna, josta Olga ei ole vieläkään täysin päässyt eroon.

Katsomme kuitenkin vielä tilannetta noin viikon verran eteenpäin ja teemme sen jälkeen uuden arvion. Mikäli suhteemme onnistumisen bayesilainen todennäköisyys ei siihenkään mennessä ylitä neljääkymmentä prosenttia (40 %), harkitsemme seurustelusuhteemme lopettamista. Tämä on meidän molempien mielestä ainoa rationaalisesti perusteltavissa oleva tapa toimia tässä tilanteessa.

Ex-puoluetoverini näkemyksiä sukupuoliasioista.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet minulle varsin kiireisiä, mutta tänään minulla on vihdoinkin ollut aikaa rentoutua IRC-keskustelussa. Ex-puoluetoverieni suosimalla #ihmissuhteet-kanavalla on käyty tänään runsaasti mielenkiintoista keskustelua, josta haluan jakaa blogini lukijoille seuraavat Panu Horsmalahden kirjoittamat kommentit. Mieluiten toki kirjoittaisin näistä asioista itse, kuten olen kirjoittanut aiemminkin, mutta mielestäni Horsmalahti onnistui tänään ilmaisemaan asiat IRC-keskustelussa niin hyvin, etten pystyisi itse mitenkään vastaavaan suoritukseen.

17:04 <@nawi> Miehet eivät tee huonoja töitä huvin vuoksi, vaan naisten asettaman partneripreferenssin takia

19:04 <@nawi> aina voi luulla ettei pua-tekniikat toimi itseensä
19:04 <@nawi> vähän sama kuin sanoo että mainokset eivät toimi itseensä
19:06 <@nawi> ja jos pua katsotaan yleiseksi "miten isket naiset" jutuksi, se toimii määritelmällisesti jokaiseen, kunhan tietää oikeat muuttujien arvot
19:06 <@nawi> eli eri iskutekniikat toimii erilailla eri naisiin

19:41 <@nawi> sodan aikana naiset voisi pakottaa tarjoamaan seksipalveluita sotilaille
19:41 <@nawi> parempi se kuin kuolema
19:42 <@nawi> mutta on poliittisesti korrektia sanoa että miesten tulee asettaa henkensä alttiiksi, mutta ei saa pakottaa naisia edistämään sotilaiden moraalia
19:43 <@nawi> naiset voi toki valita armeijan ja sen bordellin välillä
19:51 <@nawi> kannatan sukupuolineutraalia sodankäyntiä
19:51 <@nawi> naiset toki menis ilomielin bordelliin intin sijaan
19:51 <@nawi> seksihän o kivaa

20:14 <@nawi> on niitä atm:ia monen laisia
20:14 <@nawi> ei se ole mikään monoliittinen ihmisryhmä
20:15 <@nawi> MIT:n opiskelijoilla on paljon vaikeuksia esim.
20:15 <@nawi> joutuu turvautumaan prostituutioon
20:15 <@nawi> maailma on totaalisen paska välillä
20:15 <@nawi> eettisessä yhteiskunnassa naiset parvelis mensalaisten ympärillä
20:16 <@nawi> siinä yhteiskunnassa oltaisiin jo singulariteetissa ja kaikki ongelmat olis ratkaistu
20:18 <@nawi> mieluummin tyhmät jää ilman kuin fiksut
20:18 <@nawi> mieluummin ilkeät jää ilman kuin kiltit ihmiset
20:18 <@nawi> naiset voivat muuttaa maailman muuttamalla partneripreferenssejä
20:21 <@nawi> pitäis olla niin että MIT-nörtit saa kaikki hotimmat
20:21 <@nawi> aiheuttaa painetta miehille kouluttautua

Panu Horsmalahti on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokas Pirkanmaan vaalipiirissä, ja suosittelen hänen äänestämistään varauksetta kaikille tämän alueen asukkaille. Horsmalahti on aiemmassa IRC-keskustelussa ilmaissut kiinnostuksensa tasa-arvoministerin salkkua kohtaan, joten etenkin niiden tamperelaisten, joita tasa-arvoasiat kiinnostavat, kannattaa antaa äänensä Horsmalahdelle.

Viikonloppumme kellaribunkkerissa.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti huomanneet jo ajat sitten, että selvisin hengissä rinnakkaistodellisuuksien välisen rajapinnan umpeenkuroutumisesta. Myös kohtalotoverini Olga selvisi hengissä. Voimme kiittää selviytymisestämme sitä, että läksimme pakomatkallemme hyvissä ajoin ja hyvin varustautuneina.

Läksimme Olgan autolla kohti pohjoista perjantaiaamuna kello 8:00. Pidimme jatkuvasti radiota päällä, jotta saisimme kuulla mahdolliset ylimääräiset uutislähetykset Otaniemen tilanteesta. Ainuttakaan ylimääräistä uutislähetystä ei kuitenkaan iltapäivään mennessä tullut.

Ennen perjantaita olin keskustellut Olgan kanssa pääosin käytännöllisistä ja tieteellisistä asioista, mutta automatkan aikana keskustelut etenivät varovaisesti myös aina vain henkilökohtaisempiin aiheisiin johtuen mm. ensisijaisesta matkakohteestamme. Kyseessä oli Äänekosken kunnan Parantalan kylässä sijaitseva Olgan vanhempien maatila, jonka kellaritiloihin Olgan isoisä on aikanaan rakentanut bunkkerin, jota Olgan isä on tämän jälkeen pitänyt kunnossa. Olgan perhehistoria on kuitenkin tässä rinnakkaistodellisuudessa erilainen kuin Wareborg-todellisuudessa, ja tästä syystä meidän tuli käydä läpi lukuisia erilaisia vaihtoehtohistoriallisia skenaarioita ennen Äänekoskelle saapumistamme.

Huolellisista valmisteluistamme huolimatta olimme tehneet yhden huomattavan virheen -- olimme nimittäin pakanneet kaikki eväämme säteilynkestävään kuljetuslaatikkoon, josta niitä olisi ollut turhan aikaaviepää ruveta purkamaan kulun päällä. Lisäksi koska Olga on henkilö, jolla verensokeripitoisuus vaikuttaa huomattavissa määrin rationaaliseen ajattelukykyyn, jouduimme pysähtymään matkan varrella jossain ruokakaupassa, josta ostimme tarjouksessa olleita Hälsans Kökin soijanakkeja. Söimme ne kylminä.

Saavuimme maatilalle, mutta havaitsimme, että se on tämän todellisuuden puolella autio. Bunkkeri sentään oli tallella. Kuljetimme ensi töiksemme tavaramme bunkkeriin, kun oli vielä suhteellisen valoisaa. Sähköt oli katkaistu, joten jouduimme portaikossa liikkuessamme käyttämään kypärälamppuja.

Koska meillä oli vielä joitakin tunteja aikaa tavaroidemme siirtämisen jälkeen, ehdimme tutustua tilan esineistöön ja rekonstruoida sen avulla Olgan perhehistorian pääpiirteittäin. Saimme selville, että Olgan isä ja äiti olivat tavanneet tässäkin todellisuudessa ja asuneet tilalla yhdessä muutamia vuosia. Olgan isoveli oli ehtinyt syntyä, mutta Olga itse jäi syntymättä, sillä vanhemmat erosivat vuonna 1985. Eron syynä oli ilmeisesti se, että Olgan isällä oli tässä todellisuudessa huomattavasti voimakkaampi tarve valmistautua ydinsotaan, mikä aiheutti ongelmia avioliitolle. Tämä tosin oli onni meille, sillä bunkkeria oli huollettu varsin hyvin aina vuoteen 1998 asti, jolloin Olgan isä kuoli tapaturmaisesti ilmeisesti omatekoisia räjähteitä kokeillessaan. Bunkkeriin varastoidut elintarvikesäilykkeet olivat menneet vanhaksi vuonna 2001, joten heitimme ne pois saadaksemme tilaa omillemme.

