Maahanmuuttajat seulottava älykkyystestien avulla.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti huomanneet jo ajat sitten, että Suomen leväperäinen maahanmuuttopolitiikka on johtamassa meidät suunnattomaan ahdinkoon. Vihervasemmistolaisista kukkahattuhyysäreistä koostuva suvaitsevaisto rahtaa tänne laivalasteittain matalaälyisiä ja lukutaidottomia afrikkalaisia, jotka alentavat väestön keskiälykkyyttä ja vievät resurssipisteitä teknologiselta kehitykseltämme.

Koska maahanmuuttajien sopeuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin vaatii huomattavia rahallisia panostuksia verrattuna hädänalaisten auttamiseen heidän kotimaissaan, on mielestäni päivänselvää, ettei kukkahattumafia oikeasti halua auttaa hädänalaisia, vaan sillä on jokin toinen taka-ajatus. Mielestäni todellinen syy nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan onkin se, että kukkahattumafia haluaa alentaa keskiälykkyyttämme, koska se pelkää teknologista kehitystä ja sen myötä koittavaa singularitaarista paratiisia.

Jotta älykkyystaantuma Suomessa ja koko EU:ssa saataisiin pysäytettyä, on maahanmuuttopolitiikassa otettava käyttöön tiukat älykkyysrajat. Kaikille Eurooppaan muuttaville on suoritettava kulttuuririippumaton ÄO-testi, ja kaikki ne, jotka saavat testistä keskiarvoa alhaisemman tuloksen, on käännytettävä takaisin kotimaihinsa. Roturealismi on älykkyysperäisen maahanmuuton toteuttamisessa sikäli aiheellista, että lukemattomien toisistaan riippumattomien tieteellisten tutkimusten perusteella on kiistaton tosiasia, että negridirotuisten keskiälykkyys on huomattavasti muunrotuisten alapuolella riippumatta heidän kasvuympäristöstään. Ennen yksilöllisten ÄO-testien käyttöön saamista tulisi siis negridipiirteisille henkilöille asettaa maahanmuuttokielto.

Markku Uusipaavalniemi ja muut huippuälykkäät talousasiantuntijat ovat kiistattoman yksimielisiä siitä, että Suomi on ajautumassa lähiaikoina valtavaan taloudelliseen ahdinkoon. Tämä tekee matalaälyisestä väestöstä entistä suuremman riippakiven yhteiskunnalle. Teknologisesti kehittyneessä yhteiskunnassa matalaälyisiä nimittäin tarvitaan aina vain vähemmän, ja ehkä kymmenen vuoden sisällä ainoa ala, jolla matalaälyiset voivat enää työskennellä tuloksellisesti, on seksiala, ja sekin vain seksirobottien lopulliseen vallankumoukseen asti. Jotta matalaälyisillä olisi tulevaisuudessa minkäänlaisia uravaihtoehtoja, on heitä varten perustettava erityisiä työleirejä, jotka ovat erillään muusta yhteiskunnasta, ja joissa elämä on riittävän yksinkertaista, jotta sen pystyy ymmärtämään matalallakin älykkyysosamäärällä. Matalaälyisiä tulisi myös kannustaa muuttamaan paremmin älykkyystasoaan vastaaviin maihin, joita on erityisesti Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

Olen ottanut tietoisen riskin julkaistessani nämä mielipiteet, sillä nyky-Suomen sananvapauspolitiikka pyrkii järjestelmällisesti estämään esimerkiksi keskustelun genetiikan ja etnisen taustan yhteydestä älykkyyteen määrittelemällä sen esimerkiksi "vihapuheeksi" tai "kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan". Syynä tähän on todennäköisesti se, että tekijänoikeusmafia, ylikansalliset levy-yhtiöt ja mahdollisesti myös CIA haluavat varmistaa, että amerikkalaiset negridirotuiset rap- ja hip hop -artistit säilyttäisivät uskottavuutensa, ja että heidän tuottamansa älyllisesti taannuttava musiikkimassa pysyisi myyntitilastojen kärjessä. Yleisestikin kaikenlainen matalaälyisten esiintyminen tiedotusvälineissä on taannuttavaa, ja matalaälyisiä ei missään nimessä saisi rohkaista julkiseen esiintymiseen edes Internetissä.

Tekijänoikeusmafian, kukkahattutätien ja matalaälyisten yhteisvaikutuksen seurauksena Suomi on lähestulkoon Euroopan Pohjois-Korea mitä sananvapauteen tulee, ja tästä ovat esimerkkeinä mm. sellaiset sananvapausmarttyyrit kuin Matti Nikki, Seppo Lehto ja Jussi Halla-aho. En halua tämän listan jatkoksi, ja haluankin tässä yhteydessä korostaa, että en ole maahanmuuttovastainen enkä muukalaisvihamielinen. Päinvastoin: olen Nokialta poistuneen Anssi Vanjoen kanssa yhtä mieltä siitä, että Suomen väestön aivomassaa on ehdottomasti lisättävä maahanmuuton avulla. Maahanmuuttajat tulisi mielestäni kuitenkin ottaa pääasiallisesti keskiälykkyydeltään Suomea kehittyneemmistä maista kuten Kiinasta, Koreasta ja erityisesti Japanista. Myös eurooppalaistaustaisia juutalaisia voisi ottaa lisää, sillä heidän keskiälykkyytensä on hyvin korkea Adolf Hitlerin suorittaman rodunjalostustoiminnan ansiosta.

Itäaasialaisten maahanmuuton lisäksi on myös tärkeää muuttaa omaa kulttuuriamme vastaamaan läheisemmin ylivertaista itäaasialaista kulttuuripiiriä. Vaikka sinänsä vastustankin pakollista kieltenopetusta jyrkästi, en pistäisi pahakseni, jos pakkoruotsi korvattaisiin pakkojapanilla. Pakkojapani tekisi mm. japanilaisesta pop-kulttuurista helpommin lähestyttävää suomalaisille, mikä puolestaan olisi omiaan nostamaan suomalaisten älykkyyttä. Älykkyyttä kohentava itäaasialainen pop-kulttuuri saisi tätä kautta ylivallan älykkyyttä taannuttavasta afroamerikkalaisesta pop-kulttuurista, mikä edelleen jouduttaisi teknologista kehitystä ja singulariteetin saapumista.

