Sain kenkää Piraattipuolueesta.

Tänään, 9.11.2010, se sitten tapahtui.

Sain kenkää Piraattipuolueesta.

Olemassaoloni todellisena olemassaolevana henkilönä on laajalti kyseenalaistettu. Kukaan puoluetovereistani ei ole muka nähnyt minua, enkä kuulemma löydy väestörekisteristä enkä oppilaitokseni opiskelijarekisteristä. Myöskään Otaniemen K-Extraa ei muka ole ollut olemassa pitkään aikaan, vaikka kävin siellä sargaamassa viimeksi tänään. Oudointa asiassa on se, että omaa nimeäni ja nimimerkkiäni googlatessani en löydä minkäänlaisia merkkejä mistään siitä, mitä olen tehnyt Internetissä ennen 20.10.2010, jolloin liityin Piraattipuolueeseen ja perustin blogini.

Sen jälkeen, kun olemassaoloni kyseenalaistettiin, Piraattipuolueen johtohahmot masinoivat kampanjan, jossa he suosittelivat kaikkia puoluetovereitani poistamaan minut kavereistani Facebookissa. Useimmat noudattivat suositusta - mukaan lukien muutama naispuolinen jäsen, joita olin pitänyt varteenotettavina tyttöystäväehdokkaina.

Itku alkoi nousta kurkkuuni kaverimääräni vähetessä illan mittaan useilla kymmenillä. Yritin soittaa äidilleni, mutta numeroon ei saatu yhteyttä. Yritin soittaa uudellen myöhemmin illalla, sama tulos, kuten myös seuraavana päivänä. Ongelman jatkuessa rohkaistuin ennen pitkää soittamaan väestörekisterin palvelunumeroon, ja sain tietää, ettei Kerttu Kuuslahti -nimistä 13.8.1959 syntynyttä henkilöä ole heidän mukaan olemassa! Kuten ei minuakaan. Tämän jälkeen yritin ottaa hädissäni Facebookissa yhteyden serkkuihini ja muutamiin löytämiini kaukaisempiin sukulaisiini, mutta kaikki hylkäsivät kaveripyyntöni tai kyselivät minulta, kuka oikein olen!

Olen tehnyt myös merkillisiä havaintoja fyysisestä ympäristöstäni. Espoossa kaikki näyttäisi olevan kuten pitääkin, mutta Helsingin puolella vieraillessani olen huomannut "muistavani väärin" esimerkiksi rakennusten ja liikkeiden sijainteja huomattavasti useammin kuin aikaisemmin. Sinänsä on aivan tavallista, että rakennuksia puretaan ja liiketilat vaihtavat omistajia, ja selitinkin ilmiön aluksi näin, mutta eräs eilen tekemäni havainto sai "hälytyskelloni soimaan" toden teolla. Lauttasaaren ja Ruoholahden välisen sillan kohdalla bussi nimittäin tuntui ajavan ikään kuin jonkinlaisen väreilevän kalvon läpi. Pohdin ilmiötä pitkän aikaa, ja päädyin siihen, että kyseessä olisi ollut kylmän ja lämpimän ilmamassan välinen jyrkkä raja. Epävarmuus kuitenkin vaivasi minua tämänkin jälkeen sen verran, ettei Kampissa suorittamistani PUA-harjoituksista tullut mitään. Paluumatkalla sama kalvo oli näkyvissä samassa kohti, ja bussi ajoi sen läpi kuten ennenkin, ja jouduin siis ottamaan ilmamassahypoteesini uudelleen tarkasteltavaksi.