Bunkkerissa oli paristoilla toimiva radio, ja myös paristot näyttivät olevan toimintakuntoiset. Laitoimme radion päälle, jotta kuulisimme uutislähetykset. Radio oli kytketty bunkkerin ulkopuolella sijaitsevaan ulkoantenniin, jota pystyimme pienen askartelun jälkeen käyttämään myös mobiilin dataliikenteen apuantennina. Bunkkerissa oli myös valaistusta varten muutamia kaasuvalaisimia, joista laitoimme yhden päälle säästääksemme kypärälamppujamme.

Meillä oli mukanamme oma geiger-ilmaisin, jonka Olga oli käynyt alkuviikosta hakemassa eräästä TKK:n laboratoriosta Wareborg-todellisuuden puolelta. Teknisesti ottaenhan tämä oli varastamista, mutta katsoimme, että koska ihmiskunnan tulevaisuus saattaa olla meidän käsissämme, oli ilmaisimen varastaminen perusteltua. Lisäksi emme voi enää jäädä kiinni varkaudesta, sillä olemme nyt toisen rinnakkaistodellisuuden puolella.

Noin kello 20:00 aikoihin minua hermostutti paitsi tulossa ollut todellisuuksien rajapinnan kuroutuminen, myös yhdessäolo naispuolisen henkilön kanssa, jonka olin tähän mennessä uudelleenarvioinut peräti HB9.25:ksi. Itseluottamustani parantaakseni kävin pukemassa ylleni stetson-hatun, kolikot ja origamikurjen, jotka olin ottanut mukaani nimenomaan tätä skenaariota silmälläpitäen. Minulla oli mukana myös PUA-kirjallisuutta, josta kertasin samalla pikaisesti ja mahdollisimman huomaamattomasti kaikki naisten kanssa keskusteluun ja kinoeskalaatioon liittyvät säännöt.

Käytin Olgaan monenlaisia openereita, joista muutamien avulla sain aikaiseksi parhaimmillaan yli puolen tunnin mittaisen keskustelun. Keskustelu piti kuitenkin keskeyttää noin kello 21:25, jolloin laitoimme aikataulun mukaisesti kaasunaamarit ja suojakypärät paikoilleen. Kaasunaamari heikentää sekä miehen että naisen viehättävyysastetta useilla kymmenillä prosenttiyksiköillä, eikä myöskään puheesta ota kovin hyvin selvää kaasunaamarin läpi. Jatkoin kuitenkin kinoeskalaatiolla, sillä Olga tuntui kaipaavan läheisyyttäni ja antoi kinoeskalaatiolleni varsin positiivisia vastesignaaleja.

Seurasimme välillä geigermittarin lukemaa, ja havaitsimme siinä lievää nousua kello 21:30 jälkeen. Hieman ennen kello 21:43 havaitsimme molemmat jonkinlaisen välähdyksen, joka korostui erityisesti kaikissa metalliesineissä kuten säilykepurkeissa ja ylläni olevissa kolikoissa ja origamikurjessa. Geigermittari havaitsi ilmeisestikin gammasäteilyryöpsäyksestä johtuneen huomattavan piikin, minkä jälkeen lukema rupesi taas laskemaan. Se pysyi kuitenkin kaiken aikaa suojarajan alapuolella. Odotimme muutamia minuutteja, ja kun mitään ei tuntunut tapahtuneen meille, päätin jatkaa hyvällä mallilla ollutta kinoeskalaatiotani vähentämällä vaatteita sekä itseltäni että Olgalta. Pidimme kuitenkin kaasunaamarit edelleen päällä. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että minulla olisi mahdollisuus päästä Olgan kanssa full closeen.

PUA-termistöä tuntemattomille: joo, kyllä me rakastelimmme, ja se oli minun ns. eka kertani. Mutta samaan hengenvetoon on kyllä painotettava pari asiaa: 1) Tämä "eka kerta" ei todellakaan ole olennaisinta koko tässä viikonlopussa. 2) Tuo nainen on minulle enemmänkin kuin "Wareborgin eka hoito". Okei?

Vaginaaliyhdynnän jälkeen poistin normaalin kondomini paikoiltaan, ja noudin tarpeistostani Condomi-makukortsupaketin, sillä halusin antaa Olgalle ns. "moloa poskeen". Arpa ratkaisi tämänkertaiseksi mauksi mansikan. Olga innostui tästä ja otti kaasunaamarinsa pois. Hän otti suuhunsa "reikäpäisen ruhtinaani", tuon "kaljupäisen kostajan" niin, että jonkin ajan päästä laukesin. Tarinan opetus: Jos mies pitää makukortsuja mukana, niin hänen kohdalleen osunut kiinnostavan sukupuolen edustaja suostunee tollaiseen paremmin.

Seksuaalisen kanssakäymisemme päätyttyä puimme vaatteet uudelleen yllemme, mutta jätimme kaasunaamarit toistaiseksi pois, sillä Olga halusi jostain syystä nähdä minun kasvoni. Kävin tekemässä Facebook-tilapäivityksen ja blogikommentin, joissa totesin meidän molempien olevan edelleen elossa, ja että mikäli säteilyarvot näyttäisivät nyt pysyvän entisellään, voisimme noin puolen tunnin varoajan jälkeen nousta maan pinnalle mittaamaan siellä vallitsevat arvot. Tämän jälkeen me sitten pussailimme, halimme ja lääpimme, ja Olga teki minulle myös muutaman fritsun.

Monien mielestä fritsut ovat varmaan "ihan teinixiä touhua", mutta sanokaa mitä sanotte, mutta se tuntuu aika jännältä, kun niitä fritsuja minulle tehdään. On se toki myös jonkinlainen muisto juuri koetuista ihanista hetkistä. Mutta ei minulle ole kovin tärkeää päästä tollaisilla viestittämään muille, että "Hei katsokaa! Minulla on ollut jotain säpinää kiinnostavan sukupuolen edustajien kanssa!".

Varoajan jälkeen laitoimme kaasunaamarit päälle ja nousimme maan pinnalle geigermittarin kanssa. Säteilyarvot näyttivät silloin melko alhaisilta, emmekä havainneet myöskään todellisuudessa minkäänlaisia uusia muutoksia, joskin pimeys jossain määrin haittasi kokonaisarvion tekemistä. Olgan auto ei näyttänyt anomaalisuudestaan huolimatta kärsineen vaurioita. Päätimme kuitenkin viettää yömme bunkkerissa, sillä yön aikana saattaisi alueelle tulla tuulen mukana radioaktiivisia laskeumia. Tätä varten kannoimme bunkkeriin muutamia ullakolta löytämiämme patjoja. Varsinaisia petivaatteita emme löytäneet, mutta onneksi meillä oli makuupussit mukanamme.