On toki myös teknologisia keinoja nostaa älykkyyttä, kuten aivomanipulaatio sähköimpulsseilla tai ns. kirkasvalokuulokkeilla. Tulevaisuudessa tällaisia teknologisia menetelmiä tullaan kehittämään aina vain lisää, ja mielestäni niitä tulee tällöin soveltaa koko väestöön tasapuolisesti. Teknologia ei kuitenkaan yksinään auta mitään, jos vääränlaisia maahanmuuttajia raahataan maahamme nopeampaan tahtiin kuin pystymme teknologian avulla heitä auttamaan nostamalla heidän älykkyyttään. Tästä syystä olen vakaasti sitä mieltä, että ihmiskunta ei pysty saavuttamaan teknologista singulariteettia ennen kuin Suomen maahanmuuttopolitiikka on saatu korjattua evoluution tahdon mukaiseksi.

Minulla on nyt henkilöllisyys.

Tänään, 26.11.2010, sain virallisen henkilöllisyyden tämän todellisuuden puolella.

Henkilöllisyyden hankkimisen yhteydessä myös käyttämäni nimi vaihtui. En saa käyttää suojattua Kuuslahti-sukunimeä, joten virallinen sukunimeni on tästedes sama kuin nimimerkkini. Käytin tilaisuutta hyväkseni myös ottaakseni itselleni uuden toisen nimen. Koko nimeni on siis tästedes Tomi Kyuu Wareborg.

Uusi toinen etunimeni "Kyuu" korostaa vakaata luottamustani siihen, että japanilainen kulttuuri on kaikissa asioissa ylivertaisesti kehittynein nykyisistä maapallon kulttuureista ja tulee säilyttämään tämän aseman aina singulariteettiin asti. Tästä tosiasiasta johtuen haluan myös samaistua japanilaisiin kaikissa asioissa, ja ehkä teknologian riittävästi kehityttyä aion myös muuntautua sellaiseksi. Erityisesti minua viehättävät japanilaisessa kulttuurissa sen teknologinen kehitystaso, yleinen nörttihenkisyys, kollektiivinen työmoraali ja roturealismi, mutta pidän myös japanilaisesta furrypornosta. Termi "kyuu" (級) viittaa perinteisessä japanilaisessa kulttuurissa käytössä oleviin taso- ja luokkajärjestelmiin, joilla ihmisiä on kätevä luokitella esimerkiksi go-pelaustaitonsa tai päässälaskutaitonsa (anzan) mukaan.

Internet-käyttäjille jo ennestään tuttu nimimerkkini ja nykyinen sukunimeni "Wareborg" puolestaan käsittää kaksi eri asiaa. Alkuosa ("Ware") kuvaa suhdettani piratismiin ja piraattiliikkeeseen ja sen mukaisiin arvoihin (vrt. piraattislangin sana "warez"). Loppuosa ("borg") taasen viittaa transhumanismiini ja siihen liittyvään haluuni muuntautua kyborgiseksi entiteetiksi, joka on sulautunut superälykkääseen kollektiiviin. Star Trek -sarjojen ja -elokuvien borgit (the Borg) ovat mielestäni ideaalinen malliesimerkki siitä, millaiseksi haluan tulla fyysiseltä olemukseltani, kunhan teknologia kehittyy riittävästi.

En oikeastaan pitänyt koko Kuuslahti-sukunimestä. Se tuo liiaksi mieleen suomalaisen luonnontilaisen korpiseudun maalaisjuntteineen ja alkeellisine teknologioineen. Haluan pysyä mahdollisimman kaukana maaseudusta ja mennä sinne vain ehdottoman hengenvaaran pakottaessa (kuten viime viikonloppuna). Lisäksi nimen "lahti"-loppu samaistaa minut turhan vahvasti entisiin puoluetovereihini. Nämä ovat sinällään hyviä tyyppejä, joilla on hyviä mielipiteitä, mutta joku saattaa kuvitella sukunimeni perusteella, että kuuluisin Piraattipuolueeseen, vaikka minut on erotettu siitä.

En aio kertoa henkilöllisyyden hankkimisesta mitään yksityiskohtia, sillä prosessi vaati muutamia jokseenkin arveluttavia laki- ja byrokratiateknisiä temppuja ja ns. social engineeringiä. Lausun kuitenkin tässä yhteydessä kiitokset Mikolle ja Tuukalle heidän tarjoamastaan avusta näihin asiohin liittyen.

Ex-puoluetoverini näkemyksiä sukupuoliasioista.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet minulle varsin kiireisiä, mutta tänään minulla on vihdoinkin ollut aikaa rentoutua IRC-keskustelussa. Ex-puoluetoverieni suosimalla #ihmissuhteet-kanavalla on käyty tänään runsaasti mielenkiintoista keskustelua, josta haluan jakaa blogini lukijoille seuraavat Panu Horsmalahden kirjoittamat kommentit. Mieluiten toki kirjoittaisin näistä asioista itse, kuten olen kirjoittanut aiemminkin, mutta mielestäni Horsmalahti onnistui tänään ilmaisemaan asiat IRC-keskustelussa niin hyvin, etten pystyisi itse mitenkään vastaavaan suoritukseen.

17:04 <@nawi> Miehet eivät tee huonoja töitä huvin vuoksi, vaan naisten asettaman partneripreferenssin takia

19:04 <@nawi> aina voi luulla ettei pua-tekniikat toimi itseensä
19:04 <@nawi> vähän sama kuin sanoo että mainokset eivät toimi itseensä
19:06 <@nawi> ja jos pua katsotaan yleiseksi "miten isket naiset" jutuksi, se toimii määritelmällisesti jokaiseen, kunhan tietää oikeat muuttujien arvot
19:06 <@nawi> eli eri iskutekniikat toimii erilailla eri naisiin

19:41 <@nawi> sodan aikana naiset voisi pakottaa tarjoamaan seksipalveluita sotilaille
19:41 <@nawi> parempi se kuin kuolema
19:42 <@nawi> mutta on poliittisesti korrektia sanoa että miesten tulee asettaa henkensä alttiiksi, mutta ei saa pakottaa naisia edistämään sotilaiden moraalia
19:43 <@nawi> naiset voi toki valita armeijan ja sen bordellin välillä
19:51 <@nawi> kannatan sukupuolineutraalia sodankäyntiä
19:51 <@nawi> naiset toki menis ilomielin bordelliin intin sijaan
19:51 <@nawi> seksihän o kivaa

