Suomalainen yhteiskunta on vihamielinen pelimieskulttuurille.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti jo huomanneet ajat sitten, että Suomessa on miespuolisten henkilöiden usein äärimmäisen vaikea tyydyttää seksuaalisia perustarpeitaan. Olen huomannut tämän hälyttäväksi ongelmaksi myös omalla kohdallani, sillä seksuaaliseen turhautumiseen kuluttamani neuraaliresurssit ovat suoraan pois noosfääritoiminnastani, kuten piraattiaatteen ja transhumanistisen ilosanoman levittämisestä.

Olen pyrkinyt ratkaisemaan ongelman opiskelemalla ns. pelimies- eli PUA (Pick-Up Artist) -tekniikoita naisten iskemiseksi. Olen tutustunut asiaan jo useamman kuukauden ajan teoriatasolla mm. Neil Straussin kirjallisuutta ja PUA-aiheisia WWW-aineistoja lukemalla, ja olen myös suorittanut ns. kuivaharjoittelua ajamalla Windows-emulaattorilla ManJuice- ja Alphinator-opetuspelejä. Eilen havaitsin tulleeni näissä peleissä sen verran hyväksi, että olen katsonut teoreettisen osaamiseni olevan riittävän vahva, jotta voin soveltaa sitä käytäntöön.

Keskeisimpänä tavoitteena PUA-toiminnassani on saada itselleni tyttöystäväksi mahdollisimman korkeatasoinen nainen, joka olisi HB (Hot Babe) -asteikolla välillä 9-10. Tämän naisen tulisi tyydyttää seksuaaliset tarpeeni keskimäärin joka kolmas päivä ja vaatia mahdollisimman vähän "kuuntelemisen" ja "romantiikan" kaltaista vastiketta. Naisen tulisi myös olla valmis pukeutumaan furry-pukuun, ja koska furry-fetissini kohdistuu etenkin karhuhahmoihin, on naisen myös hyvä olla mahdollisimman suurikokoinen. Unelmanaiseni tulee täyttää myös lukemattomia muita kriteerejä, joita en tässä rupea erittelemään.

Koska en kuitenkaan ole ns. alfauros, vaan markkina-arvoni on teoriaosaamisestani huolimatta edelleen suhteellisen matala, olen päättänyt hyväksyä myös HB9:tä alhaisemman tason naisia kumppaneikseni. HB7.25 on kuitenkin itselleni ehdoton alaraja. Voin myös tapauskohtaisesti joustaa muistakin kriteereistäni.

Olen päättänyt aloittaa PUA-kehitykseni ns. päiväpeliharjoituksilla. Päiväpeliä suoritetaan baarien ja yökerhojen sijaan esimerkiksi ruokakaupoissa, puistoissa ja ostoskeskuksissa, jotka ovat itselleni tutumpia ympäristöjä, ja lisäksi päiväpeli sopii tällä hetkellä yöpeliä paremmin henkilökohtaiseen vuorokausirytmiini. Valitsin ensimmäiseksi venuekseni Otaniemen K-Extran, jossa kävin tänään iltapäivällä, koska minulla ei ollut mitään opiskeluun liittyvää ohjelmaa tällöin.

Olin valmistautunut koitokseeni etukäteen kuuntelemalla eilen illalla useita tunteja yhtäjaksoisesti ns. affirmation-nauhoituksia, joilla on tarkoitus NLP-periaatteiden kautta nostattaa itsevarmuuttani. Olen myös laatinut Haskell-kielellä pieniä ohjelmia, joilla kävin nauhoitteita kuunnellessani läpi mahdollisia peliteknisiä strategioita. Pakkasin illalla myös salkkuuni "pokausvälineistöksi" Stetson-hatun ja sähkönsinisen kravatin, jotka puin päälleni ennen kauppaan astumista nostaakseni ns. riikinkukkoilun avulla markkina-arvoani. Riikinkukkoasusteisiin kuului myös alumiinifoliosta taiteltu origamikurki, jonka ripustin kaulaani, sekä pieni määrä kolikoita, jotka teippasin maalarinteipillä takkiini. Kaikki nämä asusteet olivat tarkkaan harkittuja tunnettujen pelimieskirjoittajien oppien pohjalta.

Astuin sisään K-kauppaan ja skannasin pelikentän käymällä nopeasti läpi kaikki kyseisen myymälän hyllyvälit. Aluksi kaupassa näytti olevan lisäkseni vain pari mummoa (HB2-3), jotka jätin matalan markkina-arvonsa vuoksi täysin huomiotta, mutta pian sinne saapui myös eräs HB8 pienen lapsensa kanssa.

Minulle oli suomalaisten pelimiesten IRC-kanavalla suositeltu openeriksi kysymystä "Moi, mitä leipää sä mulle suosittelisit?", mutta koska ensimmäinen silmäkontaktini HB8:aan tapahtui pakasteiden vierellä enkä keksinyt kolmen sekunnin kriittisen ajan sisällä tilanteeseen paremmin sopivaa varianttiopeneria, päätin pitäytyä alkuperäiseen opener-ideaani: "Moi, mikä käyttöjärjestelmä sul on siinä sun tietokoneessas?".