Ennen nukkumaanmenoa Olga näytti minulle erääseen TKK:n kurssiin liittyvää tutkimusraporttiaan. Ensin luin alusta muutaman kaavan. Sitten pyysin häntä näyttämään minulle omasta mielestään parhaat kaavat. Jotkut niistä tajusin jotakuinkin täysin ja liikutuin niistä niin, että olin enemmän tai vähemmän itku kurkussa. Ja sitten kun hän näytti omasta mielestään parhaan kaavan, niin sen kohdalla me kumpikin nyyhkimme. Tämän jälkeen Olga laati täytekynällä konseptipaperille pienen yhtälön, jossa hän kvanttimekaanisen aaltofunktion keinoin kuvaili, millaisena hän minut näkee. Ja vähän taas "hommailtiin". Joskus aamuviiden aikoihin menimme "nukq".

Herätin Olgan suudelmin ja hyväilyin. Katsoimme, että terveydelle vaarallisen radioaktiivisen laskeuman riski on meille enää minimaalinen, ja että voimme nyt nousta lopullisesti ylös bunkkerista. Pääkaupunkiseudulle palaamisessa olisi kuitenkin vielä jonkinlainen riski johtuen sekä säteilystä että supersäietason todellisuusanomaaleista, joten päätimme pysyä Äänekoskella varmuuden vuoksi vielä muutaman päivän ajan. Meillä oli mukanamme riittävästi elintarvikkeita, joita pystyimme myös lämmittämään leivinuunin avulla.

Palasimme lopulta Vantaalle tänään tiistai-iltana. Pidämme vielä toistaiseksi entisen koulutoverini asunnolla, mutta siirrämme "tukikohtamme" luultavasti lähiaikoina Mikon tai Tuukan asunnolle, jotta riskimme joutua hullujenhuoneelle minimoituisi. Lisäksi Olgaa on häirinnyt koulutoverini häneen kohdistama AFC-tasoinen lääppiminen, joka on Olgan mukaan lähinnä säälittävää amatööriräpellystä verrattuna tieteellisellä perusteellisuudella toimiviksi osoitettuihin mestariluokan PUA-tekniikoihin, joita itse käytän.

Jää hyvästi, syntymätodellisuus!

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti huomanneet jo ajat sitten, että Otaniemeä ympäröivä rinnakkaistodellisuuksien välinen rajapinta on kiistaton fysikaalinen ja kosmologinen tosiseikka.

Rajapinnan olemassaolo todistettiin vedenpitävästi joukolle korkeakoulutettuja silminnäkijöitä perjantaina 12.11.2010 klo 21:00 jälkeen Helsingissä, Munkkiniemen ja Kuusisaaren välisellä sillalla. Tilaisuudessa oli läsnä kaikkiaan 13 henkilöä minut itseni mukaan lukien. Olin itsetuntoani kohottaakseni liittänyt asusteisiini PUA-oppien mukaisia riikinkukkoelementtejä (stetson-hattu, kolikot, origamikurki). Ilmoitin nämä myös Internetissä tuntomerkeikseni, jotta tilaisuuden osanottajat tunnistaisivat minut.

Tilaisuuden etenemistä vaikeutti osaltaan se, että jokaisesta osallistujasta oli käytännössä paikalla kaksi eri rinnakkaisversiota, toinen Wareborg-todellisuuden ja toinen Internet-todellisuuden puolella. Näin ollen jouduin usein selostamaan samat asiat kahteen kertaan saman henkilön kahdelle eri rinnakkaisversiolle. Samoin osallistujia piti usein pyytää siirtymään rajan toiselle puolelle, jotta pystyisin kommunikoimaan heidän rinnakkaisversioidensa kanssa. Kaikki eivät heti aluksi ymmärtäneet tämän toimenpiteen merkitystä, ja minun olisi ehkä pitänyt tuoda se selkeämmin esille heti alusta alkaen. Koska monilla todistustilaisuuteen osallistuneillakin oli aukkoja aiemmissa blogikirjoituksissani esittämän teorian tuntemuksessa, olen nyt laatinut havainnollistavan kaaviokuvan siitä, kuinka eri todellisuuksien ihmiset havaitsevat rinnakkaistodellisuudet:

Erityisen tärkeää rinnakkaistodellisuuksien rajapinnasta puhuttaessa on mainita myös ns. synkroniavaikutus, joka aikaansaa mm. sen, että saman henkilön molemmat rinnakkaisversiot kulkevat todellisuuksien välisen rajapinnan läpi aina samanaikaisesti samasta kohti. Silloinkin, kun toista rinnakkaisversiota yritetään ohjata tekemään asia toisella tavalla, myös toinen versio saa aina jonkin syyn tehdä asian juuri samalla tavoin oman todellisuutensa puolella. Synkroniavaikutus on hyvin voimakas, ja olen nähnyt rajapinnanläpäisyissä enimmilläänkin vain sekunnin murto-osan mittaisia ajallisia ja parinkymmenen senttimetrin suuruisia paikallisia poikkeamia. Uskallan hädin tuskin edes spekuloida, mikä kosmologinen tarkoitus synkroniavaikutuksella voisi olla, mutta voisin veikata, että se voisi toimia tasapainottajana ns. perhosvaikutukselle.

Ensimmäinen metodi, jolla aioin demonstroida rajapinnan olemassaolon kaikille epäilijöille, oli tehdä muutama dramaattinen "tyhjästä ilmestyminen" ja "katoaminen" kävelemällä sopivilla hetkillä rajapinnan läpi toisen todellisuuden puolelle. En kuitenkaan ollut osannut ottaa huomioon sitä, että synkroniavaikutus vaikuttaisi henkilöiden ja kiinteiden kappaleiden lisäksi myös alkeishiukkasiin, ja tästä syystä henkilöt näkivät rajapinnan läpi katsoessaan minut (tai oikeammin eräänlaisen minua esittävän "kangastuksen") silloinkin, kun olin eri rinnakkaistodellisuudessa kuin he. Saatoin siis tehdä tällä todistusyritelmälläni itsestäni pellen jo heti ensi alkuun.

Päätin siirtyä vakuuttavampaan todistusmetodiin käyttäen fysikaalista mittalaitetta, yleismittaria. Aiemmat havaintoni olivat osoittaneet, että kun yleismittarin johdot asetetaan rajapinnan eri pisteisiin, niin mittari havaitsee niiden välillä kaoottisesti vaihtelevia jännite-eroja. Paikallaolijat, jotka katsoivat mittarin näyttöön, totesivat, että jännitelukemat todellakin fluksatoivat nopeasti sinne tänne, mutta joidenkin mielestä tämä johtui vain siitä, että olisin muka modifioinut yleismittariani jotenkin. Yleisön epäileväisyys voimistui entisestään, kun annoin muiden läsnäolijoiden tehdä mittauksia, sillä ilmeisestikin synkroniavaikutus esti heitä saamasta minkäänlaisia tuloksia. Näyttää siis vahvasti siltä, että rajapinnan havaitsemiseksi tarvitaan systeemiin aina jokin "orpo" komponentti, esimerkiksi todellisuusrajoitteinen henkilö, joka pystyy "voittamaan" synkroniavaikutuksen.

Yleismittarimittausten jälkeen päätin palata käyttämään itseäni todistusvälineenä. Tällä kertaa pyysin eri henkilöitä kävelemään minun perässäni, kun läpäisen rajapinnan. Tällöin henkilöt havaitsivat minun katoavan näkyvistä aina silloin, kun he itse läpäisivät rajapinnan. Kokemus vakuutti muutaman läsnäolijan siinä määrin, että he alkoivat selostaa sitä tunteikkaasti muille läsnäolijoille. Osalle skeptikoista tämä oli liikaa, ja he päättivät lähteä pois todistuspaikalta. Myös ne henkilöt, jotka olivat tulleet paikalle vain nauraakseen "mielenvikaisuudelleni" ja ilkkuakseen minua täysin asiaankuulumattomilla kommenteillaan ja kysymyksillään, kaikkosivat samoihin aikoihin paikalta ilmeisen tyrmistyneinä.