20:14 <@nawi> on niitä atm:ia monen laisia
20:14 <@nawi> ei se ole mikään monoliittinen ihmisryhmä
20:15 <@nawi> MIT:n opiskelijoilla on paljon vaikeuksia esim.
20:15 <@nawi> joutuu turvautumaan prostituutioon
20:15 <@nawi> maailma on totaalisen paska välillä
20:15 <@nawi> eettisessä yhteiskunnassa naiset parvelis mensalaisten ympärillä
20:16 <@nawi> siinä yhteiskunnassa oltaisiin jo singulariteetissa ja kaikki ongelmat olis ratkaistu
20:18 <@nawi> mieluummin tyhmät jää ilman kuin fiksut
20:18 <@nawi> mieluummin ilkeät jää ilman kuin kiltit ihmiset
20:18 <@nawi> naiset voivat muuttaa maailman muuttamalla partneripreferenssejä
20:21 <@nawi> pitäis olla niin että MIT-nörtit saa kaikki hotimmat
20:21 <@nawi> aiheuttaa painetta miehille kouluttautua

Panu Horsmalahti on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokas Pirkanmaan vaalipiirissä, ja suosittelen hänen äänestämistään varauksetta kaikille tämän alueen asukkaille. Horsmalahti on aiemmassa IRC-keskustelussa ilmaissut kiinnostuksensa tasa-arvoministerin salkkua kohtaan, joten etenkin niiden tamperelaisten, joita tasa-arvoasiat kiinnostavat, kannattaa antaa äänensä Horsmalahdelle.

Viikonloppumme kellaribunkkerissa.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti huomanneet jo ajat sitten, että selvisin hengissä rinnakkaistodellisuuksien välisen rajapinnan umpeenkuroutumisesta. Myös kohtalotoverini Olga selvisi hengissä. Voimme kiittää selviytymisestämme sitä, että läksimme pakomatkallemme hyvissä ajoin ja hyvin varustautuneina.

Läksimme Olgan autolla kohti pohjoista perjantaiaamuna kello 8:00. Pidimme jatkuvasti radiota päällä, jotta saisimme kuulla mahdolliset ylimääräiset uutislähetykset Otaniemen tilanteesta. Ainuttakaan ylimääräistä uutislähetystä ei kuitenkaan iltapäivään mennessä tullut.

Ennen perjantaita olin keskustellut Olgan kanssa pääosin käytännöllisistä ja tieteellisistä asioista, mutta automatkan aikana keskustelut etenivät varovaisesti myös aina vain henkilökohtaisempiin aiheisiin johtuen mm. ensisijaisesta matkakohteestamme. Kyseessä oli Äänekosken kunnan Parantalan kylässä sijaitseva Olgan vanhempien maatila, jonka kellaritiloihin Olgan isoisä on aikanaan rakentanut bunkkerin, jota Olgan isä on tämän jälkeen pitänyt kunnossa. Olgan perhehistoria on kuitenkin tässä rinnakkaistodellisuudessa erilainen kuin Wareborg-todellisuudessa, ja tästä syystä meidän tuli käydä läpi lukuisia erilaisia vaihtoehtohistoriallisia skenaarioita ennen Äänekoskelle saapumistamme.

Huolellisista valmisteluistamme huolimatta olimme tehneet yhden huomattavan virheen -- olimme nimittäin pakanneet kaikki eväämme säteilynkestävään kuljetuslaatikkoon, josta niitä olisi ollut turhan aikaaviepää ruveta purkamaan kulun päällä. Lisäksi koska Olga on henkilö, jolla verensokeripitoisuus vaikuttaa huomattavissa määrin rationaaliseen ajattelukykyyn, jouduimme pysähtymään matkan varrella jossain ruokakaupassa, josta ostimme tarjouksessa olleita Hälsans Kökin soijanakkeja. Söimme ne kylminä.

Saavuimme maatilalle, mutta havaitsimme, että se on tämän todellisuuden puolella autio. Bunkkeri sentään oli tallella. Kuljetimme ensi töiksemme tavaramme bunkkeriin, kun oli vielä suhteellisen valoisaa. Sähköt oli katkaistu, joten jouduimme portaikossa liikkuessamme käyttämään kypärälamppuja.

Koska meillä oli vielä joitakin tunteja aikaa tavaroidemme siirtämisen jälkeen, ehdimme tutustua tilan esineistöön ja rekonstruoida sen avulla Olgan perhehistorian pääpiirteittäin. Saimme selville, että Olgan isä ja äiti olivat tavanneet tässäkin todellisuudessa ja asuneet tilalla yhdessä muutamia vuosia. Olgan isoveli oli ehtinyt syntyä, mutta Olga itse jäi syntymättä, sillä vanhemmat erosivat vuonna 1985. Eron syynä oli ilmeisesti se, että Olgan isällä oli tässä todellisuudessa huomattavasti voimakkaampi tarve valmistautua ydinsotaan, mikä aiheutti ongelmia avioliitolle. Tämä tosin oli onni meille, sillä bunkkeria oli huollettu varsin hyvin aina vuoteen 1998 asti, jolloin Olgan isä kuoli tapaturmaisesti ilmeisesti omatekoisia räjähteitä kokeillessaan. Bunkkeriin varastoidut elintarvikesäilykkeet olivat menneet vanhaksi vuonna 2001, joten heitimme ne pois saadaksemme tilaa omillemme.

Bunkkerissa oli paristoilla toimiva radio, ja myös paristot näyttivät olevan toimintakuntoiset. Laitoimme radion päälle, jotta kuulisimme uutislähetykset. Radio oli kytketty bunkkerin ulkopuolella sijaitsevaan ulkoantenniin, jota pystyimme pienen askartelun jälkeen käyttämään myös mobiilin dataliikenteen apuantennina. Bunkkerissa oli myös valaistusta varten muutamia kaasuvalaisimia, joista laitoimme yhden päälle säästääksemme kypärälamppujamme.

Meillä oli mukanamme oma geiger-ilmaisin, jonka Olga oli käynyt alkuviikosta hakemassa eräästä TKK:n laboratoriosta Wareborg-todellisuuden puolelta. Teknisesti ottaenhan tämä oli varastamista, mutta katsoimme, että koska ihmiskunnan tulevaisuus saattaa olla meidän käsissämme, oli ilmaisimen varastaminen perusteltua. Lisäksi emme voi enää jäädä kiinni varkaudesta, sillä olemme nyt toisen rinnakkaistodellisuuden puolella.

