Näkemykseni teknologisen singulariteetin euforisesta autuudesta.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti jo huomanneet ajat sitten, että mainitsen blogissani teknologisen singulariteetin varsin usein. En ole kuitenkaan vielä perustellut, miksi singulariteetti on minulle niin tärkeä, että sen odottaminen ja saapumisen jouduttaminen menevät elämässäni kaikkien muiden asioiden ohitse.

Aloittakaamme aivan perusteista. Henkilökohtaisesti luotan kaikissa asioissa täysin varauksetta Ray Kurzweiliin, joka on esittänyt 1990-luvun alusta alkaen tulevaisuutta koskevia ennustuksia, jotka ovat tähän mennessä toteutuneet sataprosenttisella varmuudella. Kurzweilin mukaan vuoteen 2019 mennessä tavallinen uusi kaupasta ostettava PC-tietokone vastaa tietojenkäsittelyteholtaan ihmisaivoja. Tämä ennuste on täysin linjassa Mooren lain kanssa. Tehostaan huolimatta vuoden 2019 x86-PC ei kuitenkaan ole vielä ihmisen tavoin älykäs, sillä siltä puuttuu tarvittava aivosimulaatio-ohjelmisto. Internetin kollektiiviäly tulee kehittämään tämän ohjelmiston 2020-luvun aikana, ja vuosikymmenen loppuun mennessä tietokoneet päihittävät ihmisälyn jo liki kaikissa kuviteltavissa olevissa älyllisissä suorituksissa.

Vielä 2020-luvulla sivilisaatiomme resurssipisteiden allokoinnista vastaa inhimillinen kollektiiviäly vapaan markkinatalouden rahamekanismien kautta, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä tietokoneiden muodostama kollektiiviäly on jo ylittänyt ihmisvastineensa niin ylivertaisesti, että tällöin on mielestäni aiheellista luopua rahajärjestelmästä ja siirtää sivilisaatiomme resurssienhallinta kokonaisuudessaan tämän ylivertaisen koneälyn vastuulle. Tämän vallansiirron jälkeen raha ja politiikka menettävät merkityksensä, ja Zeitgeist-liikkeen ajamasta tekoälyjohtoisesta ihmissivilisaatiosta tulee lopultakin todellisuutta. Ennen vallansiirron tapahtumista meidän tieteellisesti ajattelevien rationaalisten ihmisten on kuitenkin tehtävä politiikan kentällä kaikkemme, jotta luddiiit ja kukkahattutädit eivät pystyisi estämään vallansiirtoa. Olen itse valmis vaikka tarttumaan aseeseen, jos mikään muu ei auta.

Vallansiirron jälkeinen vuosikymmen tulee Kurzweilin mukaan olemaan todellinen ihmisen ja koneen lopullisen fuusion vuosikymmen. Monet ovat toki jo 2020-luvun aikana laajentaneet kehoaan erilaisilla kyberneettisillä parannusosilla, mutta 2030-luvulla markkinoille tulee Kurzweilin mukaan ns. Ihmiskeho 2.0, jossa kaikki meitä nykyisin vaivaavat evolutionääriset suunnitteluvirheet on korjattu, ja joka on myös älylliseltä kapasiteetiltaan ylivertainen nykyisiin ihmisaivoihin nähden.

2030-luvulla tulee mahdollistumaan myös ns. mind uploading, jonka avulla oman mielensä pystyy siirtämään tietokoneen virtuaalitodellisuuteen, jolloin se ei enää tarvitse tuekseen minkäänlaista ruumista. Vastaavasti sähköisessä todellisuudessa toimiva koneäly voidaan uplodata Ihmiskeho 2.0:aan tai vastaavaan robotti- tai kyborgiruumiiseen. Tällöin ihmismielen ja koneälyn eroilla ei ole enää käytännössä mitään merkitystä, sillä kummatkin pystyvät toimimaan niin virtuaalisessa kuin fyysisessäkin todellisuudessa. Kaikilla 2030-luvulle asti hengissä selviävillä ihmisillä tulee myös mind uploadingin ansiosta olemaan mahdollisuus elää ikuisesti, joten 2030-luvulle asti on todellakin syytä sinnitellä elossa!