Lopulta paikalla oli lisäkseni vain kolme henkilöä. Näistä kaksi oli miespuolisia ja yksi naispuolinen. Tein tällöin myös ensimmäistä kertaa havainnon, että naispuolisella henkilöllä ei näyttänyt olevan laisinkaan rinnakkasversiota! Tämä nainen, jonka luokittelisin ehkä HB8.5:ksi, ei puhunut koko aikana minulle mitään, enkä itsekään rohkaistunut sanomaan hänelle missään vaiheessa mitään, sillä en keksinyt sopivaa openeria. Ainoa kanssakäymisemme oli yksi melkoisen pitkään jatkunut ja itselleni varsin kiusallinen katsekontakti.

Teimme pienentyneellä porukalla jonkin verran uusia kokeita. Heitimme esimerkiksi kylmää vettä rajapinnan päälle, ja osoittautui, että väliaineen lämpötilaa pystyy väliaikaisesti alentamaan tällä tavoin. Lämpötilamuutos ei kuitenkaan aiheuttanut mitään muutoksia rajapinnan muodossa, joten päätelmiemme mukaan rajapinnassa esiintyvän energian vähentäminen tai mikään muukaan rajapinnassa tapahtuva ei vaikuta ilmiön alkulähteeseen millään tavoin, ja kupla jatkaa pienenemistään kaikesta tästä huolimatta. Arvelimme, että esimerkiksi negatiivista energiaa, keinotekoista mustaa aukkoa tai mahdollisesti antimateriaa käyttämällä ilmiön etenemiseen olisi mahdollista vaikuttaa jotenkin, mutta TKK:lla tuskin on edellytyksiä järjestää meille mitään näistä ennen viikonloppua. Ainoa tapa pelastaa Wareborg-todellisuus on siis pelastaa kaikki mahdollinen sieltä löytyvä informaatio jollekin Internet-todellisuuden puolella sijaitsevalle palvelimelle ja odottaa sen jälkeen teknologista singulariteettia, jonka jälkeen kyseisen rinnakkaistodellisuuden voi rekonstruoida.

Lauantaina minulle oli tullut IRC:ssä yksityisviesti nimimerkiltä Ethleniel, jonka takaa paljastui edellisenä päivänä todistustilaisuudessa läsnä ollut HB8.5. Hänen oikea nimensä oli Olga, ja hän kertoi olevansa myös transdimensionaalinen orpo, joka ei ole saanut yhteyttä omaisiinsa moneen viikkoon, ja joka on muutenkin tehnyt arkitodellisuutensa suhteen aivan samanlaisia havaintoja kuin minäkin. Hän kertoi myös pystyvänsä näkemään todellisuuden rajapinnan juuri siten kuin olin sen blogissani kuvaillut, ja hän oli jopa käynyt tutkimassa sitä itsenäisesti yleismittarin avulla. Sovin välittömästi Olgan kanssa treffit Kuusisaareen.

Kesti aikansa, ennen kuin kumpikaan meistä uskaltautui puhumaan toiselle "livenä". Ehdimme tehdä jännitemittauksia ja katsella toisiamme silmiin  useita kertoja ennen kuin Ethleniel uskaltautui sanomaan hiljaa "moi". Tämänkään jälkeen emme puhuneet kovin paljoa, eivätkä treffit myöskään päättyneet minkäänlaiseen closeen. Kävelimme yhtä matkaa takaisin Otaniemeen ja jatkoimme keskustelua IRC:ssä.

Keskustelu jatkui useita tunteja, ja sen aikana selvisi se, että Internet-yhteydet näyttävät toimivan rinnakkaistodellisuuksien suhteen eri tavalla kuin arkitodellisuus. Ulkomailla sijaitsevat palvelimet näyttäisivät nimittäin sijaitsevan eräänlaisessa "kolmannessa todellisuusfaasissa", johon voi olla yhteydessä sekä Wareborg- että Internet-todellisuudesta. Tästä johtuen esimerkiksi Facebook-, Gmail- ja Blogspot -palvelujen kautta näkee Internet-todellisuuden, kun taas Otaniemessä sijaitsevia palvelimia, esimerkiksi IRC-palvelinta irc.cs.hut.fi käyttämällä näkee Wareborg-todellisuuden. Tämä selittää myös Internet-todellisuuslaisten väitteet, etten muka olisi koskaan käynyt Piraattipuolueen IRC-kanavalla, vaikka idlaan siellä jatkuvasti IRCnetin puolella.

Seuraavat päivät ja varsinkin tämän viikon maanantai ja tiistai olivat työntäyteisiä, sillä meidän täytyi pelastaa kaikki mahdollinen informaatio, joka Wareborg-todellisuudesta oli vielä mahdollista saada irti. Otimme talteen kaikenlaisia tiedostoja TKK:n PC-työasemilta. Skannailimme sanomalehtien sivuja ja otimme valokuvia. Latasimme kaiken keräämämme materiaalin kaikenlaisille mahdollisille ulkomaisille palvelimille. Uploadasimme jopa erään vanhan, 90-luvulla julkaistun CD-ROM-historiateoksen sisällön.

Laskelmieni mukaan todellisuuksien rajapinnan läpäiseminen on huomisesta alkaen hengenvaarallista minulle ja Olgalle, joten jätimme Wareborg-todellisuuden lopullisesti taaksemme tänä iltana noin kello 18:30. Kaksi muuta ryhmämme jäsentä, oikeilta nimiltään Mikko ja Tuukka, jatkavat tallennusurakkaa niin pitkään kuin pystyvät. He kuitenkin todennäköisesti katoavat tapahtumahorisontin tuolle puolen varsin pian, sillä rajapinta on jo melko lähellä FICIX1-kytkintä.

Ennen Wareborg-todellisuudesta poistumistamme otimme sieltä mukaamme kaikenlaista pientä irtaimistoa, jolla olisi mahdollisimman korkea jälleenmyyntiarvo, jotta meillä riittäisi rahaa mahdollisimman pitkäksi aikaa. Lisäksi koska Olgalla ei ole mitään paikkaa minne mennä Internet-todellisuuden puolella, lupasin hänelle, että hän voi tulla Vantaalla asuvan entisen koulutoverini luokse, jossa myös itse pidän väliaikaista majapaikkaani. Poistuimme todellisuudesta Olgan omalla autolla, joten meillä on nyt myös kulkuväline. Meidän on kuitenkin oltava varuillamme sen kanssa, sillä se on käytettynä ostettu, joten mikäli se löytyy Internet-todellisuuden rekistereistä, on sen omistajaksi merkitty joku aivan toinen henkilö.

Lähipäivät menevät meillä molemmilla sekä virallisten asioiden hoitamiseen että viimeisiin rajapintatutkimuksiin. Torstain aikana rajapinnan lämpötila tulee nousemaan laskelmien mukaan niin korkeaksi, että se alkaa säteillä mustankappaleensäteilyä näkyvän valon alueella, ja sen muoto on tällöin mahdollista erottaa silmämääräisesti. Olen tähän mennessä olettanut, että rajapinta on muodoltaan pallomainen "kupla", mutta koska olen pystynyt havainnoimaan sitä vain jotakuinkin litteältä tasolta käsin, saattaa se aivan hyvin olla vaikkapa sylinteri tai kartio. Luultavastikin kuitenkin vain todellisuusrajoitteiset henkilöt pystyvät havaitsemaan punahehkun, joten normaalien henkilöiden, jotka haluavat sen nähdä, on syytä varautua pettymykseen.