Noin kello 20:00 aikoihin minua hermostutti paitsi tulossa ollut todellisuuksien rajapinnan kuroutuminen, myös yhdessäolo naispuolisen henkilön kanssa, jonka olin tähän mennessä uudelleenarvioinut peräti HB9.25:ksi. Itseluottamustani parantaakseni kävin pukemassa ylleni stetson-hatun, kolikot ja origamikurjen, jotka olin ottanut mukaani nimenomaan tätä skenaariota silmälläpitäen. Minulla oli mukana myös PUA-kirjallisuutta, josta kertasin samalla pikaisesti ja mahdollisimman huomaamattomasti kaikki naisten kanssa keskusteluun ja kinoeskalaatioon liittyvät säännöt.

Käytin Olgaan monenlaisia openereita, joista muutamien avulla sain aikaiseksi parhaimmillaan yli puolen tunnin mittaisen keskustelun. Keskustelu piti kuitenkin keskeyttää noin kello 21:25, jolloin laitoimme aikataulun mukaisesti kaasunaamarit ja suojakypärät paikoilleen. Kaasunaamari heikentää sekä miehen että naisen viehättävyysastetta useilla kymmenillä prosenttiyksiköillä, eikä myöskään puheesta ota kovin hyvin selvää kaasunaamarin läpi. Jatkoin kuitenkin kinoeskalaatiolla, sillä Olga tuntui kaipaavan läheisyyttäni ja antoi kinoeskalaatiolleni varsin positiivisia vastesignaaleja.

Seurasimme välillä geigermittarin lukemaa, ja havaitsimme siinä lievää nousua kello 21:30 jälkeen. Hieman ennen kello 21:43 havaitsimme molemmat jonkinlaisen välähdyksen, joka korostui erityisesti kaikissa metalliesineissä kuten säilykepurkeissa ja ylläni olevissa kolikoissa ja origamikurjessa. Geigermittari havaitsi ilmeisestikin gammasäteilyryöpsäyksestä johtuneen huomattavan piikin, minkä jälkeen lukema rupesi taas laskemaan. Se pysyi kuitenkin kaiken aikaa suojarajan alapuolella. Odotimme muutamia minuutteja, ja kun mitään ei tuntunut tapahtuneen meille, päätin jatkaa hyvällä mallilla ollutta kinoeskalaatiotani vähentämällä vaatteita sekä itseltäni että Olgalta. Pidimme kuitenkin kaasunaamarit edelleen päällä. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että minulla olisi mahdollisuus päästä Olgan kanssa full closeen.

PUA-termistöä tuntemattomille: joo, kyllä me rakastelimmme, ja se oli minun ns. eka kertani. Mutta samaan hengenvetoon on kyllä painotettava pari asiaa: 1) Tämä "eka kerta" ei todellakaan ole olennaisinta koko tässä viikonlopussa. 2) Tuo nainen on minulle enemmänkin kuin "Wareborgin eka hoito". Okei?

Vaginaaliyhdynnän jälkeen poistin normaalin kondomini paikoiltaan, ja noudin tarpeistostani Condomi-makukortsupaketin, sillä halusin antaa Olgalle ns. "moloa poskeen". Arpa ratkaisi tämänkertaiseksi mauksi mansikan. Olga innostui tästä ja otti kaasunaamarinsa pois. Hän otti suuhunsa "reikäpäisen ruhtinaani", tuon "kaljupäisen kostajan" niin, että jonkin ajan päästä laukesin. Tarinan opetus: Jos mies pitää makukortsuja mukana, niin hänen kohdalleen osunut kiinnostavan sukupuolen edustaja suostunee tollaiseen paremmin.

Seksuaalisen kanssakäymisemme päätyttyä puimme vaatteet uudelleen yllemme, mutta jätimme kaasunaamarit toistaiseksi pois, sillä Olga halusi jostain syystä nähdä minun kasvoni. Kävin tekemässä Facebook-tilapäivityksen ja blogikommentin, joissa totesin meidän molempien olevan edelleen elossa, ja että mikäli säteilyarvot näyttäisivät nyt pysyvän entisellään, voisimme noin puolen tunnin varoajan jälkeen nousta maan pinnalle mittaamaan siellä vallitsevat arvot. Tämän jälkeen me sitten pussailimme, halimme ja lääpimme, ja Olga teki minulle myös muutaman fritsun.

Monien mielestä fritsut ovat varmaan "ihan teinixiä touhua", mutta sanokaa mitä sanotte, mutta se tuntuu aika jännältä, kun niitä fritsuja minulle tehdään. On se toki myös jonkinlainen muisto juuri koetuista ihanista hetkistä. Mutta ei minulle ole kovin tärkeää päästä tollaisilla viestittämään muille, että "Hei katsokaa! Minulla on ollut jotain säpinää kiinnostavan sukupuolen edustajien kanssa!".

Varoajan jälkeen laitoimme kaasunaamarit päälle ja nousimme maan pinnalle geigermittarin kanssa. Säteilyarvot näyttivät silloin melko alhaisilta, emmekä havainneet myöskään todellisuudessa minkäänlaisia uusia muutoksia, joskin pimeys jossain määrin haittasi kokonaisarvion tekemistä. Olgan auto ei näyttänyt anomaalisuudestaan huolimatta kärsineen vaurioita. Päätimme kuitenkin viettää yömme bunkkerissa, sillä yön aikana saattaisi alueelle tulla tuulen mukana radioaktiivisia laskeumia. Tätä varten kannoimme bunkkeriin muutamia ullakolta löytämiämme patjoja. Varsinaisia petivaatteita emme löytäneet, mutta onneksi meillä oli makuupussit mukanamme.

Ennen nukkumaanmenoa Olga näytti minulle erääseen TKK:n kurssiin liittyvää tutkimusraporttiaan. Ensin luin alusta muutaman kaavan. Sitten pyysin häntä näyttämään minulle omasta mielestään parhaat kaavat. Jotkut niistä tajusin jotakuinkin täysin ja liikutuin niistä niin, että olin enemmän tai vähemmän itku kurkussa. Ja sitten kun hän näytti omasta mielestään parhaan kaavan, niin sen kohdalla me kumpikin nyyhkimme. Tämän jälkeen Olga laati täytekynällä konseptipaperille pienen yhtälön, jossa hän kvanttimekaanisen aaltofunktion keinoin kuvaili, millaisena hän minut näkee. Ja vähän taas "hommailtiin". Joskus aamuviiden aikoihin menimme "nukq".