Lievästä approach anxietystäni huolimatta sain openerin lausuttua virheettömästi, mutta en saanut aikaan reaktiota, johon olisin osannut ennalta varautua. Olin odottanut, että nainen olisi vastannut kysymykseen jonkin käyttöjärjestelmän nimellä, ja olin laatinut etukäteen ns. canned routinet eri suosituimpia käyttöjärjestelmiä ja niiden distribuutioita varten, mutta kysymykseen saamani "Mitä häh?" -vastaus meni täysin vuokaavion ulkopuolelle. En osannut siinä tilanteessa muuta kuin ejectoida pakenemalla tilannetta hyllyn taakse ja odottamalla, että HB8 poistuu myymälästä.

HB8:n poistuttua oli kauppaan saapunut eräs toinen nainen, jonka arvioin HB7.5:ksi. 7.5 on jo aika lähellä asettamaani alarajaa (7.25), joten harkitsin jonkin aikaa, menisinkö avaamaan hänet lainkaan, mutta päätin sitten tehdä tämän jo pelkän harjoituksen vuoksi. Päätin, että tällä kertaa pääsisin closeen asti, ja että täysin vastauksesta riippumatta kysyisin openerin jälkeen "Voisiksä antaa mulle sun puhelinnumeron?". Tämä kysymys johtaisi siis ns. number closeen eli #closeen.

Approach anxietyni ei ollut ainakaan sen vähäisempi kuin ensimmäisellä kerralla. Sain kysymyksen ("Moi, mikä käyttöjärjestelmä sul on siinä sun tietokoneessas?") esitettyä ehkä nippa nappa kolmen sekunnin sisällä. HB7.5 ei kuitenkaan ollut aluksi huomaavinaankaan minua. Hetken hämmennyksen jälkeen tein uuden approachin ja kysyin kysymyksen uudelleen ilman minkäänlaista verbaalista vastausta. Vasta kolmannella kerralla sain vastauksen "Mikä vittu sua oikein vaivaa?". Tämän jälkeen esitin aiemmin mainitsemani #closeen tähtäävän kysymyksen, mutta en saanut siihen vastausta, ja ejectoin sen jälkeen tilanteesta samalla metodilla kuin edelliselläkin kerralla.

HB7.5:n poistuttua oli kauppaan saapunut neljän noin 16-vuotiaan teinitytön setti. Arvioin heidän kaikkien olleen HB-asteikoilla 8.5:n ja 9.5:n välillä. Ajattelin, että näiden epäonnistumisteni jälkeen voisin kokeilla verbaalisen sijaan kineettistä lähestymistapaa esittämällä tytöille ns. soidintanssin. Northumbrian yliopiston tutkijat ovat äskettäin selvittäneet ns. optimaalisen pokaustanssityylin, johon kuuluvat mm. laajat kaulan, vartalon ja vasemman olkapään liikealat. Olin katsonut optimaalisesta tyylistä vain muutamia videoita enkä ollut harjoitellut sitä itse lainkaan, mutta rohkaistuin silti yrittämään parhaani. Asetuin karkkihyllyn viereen havaitessani setin lähestyvän sitä, ja kolmen sekunnin sisällä silmäkontaktista aloitin soidintanssini.

En ehtinyt tanssia kovinkaan pitkään, kun vartija saapui paikalle ja ohjasi minut ruumiintarkastuksen jälkeen ulos myymälästä. En meinannut aluksi saada edes lokeroon jättämääni salkkua takaisin itselleni. Kaiken kaikkiaan olen nyt hyvin pettynyt PUA-harjoitukseni keskeyttämisestä ja harkitsen myös oikeustoimia Otaniemen K-Extraa vastaan.

Jos olisin saanut suoritettua tanssia riittävän pitkään, olisi varmasti ainakin joku setin tytöistä tehnyt minulle cold approachin, sillä tutkimus oli varsin yksiselitteisesti todennut tanssityylini puoleensavetäväksi. Tilanne olisi varmasti edennyt ainakin #closeen tai fb-closeen. Päiväpelissä ei suositella ns. kino-eskalaatiota, jonka kautta olisin voinut päästä suoraan korkeammankin tason closeihin kuten kiss closeen tai full closeen. Lisäksi koska tytöt nuoruudestaan päätellen olivat ns. green bunnyjä, en edes harkinnut soveltaa kino-eskalaatiota heihin. Olisin kuitenkin voinut sopia treffit, jossa olisin päässyt korkeamman tason closeen ja ehkä ennen pitkää myös vapautunut neitsyydestäni.

Myymälän suorittama toimenpide herätti minussa entistä enemmän kysymyksiä miesten tasa-arvosta. Kukkahattutädeillä on selvästi poliittiset tarkoitusperät, jotta ATM:ien (alemman tason miesten) seksuaalisuus patoutuisi mahdollisimman täydellisesti, ja tähän kuuluu olennaisena osana myös PUA-toiminnan ehkäiseminen aina kun sellaista havaitaan. Olen IRC:ssä kuullut, että muutamat pelimiehet ovat saaneet ravintoloihin porttikieltoja toimintansa vuoksi, mikä sotii mielestäni täysin kaikkia maailman ihmisoikeuspykäliä vastaan. Aionkin etsiä ensi vaaleihin itselleni kansanedustajaehdokkaan, joka lupaa ajaa myös pelimiesten oikeuksia.