Perjantain aikana rajapinnan säde tulee saavuttamaan nollan, mikä tarkoittaa maallikkokielellä ilmaistuna eräänlaista käänteisen alkuräjähdyksen kaltaista ilmiötä. Olen huolissani siitä, minkälaisia hiukkasryöppyjä rajapinta tulee erittämään viimeisten minuuttiensa aikana, ja kuinka minun ja Olgan tulee niiltä suojautua. Saatamme joutua matkustamaan kauas, mutta koska käteisvaramme ovat hyvin rajalliset, teemme lopullisen arvion matkustustarpeestamme vasta torstaisten mittauksiemme ja niihin liittyvän data-analyysin jälkeen. Aion kirjoittaa tällöin vielä yhden blogikirjoituksen, jossa pyrin antamaan myös arvion siitä, tuleeko todellisuuskuplan singulariteetti aiheuttamaan vaaraa normaaleille ihmisille.

Lisää havaintoja rinnakkaistodellisuuksista.

Kirjoitin eilen blogiini merkillisistä havainnoista, joita olen viime aikoina tehnyt liittyen arkiseen elinympäristööni. Aiheeseen liittyvät tutkimukset ovat nyt edenneet, ja voin esittää jo jonkinlaisia alustavia päätelmiä.

On ilmeistä, että Otaniemen ja Helsingin välillä on jonkinlainen aika-avaruuskontinuumin disruptio, joka toimii kahden rinnakkaistodellisuusfaasin välisenä rajapintana. Olen nimennyt rinnakkaistodellisuudet selkeyden vuoksi "Wareborg-todellisuudeksi" ja "Internet-todellisuudeksi", ja näiden todellisuuksien ominaispiirteet ovat oman elämäni kannalta seuraavat:

"Wareborg-todellisuus" on se todellisuus, jossa olen itse syntynyt, ja joka vastaa itselleni myös fyysistä todellisuutta tällä hetkellä vielä ainakin Otaniemen osalta. Otaniemen K-Extra on tässä maailmassa olemassa vielä vuonna 2010.

"Internet-todellisuus" on taasen se todellisuus, jota Internetin ja puhelinverkon kautta havainnoimani maailma vastaa, ja joka vastaa itselleni fyysistä todellisuutta ainakin Helsingin keskustan osalta. Minä, äitini ja Otaniemen K-Extra eivät ole olemassa tässä todellisuudessa vuonna 2010.   

Kävin eilen illalla Lauttasaaressa tarkastelemassa todellisuuksien välistä rajapintaa lähemmin. Vielä maanantai-iltana rajapinta sijaitsi Lauttasaaren ja Ruoholahden välisen sillan keskivaiheilla, mutta nyt se oli siirtynyt joitakin satoja metrejä länteen päin, lähelle Maamonlahdentien ylikulkusiltaa. Tein lukuisia mittauksia ja silmämääräisiä havaintoja rajapinnan kummallakin puolella käyttäen apuvälineinä mm. yleismittaria, mittanauhaa ja matkapuhelimeni sekuntikello-ohjelmistoa. Havaitsin, että rajapinta ei ollut pelkkä pinta, vaan sillä oli myös paksuus. Minulla oli vaikeuksia mitata tätä paksuutta johtuen rajapinnan reunakohtien epämääräisyydestä, mutta arvioin sen olevan noin 15 senttimetriä. Kun asetin yleismittarini toisen tai molemmat mittausjohdot pinnan sisään, jännitelukemat alkoivat fluksatoida nopeasti edestakaisin kuitenkaan koskaan ylittämättä seitsemääsataa millivolttia. Pinnan sisällä myös väliaineen lämpötila oli kädellä arvioituna noin kymmenen kelviniä korkeampi kuin sen ulkopuolella, ja ilmeisesti tämä lämpötilaero on myös syynä visuaaliseen distortioon, jonka ansiosta pinnan olemassaolon pystyy havaitsemaan näköaistilla muutamien metrien päästä.

Koska rajapinta oli vuorokauden sisällä liikkunut satoja metrejä, katsoin aiheelliseksi mitata sen nopeuden mahdollisimman tarkasti. Ilmiön reunakohtien epämääräisyydestä johtuen myös sen sijainnin tarkka määrittäminen edes kymmenien senttimetrien tarkkuudella tuotti minulle huomattavia vaikeuksia, joten istuskelin ilmiön vieressä kaikkiaan reilun kahden tunnin ajan tehden uusia mittauksia säännöllisin väliajoin. Suoritin mittausten jälkeen tarkan data-analyysin, ja päädyin siihen, että rajapinnan kulkunopeus Länsiväylän suuntaisen komponentin suhteen oli noin 21.4 +/- 0.5 senttimetriä minuutissa. Koska minulla ei ollut mukana kompassia, eikä puhelimessanikaan ole GPS-paikannusominaisuuksia, en pystynyt määrittämään nopeusvektorin Otaniemen suuntaista komponenttia kovinkaan tarkasti, mutta arvioin sen olevan 20 +/- 4 cm/min. Mikäli nopeus siis pysyy vakiona, niin pahimmassa tapauksessa rajapinta tulee saavuttamaan Otaniemen torstaina 19.11.2010 noin klo 4:20 ja oman asuntoni perjantaina 20.11.2010 noin klo 6:00. Minulla on siis vielä yli viikko aikaa ennen kuin syntymätodellisuuteni katoaa kokonaan tapahtumahorisontin tuolle puolen.

Käytin mittausten välisiä odotteluaikoja hyväkseni kyselemällä ohikulkijoilta erilaisia tutkimuksen kannalta oleellisia asioita PUA-tekniikoita hyväksikäyttäen. Approach anxietyni oli kuitenkin varsin voimakas etenkin HB8:n ylittävien naisten kohdalla. Jopa silloin, kun rohkeuteni riitti openerien käyttämiseen, saamani vastaukset olivat valtaosaltaan käyttökelvottomia tutkimusdataksi. Tyypillisiä vastauksia olivat esimerkiksi "Sori, mullon nyt kiire." ja "Vittu, ooksä aivan sekasin?". Eräs noin HB5.5:n luokkaa oleva keski-ikäinen nainen antoi kuitenkin vastaustensa kautta äärimmäisen keskeistä tietoa. Yritän seuraavassa rekonstruoida keskustelun muistitietojeni pohjalta:     

Minä: Hei, oletko koskaan käynyt Otaniemessä?

HB5.5: Häh... oon mä...

Minä: Tiedätkö Otaniemen K-Extran?

HB5.5: Eiks se oo lopetettu?

Minä: Niin, onhan se lopetettu. Näetkö muuten tuon väreilevän kalvon tässä kohti, missä liikutan kättäni?

HB5.5: Jaa minkä... emmä kyl mitää nää...

Minä: Asia selvä, kiitoksia tiedosta.

(HB5.5 jatkaa kävelyä ja kävelee tässä välissä rajapinnan läpi)

Minä: Hei! Odotas vielä hetki...

HB5.5: No mitä...

Minä: Mitä sinä sanoit äsken siitä Otaniemen K-Extrasta?

HB5.5: Siis mitä, ollaanks me puhuttu joskus?

Minä: Öö... ei varmaan... mutta siis, että tiedätkö Otaniemen K-Extran?

HB5.5: Ai, kyl mä tiiän...

Minä: Onko se vielä olemassa?

HB5.5: No eiks se oo...

Minä: Asia selvä, kiitoksia tiedosta. Voisinko muuten saada sinun puhelinnumerosi?