Herätin Olgan suudelmin ja hyväilyin. Katsoimme, että terveydelle vaarallisen radioaktiivisen laskeuman riski on meille enää minimaalinen, ja että voimme nyt nousta lopullisesti ylös bunkkerista. Pääkaupunkiseudulle palaamisessa olisi kuitenkin vielä jonkinlainen riski johtuen sekä säteilystä että supersäietason todellisuusanomaaleista, joten päätimme pysyä Äänekoskella varmuuden vuoksi vielä muutaman päivän ajan. Meillä oli mukanamme riittävästi elintarvikkeita, joita pystyimme myös lämmittämään leivinuunin avulla.

Palasimme lopulta Vantaalle tänään tiistai-iltana. Pidämme vielä toistaiseksi entisen koulutoverini asunnolla, mutta siirrämme "tukikohtamme" luultavasti lähiaikoina Mikon tai Tuukan asunnolle, jotta riskimme joutua hullujenhuoneelle minimoituisi. Lisäksi Olgaa on häirinnyt koulutoverini häneen kohdistama AFC-tasoinen lääppiminen, joka on Olgan mukaan lähinnä säälittävää amatööriräpellystä verrattuna tieteellisellä perusteellisuudella toimiviksi osoitettuihin mestariluokan PUA-tekniikoihin, joita itse käytän.

Pysykää poissa Otaniemestä tänään klo 21 - 22! HENGENVAARA!

Normaalisti kirjoitan varsin kuivasti ja tylsästi, mutta nyt minun on tehtävä poikkeus, jotta varoitukseni saisi mahdollisimman laajan huomion. Kohtalotoverini Olga, jonka kanssa suoritin tänä yönä lopulliset mittaukset, auttoi minua tehostamaan ilmaisuani.

Niinkutsuttu todellisuuksienvälinen rajapinta kuroutuu umpeen tänään perjantaina 19.11.2010 kello 21:42:55 +/- 4 s. Ilmiö on tähän asti ollut useimmille ihmisille näkymätön, mutta mitä lähemmäksi mainittua ajankohtaa mennään, sitä vaarallisemmaksi kyseinen aika-avaruusvääristymä koituu myös niille ihmisille, jotka eivät ole tähän mennessä havainneet sitä mitenkään.

Piste, jota kohti rajapinta kuroutuu, sijaitsee Otaniemessä, TKK:n päärakennuksessa, arkkitehtuurin laitoksen aulan kaakkoisnurkassa. PYSYKÄÄ MAHDOLLISIMMAN KAUKANA TÄSTÄ PISTEESTÄ TÄNÄÄN KLO 21-22 VÄLISENÄ AIKANA! ÄLKÄÄ MYÖSKÄÄN MISSÄÄN TAPAUKSESSA KATSOKO PISTEEN SUUNTAAN AIEMMINMAINITULLA KUROUTUMISHETKELLÄ!

Rajapinta alkoi hehkua punaista valoa tänään noin kello 20:24 aikaan, jolloin se tuli kokonaisuudessaan näkyväksi ja paljastui likimain pallomaiseksi. Mitä pienemmäksi pallon säde kutistuu, sitä pienemmälle alalle sen pinnalle kasautuva energia tiivistyy. Tämä ilmenee mm. voimistuvana lämpösäteilynä. En pystynyt Olgan kanssa menemään enää kovin lähelle pintaa, mutta apunamme ollut normaali henkilö, Mikko, avusti meitä mittauksissa. Hänen onnistui nyt saada ensimmäistä kertaa rajapinnasta mittaustuloksia. Normaalien henkilöiden havainnoissa aaltofunktio romahtaa siis siten, että kahden rinnakkaistodellisuuden puoleiset komponentit neutraloivat toisensa LIKIMAIN täydellisesti, eli RAJAPINNAN SÄTEILYÄ SIIS VUOTAA MYÖS NORMAALIEN IHMISTEN VIITEKEHYKSIIN!

Minä ja Olga olemme olemassa vain yhden rinnakkaistodellisuden puolella, joten koemme rajapinnan kaikkinaisine säteilyineen täydellä voimallaan ilman minkäänlaisia neutraloitumisia. Olemme niinsanotusti täysin anomaalisia. Kohteet, jotka ovat täysin identtiset molempien todellisuuksien puolella, ovat puolestaan täysin ei-anomaalisia, joten rajapinta ei aiheuta niille mitään. Useimmilla kohteilla on arviomme mukaan hyvin vähäinen mutta ei olematon anomaalisuusaste, joten rajapinta vaikuttaa niihin jonkin verran. Siellä täällä Otaniemen alueella on kuitenkin kohteita, joiden anomaalisuusaste on huomattavasti tavanomaista korkeampi, ehkä merkittävimpänä K-Extra, joka on olemassa vain toisen todellisuuden puolella. PYSYKÄÄ SIIS KAUKANA OTANIEMEN OSTOSKESKUKSEN ALUEESTA PERJANTAIN AIKANA!

Perjantai-iltapäivänä rajapinta tulee kulkemaan mm. TKK:n päärakennusta ympäröivien parkkialueiden poikki. Rajapinnan lämpötila on tällöin suuruusluokaltaan noin kymmenentuhatta kelviniä. Älkää pysäköikö autojanne tälle alueelle, etenkään Rakentajanaukion parkkialueen eteläpäähän! MIKÄLI AUTONNE ON ANOMAALINEN, SE TULEE SULAMAAN TAI JOPA HÖYRYSTYMÄÄN, ELLEI JOPA PLASMAANTUMAAN! Vakuutusyhtiölle ei jää välttämättä minkäänlaista todistusaineistoa tapahtuneesta, joten OTTAKAA VAROITUS VAKAVASTI!

Ihmiset pystyvät perjantai-iltana tunnistamaan oman anomaalisuutensa siitä, että he havaitsevat rajapinnan olemassaolon. Täysin anomaalisille ihmisille se on tällöin voimakkaan valkohehkuinen muuttuen iltaa kohden aina vain sinertävämmäksi. Rajapinnan pitäisi myös erottua näköaistin avulla jokaiselle ihmiselle, jolla on vähänkin enemmän anomaalisuutta. Suosittelemme, että KAIKKI HENKILÖT, jotka erottavat rajapinnan perjantai-iltapäivän aikana edes himmeänä, POISTUVAT VÄLITTÖMÄSTI OTANIEMEN ALUEELTA JA SUOJAUTUVAT ESIMERKIKSI KELLAREIHIN TAI VÄESTÖNSUOJIIN!