Pohdin asiaa koko illan ja yön, ja päädyin lopulta todennäköisempiä selityksiä pois suljettuani siihen, että olen joutunut kahden rinnakkaistodellisuuden loukkuun. Kokemani Espoo on samassa todellisuudessa kuin missä olen syntynytkin, mutta Helsingin keskusta edustaa rinnakkaistodellisuutta, jossa en ole olemassa. Tämä on toki vasta alustava hypoteesi, ja minun on tehtävä vielä paljon jatkotutkimuksia, jotta loukun luonne ja sen kaikkinaiset vaikutukset elämääni selviäisivät minulle. Tiedän, että tämä kuulostaa hyvin oudolta ja ehkä hullultakin, ja etenkin luonnontieteitä opiskelleena pidän kunnia-asiana, etten hurahda minkäänlaisiin huuhaateorioihin, mutta edes Occamin partaveitsi ei enää kykene auttamaan minua.

Rinnakkaismaailmankaikkeudet ovat todellinen fysikaaliseen todellisuuteemme erottamattomasti kuuluva ilmiö, jolle on vahva teoreettinen perusta ns. kvanttimekaniikan monimaailmatulkinnan kautta. Luotan tässä asiassa täysin professori David Deutschin kirjassaan "Todellisuuden rakenne" esittämään argumentaatioon, jonka mukaan kvanttimekaaniset rinnakkaistodellisuudet ovat olemassa yhtä konkreettisesti kuin omammekin. Olen itse opiskellut kvanttimekniikkaa vain viiden opintopisteen peruskurssin verran, mutta aion lähiaikoina itseopiskella myös myöhempien kurssien materiaalin, sillä minulla ei tällä hetkellä ole minkäänlaisia teoreettisia edellytyksiä ymmärtää, kuinka eri todellisuuksien välillä voi olla olemassa tämäntyyppinen makromittakaavallinen, havaitsijariippuvainen ja ympäristönsä suhteen paikallaan pysyvä "madonreikä". Tämä ymmärrys on kuitenkin oleellista, jotta pystyisin ymmärtämään minua konkreettisesti ympäröivää arkitodellisuutta.

En ole läheskään ainoa ihminen, joka on joutunut rinnakkaistodellisuuksien loukkuun. Esimerkiksi Internetissä ovat jo pitkän aikaa vaikuttaneet ns. otherkin-henkilöiden vertaistukiryhmät. Otherkinit ovat henkilöitä, jotka tietävät ulkomuodostaan huolimatta olevansa todellisuudessa esimerkiksi haltioita ja lohikäärmeitä -- olentoja, joita ei yleisen konsensuksen mukaan ole olemassakaan. Olen aikaisemmin pitänyt otherkinien juttuja pelkkänä todellisuuspakoisena huuhaana, mutta viimeiaikaiset omakohtaiset kokemukseni ovat saaneet minut miettimään näkökantojani uudelleen. Olen itse saanut kuulla, ettei minua ole olemassa, mutta näillä kaukaisemmista rinnakkaistodellisuuksista saapuneilla on varmasti vielä monin verroin vaikeampaa, sillä he ovat saaneet sietää väitteitä, ettei heidän edustamiaan eliölajeja ole olemassa!

Tänään, 9.11.2010, en päässyt enää kirjautumaan Piraattipuolueen WWW-palveluihin. Katson tämän tarkoittavan, että kysymykseni todellisesta olemassaolostani on loppuun käsitelty enkä voi ns. ei-todellisena henkilönä myöskään kuulua puolueeseen. Tämä on minun mielestäni sääli, sillä Piraattipuolue voisi edistyksellisenä ja tieteellisen rationaalisena puolueena profiloitua myös rinnakkaistodellisuusongelmaisten henkilöiden puolestapuhujana. Itse en näe mitään syytä, miksen voisi "olemassaolemattomuudestani" huolimatta kuulua puolueeseen ja edistää piraattiaatetta. Ajatukseni ovat täysin puolueohjelman mukaisia eivätkä "hullummatkaan" ajatukseni ole kovin kaukana siitä, mitä Panu Horsmalahti, Samuli Pahalahti ja muut suomalaiset korkean profiilin piraattiajattelijat esittävät.

Miten tästä eteenpäin?

En tiedä.

Tomi "Wareborg" Kuuslahti
Poliittisesti koditon