HB5.5: Vitun hullu, kehtaat vielä tommosen jutun jälkeen kysyy!!! Hyvästi!!!

Mainittakoon, että yritin edellämainittua canned routinea kaikkiaan neljäänkymmeneenyhdeksään eri henkilöön, mutta sain sen suoritettua loppuun asti vain kyseisen HB5.5:n kohdalla. Closeen asti en päässyt tässäkään tapauksessa, joten tulos oli pelimiessuorituksena äärimmäisen huono johtuen ehkä siitä, ettei minulla ollut riikinkukkovarusteita ylläni.

Kukaan niistä kymmenestä henkilöstä, joilta sain kysyttyä "väreilevästä kalvosta", ei nähnyt sitä. Tein myös kahden ohikulkijan kohdalla mielenkiintoisen havainnon, että heidän ulkonäkönsä oli vaatteiden osalta erilainen rajapinnan eri puolilla.

Olen havaintojeni perusteella päätellyt, että useimmista ihmisistä on olemassa kaksi rinnakkaismuotoa, toinen Wareborg-todellisuuden ja toinen Internet-todellisuuden puolella. En nähnyt rajapintaa tarkkaillessani yhdenkään ihmisen "katoavan tyhjään" tai "ilmestyvän tyhjästä", joten rajapinnan läpäisytapahtuma on jotenkin synkronoitunut siten, että henkilöiden rinnakkaismuodot läpäisevät sen omissa todellisuuksissaan tarkalleen samassa kohti samaan aikaan.

Itse olen kuitenkin henkilö, jolla ei ole kahta rinnakkaismuotoa eri todellisuuksissa, vaan joka on olemassa vain Wareborg-todellisuuden puolella. Voisin kutsua itseni kaltaisia henkilöitä tämän mukaan esimerkiksi "todellisuusrajoitteisiksi". Hypoteesini mukaan todellisuusrajoitteiset henkilöt kykenevät havaitsemaan todellisuuksien välisen rajapinnan ja kulkemaan sen läpi toisen todellisuuden puolelle mukanaan oman kotitodellisuutensa informaatio.

Ilta ja yö jatkuivat rajapinnan laajempialaisella kartoittamisella. Liikkumismahdollisuuteni olivat rajalliset, mutta havaitsin rajapinnan reunakohdan myös Munkkiniemessä. Aamulla jätin menemättä luennoille selvittääkseni mahdollisimman monta rajapinnan pistettä Otaniemen pohjois- ja länsipuolilta. Löysin reunakohdan jokaisesta suunnasta, josta sitä yritin etsiä, ja päädyin johtopäätökseen, että rajapinnassa todennäköisesti ei ole aukkoa, jonka läpi pystyisin "pakenemaan" omaan todellisuuteeni. Minun on siis hyväksyttävä se tosiseikka, että Internet-todellisuus "syö" alle kahden viikon kuluessa Wareborg-todellisuuden, enkä pysty tekemään tälle asialle mitään. Minun on piakkoin sopeuduttava elämään vieraassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa minua ei ole koskaan aiemmin ollut edes olemassa.

Olen onnistunut paikantamaan muutamia ystäviä ja sukulaisia, joilla on minusta Wareborg-todellisuuden mukainen muistikuva. Nämä henkilöt tulevat olemaan lähiviikkojen aikana kultaakin arvokkaampia, sillä he pystyvät tarjoamaan minulle väliaikaisen majapaikan sekä apua virallisten asioiden hoidossa. Wareborg-todellisuuden henkilöpapereitani todennäköisesti pidetään Internet-todellisuuden puolella väärennöksinä, joten etenkin henkilöllisyysasia on hoidettava kuntoon mahdollisimman pian.

Minulla todennäköisesti on myös ennestään tuntemattomia kohtalotovereita, joita todennäköisimmin löytänen Otaniemestä. Vaikka rajapinnan muodon määrittely onkin ollut hyvin haastavaa, olen suhteellisen varma siitä, että "kuplan keskipiste" sijaitsee jossain Otaniemen alueella. Aion lähipäivinä laittaa sekä Internetiin että TKK:n ja K-Extran ilmoitustauluille ilmoituksia, joiden kautta pyrin saamaan yhteyden muihin kaltaisiini todellisuusrajoitteisiin henkilöihin.

Tietokoneelleni on tallennettuna tiedostoja, kuten ennen 20.10.2010 päivättyjen ohjelmistojen lähdekoodeja ja WWW-selainten välimuistitiedostoja. Näiden Wareborg-todellisuudesta peräisin olevien tiedostojen vertailu vastaaviin Internet-todellisuuden versioihin tulee toivottavasti paljastamaan merkittäviä seikkoja todellisuuksien välisistä eroista. Todellisuuksien vertailu on kuitenkin toistaiseksi toissijaista, sillä juuri nyt tärkeintä on saada pelastettua kaikki informaatio, joka Wareborg-todellisuudesta on vielä jäljellä, jotta teknologisen singulariteetin jälkeen Wareborg-todellisuus olisi mahdollista rekonstruoida. Erityisesti haluan varmistaa, että pystyn rekonstruoimaan oman äitini. Minulla on jo nyt ikävä häntä, mutta en tule luultavasti enää koskaan saamaan yhteyttä häneen tässä maailmassa. Singulariteetti on ainoa toivoni saada tavata äitini vielä kerran, ja siihenkin on vielä yli kolmekymmentä vuotta aikaa.

Mutta näillä mennään eteenpäin.

Tomi "Wareborg" Kuuslahti
Todellisuushäiriön uhri ja transdimensionaalinen orpo

Suomalainen yhteiskunta on vihamielinen pelimieskulttuurille.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti jo huomanneet ajat sitten, että Suomessa on miespuolisten henkilöiden usein äärimmäisen vaikea tyydyttää seksuaalisia perustarpeitaan. Olen huomannut tämän hälyttäväksi ongelmaksi myös omalla kohdallani, sillä seksuaaliseen turhautumiseen kuluttamani neuraaliresurssit ovat suoraan pois noosfääritoiminnastani, kuten piraattiaatteen ja transhumanistisen ilosanoman levittämisestä.

Olen pyrkinyt ratkaisemaan ongelman opiskelemalla ns. pelimies- eli PUA (Pick-Up Artist) -tekniikoita naisten iskemiseksi. Olen tutustunut asiaan jo useamman kuukauden ajan teoriatasolla mm. Neil Straussin kirjallisuutta ja PUA-aiheisia WWW-aineistoja lukemalla, ja olen myös suorittanut ns. kuivaharjoittelua ajamalla Windows-emulaattorilla ManJuice- ja Alphinator-opetuspelejä. Eilen havaitsin tulleeni näissä peleissä sen verran hyväksi, että olen katsonut teoreettisen osaamiseni olevan riittävän vahva, jotta voin soveltaa sitä käytäntöön.

Keskeisimpänä tavoitteena PUA-toiminnassani on saada itselleni tyttöystäväksi mahdollisimman korkeatasoinen nainen, joka olisi HB (Hot Babe) -asteikolla välillä 9-10. Tämän naisen tulisi tyydyttää seksuaaliset tarpeeni keskimäärin joka kolmas päivä ja vaatia mahdollisimman vähän "kuuntelemisen" ja "romantiikan" kaltaista vastiketta. Naisen tulisi myös olla valmis pukeutumaan furry-pukuun, ja koska furry-fetissini kohdistuu etenkin karhuhahmoihin, on naisen myös hyvä olla mahdollisimman suurikokoinen. Unelmanaiseni tulee täyttää myös lukemattomia muita kriteerejä, joita en tässä rupea erittelemään.