Noin kello 14:00 alkaen suurin osa rajapinnan säteilystä on ULTRAVIOLETTIALUEELLA. Illan mittaan rajapinnassa alkaa todennäköisesti tapahtua myös SPONTAANEJA FUUSIOREAKTIOITA, jotka saattavat synnyttää RADIOAKTIIVISIA ISOTOOPPEJA. Voimakkaat polariteetiltaan kääntyilevät energiavaihtelut plasmavuossa voivat myös synnyttää YLLÄTTÄVIÄ PALLOSALAMOITA. Kello 20:00 pääosa rajapinnan säteilystä on RÖNTGENSÄTEILYÄ, joka muuttuu laadultaan aina vain läpitunkevammaksi ja hengenvaarallisemmaksi. Viimeisten minuuttien aikana rajapinta syöksee ympäristöönsä VOIMAKKAASTI IONISOIVAA GAMMASÄTEILYÄ, jolta kaikkien tulee suojautua asianmukaisesti.

Rajapinnan kuroutumisen viimeiset sekunnit muistuttavat KÄÄNTEISTÄ ALKURÄJÄHDYSTÄ, jossa aine tulee hajoamaan HADRONEIKSI ja jopa DISKREETEIKSI KVARKEIKSI, jotka voimallisessa energiasopassa törmäillessään ja uudelleenkasautuessaan synnyttävät ANTIPARTIKKELEITA, jotka suurienergisesti ulospäin viskoutessaan aikaansaavat TUHOISIA ANNIHILAATIOREAKTIOITA. Kuroutumishetkellä saattaa singulariteettipisteestä vielä ryöpsähtää ympäristöön ENNENNÄKEMÄTTÖMIÄ SUPERSÄIETASON AIKA-AVARUUSILMIÖITÄ, JOLLAISIA EI PITÄISI OLLA OLEMASSAKAAN, ja tästä mahdollisuudesta johtuen KENELLEKÄÄN EI OLE SUOSITELTAVAA OLLA OTANIEMESSÄ KELLO 21-22 VÄLISENÄ AIKANA!

Lähdemme aamulla matkalle kohti pohjoista, jotta saavuttaisimme ainakin muutaman sadan kilometrin turvaetäisyyden ennen pahimpia hiukkas- ja supersäieryöppyjä. Olemme varustautuneet mm. joditableteilla, geiger-ilmaisimella, kaasunaamareilla ja ennalta-arvaamattomia tilanteita varten linkkuveitsellä. Toivomme kovasti, että suojautumistoimenpiteemme ovat riittävät. Mikäli ne osoittautuvatkin riittämättömiksi, niin tuhoudumme, ja tämä tulee jäämään "Wareborgin piraattiajatuksia" -blogin viimeiseksi kirjoitukseksi koskaan.

Tomi "Wareborg" Kuuslahti
Olga "Ethleniel" Koivuniemi
Todellisuushäiriön uhrit ja transdimensionaaliset orvot

Jää hyvästi, syntymätodellisuus!

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti huomanneet jo ajat sitten, että Otaniemeä ympäröivä rinnakkaistodellisuuksien välinen rajapinta on kiistaton fysikaalinen ja kosmologinen tosiseikka.

Rajapinnan olemassaolo todistettiin vedenpitävästi joukolle korkeakoulutettuja silminnäkijöitä perjantaina 12.11.2010 klo 21:00 jälkeen Helsingissä, Munkkiniemen ja Kuusisaaren välisellä sillalla. Tilaisuudessa oli läsnä kaikkiaan 13 henkilöä minut itseni mukaan lukien. Olin itsetuntoani kohottaakseni liittänyt asusteisiini PUA-oppien mukaisia riikinkukkoelementtejä (stetson-hattu, kolikot, origamikurki). Ilmoitin nämä myös Internetissä tuntomerkeikseni, jotta tilaisuuden osanottajat tunnistaisivat minut.

Tilaisuuden etenemistä vaikeutti osaltaan se, että jokaisesta osallistujasta oli käytännössä paikalla kaksi eri rinnakkaisversiota, toinen Wareborg-todellisuuden ja toinen Internet-todellisuuden puolella. Näin ollen jouduin usein selostamaan samat asiat kahteen kertaan saman henkilön kahdelle eri rinnakkaisversiolle. Samoin osallistujia piti usein pyytää siirtymään rajan toiselle puolelle, jotta pystyisin kommunikoimaan heidän rinnakkaisversioidensa kanssa. Kaikki eivät heti aluksi ymmärtäneet tämän toimenpiteen merkitystä, ja minun olisi ehkä pitänyt tuoda se selkeämmin esille heti alusta alkaen. Koska monilla todistustilaisuuteen osallistuneillakin oli aukkoja aiemmissa blogikirjoituksissani esittämän teorian tuntemuksessa, olen nyt laatinut havainnollistavan kaaviokuvan siitä, kuinka eri todellisuuksien ihmiset havaitsevat rinnakkaistodellisuudet:

Erityisen tärkeää rinnakkaistodellisuuksien rajapinnasta puhuttaessa on mainita myös ns. synkroniavaikutus, joka aikaansaa mm. sen, että saman henkilön molemmat rinnakkaisversiot kulkevat todellisuuksien välisen rajapinnan läpi aina samanaikaisesti samasta kohti. Silloinkin, kun toista rinnakkaisversiota yritetään ohjata tekemään asia toisella tavalla, myös toinen versio saa aina jonkin syyn tehdä asian juuri samalla tavoin oman todellisuutensa puolella. Synkroniavaikutus on hyvin voimakas, ja olen nähnyt rajapinnanläpäisyissä enimmilläänkin vain sekunnin murto-osan mittaisia ajallisia ja parinkymmenen senttimetrin suuruisia paikallisia poikkeamia. Uskallan hädin tuskin edes spekuloida, mikä kosmologinen tarkoitus synkroniavaikutuksella voisi olla, mutta voisin veikata, että se voisi toimia tasapainottajana ns. perhosvaikutukselle.