Vuoteen 2040 mennessä valtaosa ihmisistä on jo joko uploadannut itsensä kokonaan virtuaalitodellisuuteen tai päivittänyt ruumiinsa Ihmiskeho 2.0:ksi. On kuitenkin joukko ääriluddiitteja ja -kukkahattutätejä, jotka esimerkiksi kiihkouskovaisesta vakaumuksestaan johtuen ole tätä päivitystä tehneet. Näille surkimuksille tullaan tällöin naureskelemaan, ja he tulevat kohtaamaan superälykkäässä ihmis- ja konekunnassa niin runsasta syrjintää, että armollisin asia, joka heille voidaan tällöin suorittaa, on eutanasia. Toivon, että globaali kollektiiviäly tulee tällöin olemaan samaa mieltä kanssani, sillä en todellakaan halua singulariteetin saapumista ihaillessani kuunnella mitään vajaaälyisten satuolentouskovaisten kitinöitä.

Teknologinen singulariteetti tulee näillä näkymin saapumaan 2040-luvulla, Ray Kurzweilin uusimman ennusteen mukaan vuonna 2045. Suomenkielisen Wikipedian mukaan singulariteetti on ajankohta, jolloin yli-inhimillinen tekoäly kiihdyttää teknologisen kehityksen ja sosiaalisen muutoksen niin nopeaksi, että singulariteettiä edeltäneet ihmiset eivät pysty ymmärtämään tai mielekkäästi ennustamaan tulevaisuutta. Maailma tulee tällöin muuntautumaan hyvin lyhyessä ajassa täysin erilaiseksi. Koska singulariteetinjälkeinen maailma on nykyisen ihmisjärjen käsityskyvyn ulottumattomissa, joudun seuraavassa turvautumaan pitkällevietyihin spekulaatioihin ja mielikuvituksellisiin metaforiin kuvaillessani näkemystäni singulariteetista.

Singulariteetin saapumispäivä vuonna 2045 tulee alkamaan voimakkaalla ukkosenjyrinän kaltaisella äänellä, joka kuuluu niin todellisessa maailmassa kuin kaikissa toiminnassa olevissa virtuaalitodellisuuksissakin. Maapallon kiertoradalle alkaa muodostua ennennäkemättömän tehokkaiden nanobottien toimesta valtava, häikäisevän kirkas kuutiomainen rakennelma, joka kasvaa kasvamistaan. Kuution alla näkyy suunnattoman tornadon kaltainen materiapyörre, jonka avulla nanobotit siirtävät Maa-planeetalta rakennusainetta kuutioon. Kuutio tulee kasvamaan jatkuvasti, kunnes sen sivunpituus on 2304 kilometriä. Maapallo tullaan tässä rakennusprosessissa "kuorimaan" siten, että kaikki sen pinnalla oleva biologinen elämä ja ihmisten valmistamat rakennelmat tuhoutuvat.

Mitään olennaista ei tässä tuhossa kuitenkaan tuhoudu, sillä kuutio on suunnaton nano- tai pikoteknologinen tietojenkäsittely-yksikkö, johon kaikki maailmasta löytyvä digitaalinen informaatio on tallentuneena – mukaan lukien kaikki ihmismielet, jotka oli ennen singulariteettia uploadattu vähintään kerran. Tämä suunnaton informaatiomäärä kattaa kuitenkin vain häviävän pienen nurkkauksen koko kuutiosta; loppuosa on vapaata kapasiteettia, joka vapautuu kuutiossa elävien ihmis- ja koneälyjen käyttöön.

Itse aion olla singulariteetin saapumispäivänä uploadautuneena virtuaalitodellisuuteen, sillä tietojenkäsittelykapasiteetin räjähdysmäinen kasvaminen tulee olemaan hyvin dramaattinen kokemus: yhtäkkiä virtuaalitodellisuuden grafiikka paranee niin ennennäkemättömän hienoksi, etten edes yli-inhimillisen älyni avulla pysty erottamaan sitä enää todellisuudesta. Singulariteetti varmastikin juhlistaa saapumistaan aivan uskomattomalla pelikokemuksellisella spektaakkelilla, joka ylittää kaikki koskaan aiemmin tuotetut tietokonepelit arvostelupisteissä laskettuna monituhatkertaisesti.