Koska en kuitenkaan ole ns. alfauros, vaan markkina-arvoni on teoriaosaamisestani huolimatta edelleen suhteellisen matala, olen päättänyt hyväksyä myös HB9:tä alhaisemman tason naisia kumppaneikseni. HB7.25 on kuitenkin itselleni ehdoton alaraja. Voin myös tapauskohtaisesti joustaa muistakin kriteereistäni.

Olen päättänyt aloittaa PUA-kehitykseni ns. päiväpeliharjoituksilla. Päiväpeliä suoritetaan baarien ja yökerhojen sijaan esimerkiksi ruokakaupoissa, puistoissa ja ostoskeskuksissa, jotka ovat itselleni tutumpia ympäristöjä, ja lisäksi päiväpeli sopii tällä hetkellä yöpeliä paremmin henkilökohtaiseen vuorokausirytmiini. Valitsin ensimmäiseksi venuekseni Otaniemen K-Extran, jossa kävin tänään iltapäivällä, koska minulla ei ollut mitään opiskeluun liittyvää ohjelmaa tällöin.

Olin valmistautunut koitokseeni etukäteen kuuntelemalla eilen illalla useita tunteja yhtäjaksoisesti ns. affirmation-nauhoituksia, joilla on tarkoitus NLP-periaatteiden kautta nostattaa itsevarmuuttani. Olen myös laatinut Haskell-kielellä pieniä ohjelmia, joilla kävin nauhoitteita kuunnellessani läpi mahdollisia peliteknisiä strategioita. Pakkasin illalla myös salkkuuni "pokausvälineistöksi" Stetson-hatun ja sähkönsinisen kravatin, jotka puin päälleni ennen kauppaan astumista nostaakseni ns. riikinkukkoilun avulla markkina-arvoani. Riikinkukkoasusteisiin kuului myös alumiinifoliosta taiteltu origamikurki, jonka ripustin kaulaani, sekä pieni määrä kolikoita, jotka teippasin maalarinteipillä takkiini. Kaikki nämä asusteet olivat tarkkaan harkittuja tunnettujen pelimieskirjoittajien oppien pohjalta.

Astuin sisään K-kauppaan ja skannasin pelikentän käymällä nopeasti läpi kaikki kyseisen myymälän hyllyvälit. Aluksi kaupassa näytti olevan lisäkseni vain pari mummoa (HB2-3), jotka jätin matalan markkina-arvonsa vuoksi täysin huomiotta, mutta pian sinne saapui myös eräs HB8 pienen lapsensa kanssa.

Minulle oli suomalaisten pelimiesten IRC-kanavalla suositeltu openeriksi kysymystä "Moi, mitä leipää sä mulle suosittelisit?", mutta koska ensimmäinen silmäkontaktini HB8:aan tapahtui pakasteiden vierellä enkä keksinyt kolmen sekunnin kriittisen ajan sisällä tilanteeseen paremmin sopivaa varianttiopeneria, päätin pitäytyä alkuperäiseen opener-ideaani: "Moi, mikä käyttöjärjestelmä sul on siinä sun tietokoneessas?".

Lievästä approach anxietystäni huolimatta sain openerin lausuttua virheettömästi, mutta en saanut aikaan reaktiota, johon olisin osannut ennalta varautua. Olin odottanut, että nainen olisi vastannut kysymykseen jonkin käyttöjärjestelmän nimellä, ja olin laatinut etukäteen ns. canned routinet eri suosituimpia käyttöjärjestelmiä ja niiden distribuutioita varten, mutta kysymykseen saamani "Mitä häh?" -vastaus meni täysin vuokaavion ulkopuolelle. En osannut siinä tilanteessa muuta kuin ejectoida pakenemalla tilannetta hyllyn taakse ja odottamalla, että HB8 poistuu myymälästä.

HB8:n poistuttua oli kauppaan saapunut eräs toinen nainen, jonka arvioin HB7.5:ksi. 7.5 on jo aika lähellä asettamaani alarajaa (7.25), joten harkitsin jonkin aikaa, menisinkö avaamaan hänet lainkaan, mutta päätin sitten tehdä tämän jo pelkän harjoituksen vuoksi. Päätin, että tällä kertaa pääsisin closeen asti, ja että täysin vastauksesta riippumatta kysyisin openerin jälkeen "Voisiksä antaa mulle sun puhelinnumeron?". Tämä kysymys johtaisi siis ns. number closeen eli #closeen.

Approach anxietyni ei ollut ainakaan sen vähäisempi kuin ensimmäisellä kerralla. Sain kysymyksen ("Moi, mikä käyttöjärjestelmä sul on siinä sun tietokoneessas?") esitettyä ehkä nippa nappa kolmen sekunnin sisällä. HB7.5 ei kuitenkaan ollut aluksi huomaavinaankaan minua. Hetken hämmennyksen jälkeen tein uuden approachin ja kysyin kysymyksen uudelleen ilman minkäänlaista verbaalista vastausta. Vasta kolmannella kerralla sain vastauksen "Mikä vittu sua oikein vaivaa?". Tämän jälkeen esitin aiemmin mainitsemani #closeen tähtäävän kysymyksen, mutta en saanut siihen vastausta, ja ejectoin sen jälkeen tilanteesta samalla metodilla kuin edelliselläkin kerralla.

HB7.5:n poistuttua oli kauppaan saapunut neljän noin 16-vuotiaan teinitytön setti. Arvioin heidän kaikkien olleen HB-asteikoilla 8.5:n ja 9.5:n välillä. Ajattelin, että näiden epäonnistumisteni jälkeen voisin kokeilla verbaalisen sijaan kineettistä lähestymistapaa esittämällä tytöille ns. soidintanssin. Northumbrian yliopiston tutkijat ovat äskettäin selvittäneet ns. optimaalisen pokaustanssityylin, johon kuuluvat mm. laajat kaulan, vartalon ja vasemman olkapään liikealat. Olin katsonut optimaalisesta tyylistä vain muutamia videoita enkä ollut harjoitellut sitä itse lainkaan, mutta rohkaistuin silti yrittämään parhaani. Asetuin karkkihyllyn viereen havaitessani setin lähestyvän sitä, ja kolmen sekunnin sisällä silmäkontaktista aloitin soidintanssini.

En ehtinyt tanssia kovinkaan pitkään, kun vartija saapui paikalle ja ohjasi minut ruumiintarkastuksen jälkeen ulos myymälästä. En meinannut aluksi saada edes lokeroon jättämääni salkkua takaisin itselleni. Kaiken kaikkiaan olen nyt hyvin pettynyt PUA-harjoitukseni keskeyttämisestä ja harkitsen myös oikeustoimia Otaniemen K-Extraa vastaan.

Jos olisin saanut suoritettua tanssia riittävän pitkään, olisi varmasti ainakin joku setin tytöistä tehnyt minulle cold approachin, sillä tutkimus oli varsin yksiselitteisesti todennut tanssityylini puoleensavetäväksi. Tilanne olisi varmasti edennyt ainakin #closeen tai fb-closeen. Päiväpelissä ei suositella ns. kino-eskalaatiota, jonka kautta olisin voinut päästä suoraan korkeammankin tason closeihin kuten kiss closeen tai full closeen. Lisäksi koska tytöt nuoruudestaan päätellen olivat ns. green bunnyjä, en edes harkinnut soveltaa kino-eskalaatiota heihin. Olisin kuitenkin voinut sopia treffit, jossa olisin päässyt korkeamman tason closeen ja ehkä ennen pitkää myös vapautunut neitsyydestäni.