Ensimmäinen metodi, jolla aioin demonstroida rajapinnan olemassaolon kaikille epäilijöille, oli tehdä muutama dramaattinen "tyhjästä ilmestyminen" ja "katoaminen" kävelemällä sopivilla hetkillä rajapinnan läpi toisen todellisuuden puolelle. En kuitenkaan ollut osannut ottaa huomioon sitä, että synkroniavaikutus vaikuttaisi henkilöiden ja kiinteiden kappaleiden lisäksi myös alkeishiukkasiin, ja tästä syystä henkilöt näkivät rajapinnan läpi katsoessaan minut (tai oikeammin eräänlaisen minua esittävän "kangastuksen") silloinkin, kun olin eri rinnakkaistodellisuudessa kuin he. Saatoin siis tehdä tällä todistusyritelmälläni itsestäni pellen jo heti ensi alkuun.

Päätin siirtyä vakuuttavampaan todistusmetodiin käyttäen fysikaalista mittalaitetta, yleismittaria. Aiemmat havaintoni olivat osoittaneet, että kun yleismittarin johdot asetetaan rajapinnan eri pisteisiin, niin mittari havaitsee niiden välillä kaoottisesti vaihtelevia jännite-eroja. Paikallaolijat, jotka katsoivat mittarin näyttöön, totesivat, että jännitelukemat todellakin fluksatoivat nopeasti sinne tänne, mutta joidenkin mielestä tämä johtui vain siitä, että olisin muka modifioinut yleismittariani jotenkin. Yleisön epäileväisyys voimistui entisestään, kun annoin muiden läsnäolijoiden tehdä mittauksia, sillä ilmeisestikin synkroniavaikutus esti heitä saamasta minkäänlaisia tuloksia. Näyttää siis vahvasti siltä, että rajapinnan havaitsemiseksi tarvitaan systeemiin aina jokin "orpo" komponentti, esimerkiksi todellisuusrajoitteinen henkilö, joka pystyy "voittamaan" synkroniavaikutuksen.

Yleismittarimittausten jälkeen päätin palata käyttämään itseäni todistusvälineenä. Tällä kertaa pyysin eri henkilöitä kävelemään minun perässäni, kun läpäisen rajapinnan. Tällöin henkilöt havaitsivat minun katoavan näkyvistä aina silloin, kun he itse läpäisivät rajapinnan. Kokemus vakuutti muutaman läsnäolijan siinä määrin, että he alkoivat selostaa sitä tunteikkaasti muille läsnäolijoille. Osalle skeptikoista tämä oli liikaa, ja he päättivät lähteä pois todistuspaikalta. Myös ne henkilöt, jotka olivat tulleet paikalle vain nauraakseen "mielenvikaisuudelleni" ja ilkkuakseen minua täysin asiaankuulumattomilla kommenteillaan ja kysymyksillään, kaikkosivat samoihin aikoihin paikalta ilmeisen tyrmistyneinä.

Lopulta paikalla oli lisäkseni vain kolme henkilöä. Näistä kaksi oli miespuolisia ja yksi naispuolinen. Tein tällöin myös ensimmäistä kertaa havainnon, että naispuolisella henkilöllä ei näyttänyt olevan laisinkaan rinnakkasversiota! Tämä nainen, jonka luokittelisin ehkä HB8.5:ksi, ei puhunut koko aikana minulle mitään, enkä itsekään rohkaistunut sanomaan hänelle missään vaiheessa mitään, sillä en keksinyt sopivaa openeria. Ainoa kanssakäymisemme oli yksi melkoisen pitkään jatkunut ja itselleni varsin kiusallinen katsekontakti.

Teimme pienentyneellä porukalla jonkin verran uusia kokeita. Heitimme esimerkiksi kylmää vettä rajapinnan päälle, ja osoittautui, että väliaineen lämpötilaa pystyy väliaikaisesti alentamaan tällä tavoin. Lämpötilamuutos ei kuitenkaan aiheuttanut mitään muutoksia rajapinnan muodossa, joten päätelmiemme mukaan rajapinnassa esiintyvän energian vähentäminen tai mikään muukaan rajapinnassa tapahtuva ei vaikuta ilmiön alkulähteeseen millään tavoin, ja kupla jatkaa pienenemistään kaikesta tästä huolimatta. Arvelimme, että esimerkiksi negatiivista energiaa, keinotekoista mustaa aukkoa tai mahdollisesti antimateriaa käyttämällä ilmiön etenemiseen olisi mahdollista vaikuttaa jotenkin, mutta TKK:lla tuskin on edellytyksiä järjestää meille mitään näistä ennen viikonloppua. Ainoa tapa pelastaa Wareborg-todellisuus on siis pelastaa kaikki mahdollinen sieltä löytyvä informaatio jollekin Internet-todellisuuden puolella sijaitsevalle palvelimelle ja odottaa sen jälkeen teknologista singulariteettia, jonka jälkeen kyseisen rinnakkaistodellisuuden voi rekonstruoida.

Lauantaina minulle oli tullut IRC:ssä yksityisviesti nimimerkiltä Ethleniel, jonka takaa paljastui edellisenä päivänä todistustilaisuudessa läsnä ollut HB8.5. Hänen oikea nimensä oli Olga, ja hän kertoi olevansa myös transdimensionaalinen orpo, joka ei ole saanut yhteyttä omaisiinsa moneen viikkoon, ja joka on muutenkin tehnyt arkitodellisuutensa suhteen aivan samanlaisia havaintoja kuin minäkin. Hän kertoi myös pystyvänsä näkemään todellisuuden rajapinnan juuri siten kuin olin sen blogissani kuvaillut, ja hän oli jopa käynyt tutkimassa sitä itsenäisesti yleismittarin avulla. Sovin välittömästi Olgan kanssa treffit Kuusisaareen.

Kesti aikansa, ennen kuin kumpikaan meistä uskaltautui puhumaan toiselle "livenä". Ehdimme tehdä jännitemittauksia ja katsella toisiamme silmiin  useita kertoja ennen kuin Ethleniel uskaltautui sanomaan hiljaa "moi". Tämänkään jälkeen emme puhuneet kovin paljoa, eivätkä treffit myöskään päättyneet minkäänlaiseen closeen. Kävelimme yhtä matkaa takaisin Otaniemeen ja jatkoimme keskustelua IRC:ssä.