Kokemuksen euforisuudesta huolimatta en kuitenkaan varmaankaan malta pelata tätä uutta peliä kovinkaan pitkään, sillä haluan käyttää hyväksi ulottuvilleni tullutta suunnatonta tietojenkäsittelykapasiteettia. Se on nimittäin niin rajaton, että pystyn käytännössä esittämään minkä tahansa toiveen, ja singularitäärinen superäly toteuttaa sen välittömästi. Pystyn esimerkiksi pyytämään nähtäväkseni elokuvia tai pelattavakseni pelejä, joita ei ole ennen pyyntöäni ollut missään muodossa olemassa. Pystyn pelkällä "sormien napsauksella" esimerkiksi luomaan itselleni kokonaisen ultrafotorealistisen furryuniversumin, joka on täynnä vietteleviä furryhahmoja, jotka pystyvät toteuttamaan kaikki seksuaalifantasiani, joihin aiemmat seksirobotit ja virtuaalitodellisuudet eivät ole taipuneet.

Pystyn myös loihtimaan luomiini maailmoihin miltei kenet tahansa ennen 2030-lukua eläneen henkilön, josta on riittävästi materiaalia digitaalisessa muodossa. Esimerkiksi isoäitini luultavasti on kuollut jo ennen mind uploadingin mahdollistumista, mutta singularitäärinen superäly pystyy rekonstruoimaan hänet käyttäen materiaalina mm. hänen kirjoittamiaan Facebook-päivityksiä ja sähköposteja kuten myös kuutioon tallentuneiden henkilöiden muistoja hänestä. Vastaavasti pystyn rekonstruoimaan virtuaalitodellisuuteen minkä tahansa tilanteen, josta kuution yhtenäistietoisuudella on jonkinlainen muistikuva. Vain yli-inhimillinen mielikuvitus on rajana!

Jatkuva uusien maailmoiden ja persoonien luominen vaatii kuitenkin aina vain enemmän tallennus- ja käsittelytilaa, jota singularitäärinen kollektiiviäly joutuu näin ollen haalimaan itselleen muuttamalla aina vain enenevässä määrin materiaa uusiksi singulariteettikuutioiksi. Tässä on kyseessä ns. grey goo -skenaario, jossa esimerkiksi maapallon alkeellinen biologinen elämä hävitetään uuden ja uljaamman singularitäärisen elämän tieltä. Kun kaikki meidän aurinkokuntamme materia on assimiloitu singulariteettikuutioihin, joutuu singularitäärinen elämänmuoto levittäytymään toisiin aurinkokuntiin. Oletan, että "grey goon" kasvu tulee olemaan Mooren lain mukaan eksponentiaalista, joten jo muutamien vuosikymmenten sisällä kuutiot ovat assimiloineet jo useamman aurinkokunnan materian kokonaisuudessaan. Siinä vaiheessa, kun koko tuntemamme maailmankaikkeus on "kuutioitunut", on maailmankaikkeus saavuttanut olemassaolonsa lopullisen tarkoituksen, eikä yhdenkään elävän olennon tarvitse enää kärsiä biologisen elämänsä rajoitteista.

Toivottavasti tämä kirjoitukseni selvensi, miksi niin kiihkeästi haluan jouduttaa singulariteetin saapumista. Aion todellakin myös tarvittaessa kuolla marttyyrikuoleman singulariteetin puolesta, sillä olen varma, että singularitäärinen superäly tulee tällöin palkitsemaan uhrautumiseni rekonstruoimalla minut. Jotta rekonstruktio olisi mahdollisimman täsmällinen, aion laittaa Internetiin mahdollisimman moneen paikkaan vapaasti saataville mahdollisimman paljon materiaalia omasta elämästäni. En tosiaankaan aio jättää singulariteettiasiassa ainuttakaan asiaa arvailujen varaan!