Myymälän suorittama toimenpide herätti minussa entistä enemmän kysymyksiä miesten tasa-arvosta. Kukkahattutädeillä on selvästi poliittiset tarkoitusperät, jotta ATM:ien (alemman tason miesten) seksuaalisuus patoutuisi mahdollisimman täydellisesti, ja tähän kuuluu olennaisena osana myös PUA-toiminnan ehkäiseminen aina kun sellaista havaitaan. Olen IRC:ssä kuullut, että muutamat pelimiehet ovat saaneet ravintoloihin porttikieltoja toimintansa vuoksi, mikä sotii mielestäni täysin kaikkia maailman ihmisoikeuspykäliä vastaan. Aionkin etsiä ensi vaaleihin itselleni kansanedustajaehdokkaan, joka lupaa ajaa myös pelimiesten oikeuksia.

Ehdotukseni seksuaalisen tasa-arvon edistämiseksi.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti jo huomanneet ajat sitten, että Suomessa on miesten ja naisten välinen tasa-arvo toteutunut äärimmäisen huonosti. Vallankahvassa on joukko miesvihamielisiä feministejä ja kukkahattutätejä, jotka suosivat naissukupuolta kaikissa mahdollisissa asioissa miesten kustannuksella. Puoluetoverini Panu Horsmalahti on ansiokkaasti kirjoittanut näistä epäkohdista lukuisissa kirjoituksissaan Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla, joten en rupea niitä tässä enää toistelemaan.

Aion kuitenkin tässä kirjoituksessani esittää oman näkökulmani ns. Alemman Tason Miesten (ATM) ongelmiin. Ns. parisuhteiden markkina-arvoteorian mukaan ATM:t ovat miehiä, joiden markkina-arvo on alhainen, ja heillä on näin ollen merkittäviä vaikeuksia löytää seksuaalikumppania. Maslow'n tarvehierarkian mukaan seksi on ihmisen fysiologinen perustarve, samassa ryhmässä mm. veden, ravinnon ja hengittämisen kanssa, ja näin ollen mikäli ihminen ei pysty toteuttamaan seksuaalisia tarpeitaan, ei myöskään korkeampien tarpeiden tyydyttäminen toteudu. Tämä taas tarkoittaa sivilisaatiollemme huomattavaa hukkaan heitettyjen resurssien määrää, mikä taas jarruttaa esimerkiksi kulttuurin ja teknologian kehitystä.

Teknologian kehitys johtaa kuitenkin nopeudestaan riippumatta väistämättä ennen pitkää siihen, että markkinoille ilmaantuu seksirobotteja, jollaisen itselleen ostamalla voi tyydyttää seksuaaliset tarpeensa täysin ihmistenvälistä seksiä vastaavalla tavalla milloin vain haluaa. Seksirobottien vallankumoukseen menee kuitenkin näillä näkymin vähintään kymmenen vuotta, ja mikäli kukkahattutädit ja luddiitit aikovat jarruttaa kehitystä turhanpäiväisillä laeillaan ja rajoituksillaan, saattaa aika venyä jopa yli kahteenkymmeneen vuoteen. Toisena vaihtoehtona olisi luoda geenimanipulaation avulla nymfomaanisia ihmismuunnelmia pelkästään väestön seksuaalisten tarpeiden tyydyttämistä varten. Nämä ihmismuunnelmat olisi myös seksirobottien tapaan mahdollista sovittaa erilaisille fetisseille ja parafilioille (esim. itselleni läheinen furry-fetissi). Tähän edistysaskeleeseen menisi kuitenkin valitettavasti vielä moninkertaisesti kauemmin aikaa kuin seksirobottien kehittämiseen, ja hanke luultavasti kaatuisi luddiittien ja kukkahattutätien kiivaisiin vastalauseisiin. Ihmiskunnalla ei tosiaankaan ole varaa odottaa yhtään ylimääräistä vuotta tässä maailmantilanteessa, joten jonkinlainen väliaikaisratkaisu on keksittävä.

Joillekin Alemman Tason Miehille on sooloseksi eli masturbaatio täysin tyydyttävä ratkaisu fysiologisen tarpeen tyydyttämiseen, mutta useimmilla valitettavasti näin ei ole. Näin ollen valtaosa ATM:istä joutuu käyttämään valtaosan resurssipisteistään markkina-arvonsa kohottamiseen esimerkiksi opiskelemalla ns. PUA (Pickup Artist) -tekniikoita kumppaniehdokkaiden viettelemistä varten. Erityisen työlästä PUA-tekniikoiden opiskelu on Asperger-henkilöille ja muille autismin spektriin kuuluville, joiden luontaiset edellytykset tämäntyyppisten tekniikoiden oppimiseen ovat keskimääräistä heikommat. Tämä on erityisen valitettavaa, sillä juuri autismin spektrin henkilöiden olisi tärkeää käyttää mahdollisimman suuri osa resurssipisteistään noosfääritoimintaan (esimerkiksi Wikipedian muokkaamiseen), joka jouduttaa teknologisen singulariteetin saapumista, eikä haaskata yhtään ylimääräistä pistettä PUA-metodologian opiskeluun.

Mielestäni ensimmäinen askel ongelmavyyhdin selvittämisessä on prostituution ja bordellitoiminnan täydellinen laillistaminen. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan prostituutiotarjonnan nostamiseksi kysyntää vastaavalle tasolle on seksialaa markkinoitava peruskoulun opinto-ohjaustunneilla varteenotettavana uravaihtoehtona etenkin tytöille, jotka ovat älykkyysosamäärältään keskitason alapuolella. Matalaälyisten henkilöiden työmahdollisuudet tulevat muutenkin vähenemään, kun jatkuvasti kehittyvä automatiikka ja robotiikka ottavat perinteisesti matalaälyisille kuuluvia työtehtäviä hoitaakseen. Seksialalla robottivallankumous tulee kuitenkin tapahtumaan keskimääräistä myöhemmin, joten seksialaa tulee näin ollen markkinoida tulevaisuuden alana, ja seksialan ammattikoulutusta on järjestettävä kaikissa Suomen ammattioppilaitoksissa.

Seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen ja jälkikasvun tuottaminen on erotettava jyrkästi toisistaan. Esimerkiksi seksialalla toimivat matalaälyiset henkilöt tulisi ehdottomasti sterilisoida, jotta ei-toivottujen matalaälyisten raskauksien määrä minimoituisi. Tulevaisuudessa matalaälyisiä henkilöitä tarvitaan aina vain vähemmän, joten on tarkoituksenmukaista käyttää jälkikasvun siittämiseen yksinomaan älykkäiden henkilöiden sukusoluja. Tämä voisi toteutua esimerkiksi vapaan ja rajoittamattoman spermapankkibisneksen kautta. Erityisen paljon tarvitaan ns. savant-autistien sukusoluja, sillä savant-kykyjen yleistyminen parantaa ihmiskunnan edellytyksiä integroitua tulevaisuuden singularitaariseen kollektiiviälyyn, jossa ihminen ja tietokone fuusioituvat yhdeksi superentiteetiksi.

Tässäpä siis oli oma rationalistinen näkemykseni miesten ja naisten välisten tasa-arvo-ongelmien korjaamiseksi tavalla, joka tukee ihmiskunnan hengissä selviämistä teknologiseen singulariteettiin asti. Toivon, että etenkin kevään eduskuntavaaliehdokkaat ottaisivat näkemyksiini kantaa.