Keskustelu jatkui useita tunteja, ja sen aikana selvisi se, että Internet-yhteydet näyttävät toimivan rinnakkaistodellisuuksien suhteen eri tavalla kuin arkitodellisuus. Ulkomailla sijaitsevat palvelimet näyttäisivät nimittäin sijaitsevan eräänlaisessa "kolmannessa todellisuusfaasissa", johon voi olla yhteydessä sekä Wareborg- että Internet-todellisuudesta. Tästä johtuen esimerkiksi Facebook-, Gmail- ja Blogspot -palvelujen kautta näkee Internet-todellisuuden, kun taas Otaniemessä sijaitsevia palvelimia, esimerkiksi IRC-palvelinta irc.cs.hut.fi käyttämällä näkee Wareborg-todellisuuden. Tämä selittää myös Internet-todellisuuslaisten väitteet, etten muka olisi koskaan käynyt Piraattipuolueen IRC-kanavalla, vaikka idlaan siellä jatkuvasti IRCnetin puolella.

Seuraavat päivät ja varsinkin tämän viikon maanantai ja tiistai olivat työntäyteisiä, sillä meidän täytyi pelastaa kaikki mahdollinen informaatio, joka Wareborg-todellisuudesta oli vielä mahdollista saada irti. Otimme talteen kaikenlaisia tiedostoja TKK:n PC-työasemilta. Skannailimme sanomalehtien sivuja ja otimme valokuvia. Latasimme kaiken keräämämme materiaalin kaikenlaisille mahdollisille ulkomaisille palvelimille. Uploadasimme jopa erään vanhan, 90-luvulla julkaistun CD-ROM-historiateoksen sisällön.

Laskelmieni mukaan todellisuuksien rajapinnan läpäiseminen on huomisesta alkaen hengenvaarallista minulle ja Olgalle, joten jätimme Wareborg-todellisuuden lopullisesti taaksemme tänä iltana noin kello 18:30. Kaksi muuta ryhmämme jäsentä, oikeilta nimiltään Mikko ja Tuukka, jatkavat tallennusurakkaa niin pitkään kuin pystyvät. He kuitenkin todennäköisesti katoavat tapahtumahorisontin tuolle puolen varsin pian, sillä rajapinta on jo melko lähellä FICIX1-kytkintä.

Ennen Wareborg-todellisuudesta poistumistamme otimme sieltä mukaamme kaikenlaista pientä irtaimistoa, jolla olisi mahdollisimman korkea jälleenmyyntiarvo, jotta meillä riittäisi rahaa mahdollisimman pitkäksi aikaa. Lisäksi koska Olgalla ei ole mitään paikkaa minne mennä Internet-todellisuuden puolella, lupasin hänelle, että hän voi tulla Vantaalla asuvan entisen koulutoverini luokse, jossa myös itse pidän väliaikaista majapaikkaani. Poistuimme todellisuudesta Olgan omalla autolla, joten meillä on nyt myös kulkuväline. Meidän on kuitenkin oltava varuillamme sen kanssa, sillä se on käytettynä ostettu, joten mikäli se löytyy Internet-todellisuuden rekistereistä, on sen omistajaksi merkitty joku aivan toinen henkilö.

Lähipäivät menevät meillä molemmilla sekä virallisten asioiden hoitamiseen että viimeisiin rajapintatutkimuksiin. Torstain aikana rajapinnan lämpötila tulee nousemaan laskelmien mukaan niin korkeaksi, että se alkaa säteillä mustankappaleensäteilyä näkyvän valon alueella, ja sen muoto on tällöin mahdollista erottaa silmämääräisesti. Olen tähän mennessä olettanut, että rajapinta on muodoltaan pallomainen "kupla", mutta koska olen pystynyt havainnoimaan sitä vain jotakuinkin litteältä tasolta käsin, saattaa se aivan hyvin olla vaikkapa sylinteri tai kartio. Luultavastikin kuitenkin vain todellisuusrajoitteiset henkilöt pystyvät havaitsemaan punahehkun, joten normaalien henkilöiden, jotka haluavat sen nähdä, on syytä varautua pettymykseen.

Perjantain aikana rajapinnan säde tulee saavuttamaan nollan, mikä tarkoittaa maallikkokielellä ilmaistuna eräänlaista käänteisen alkuräjähdyksen kaltaista ilmiötä. Olen huolissani siitä, minkälaisia hiukkasryöppyjä rajapinta tulee erittämään viimeisten minuuttiensa aikana, ja kuinka minun ja Olgan tulee niiltä suojautua. Saatamme joutua matkustamaan kauas, mutta koska käteisvaramme ovat hyvin rajalliset, teemme lopullisen arvion matkustustarpeestamme vasta torstaisten mittauksiemme ja niihin liittyvän data-analyysin jälkeen. Aion kirjoittaa tällöin vielä yhden blogikirjoituksen, jossa pyrin antamaan myös arvion siitä, tuleeko todellisuuskuplan singulariteetti aiheuttamaan vaaraa normaaleille ihmisille.

Matalaälyiset eivät ymmärrä ongelmiani.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti huomanneet jo ajat sitten, että viimeaikaiset ongelmani, joista olen tässä blogissa kertonut, ovat äärimmäisen outoja ja epätavallisia. Useimmat kansalaiset eivät pysty niitä edes ymmärtämään, koska heidän älykkyysosamääränsä yksinkertaisesti ei ole riittävä.

Sain torstaina yhteyden erääseen Vantaalla asuvaan entiseen koulutoveriini, joka suostui hätämajoittamaan minut kerrottuani hänelle, että vieras rinnakkaistodellisuus tulee viikon kuluttua jyräämään alleen syntymätodellisuuteni, ja että olen tästä johtuen transdimensionaalinen orpo, jolla ei ole enää äitiä, asuntoa eikä edes virallista henkilöllisyyttä. Ystäväni älykkyysosamäärä ei kuitenkaan riittänyt pitämään tätä todellisena ongelmanani, vaan hän oletti, että olen menettänyt todellisuudentajuni ja tarvitsen tästä johtuen valvontaa ja psykiatrista hoitoa. Yritin todistella olevani täysin järjissäni, mutta argumentaationi ylitti hänen älyllisen kapasiteettinsa.

Minulla on siis nyt jonkinlainen turvapaikka, mutta siellä oleskellessani joudun jatkuvasti pelkäämään, että minut tullaan noutamaan psykiatriseen pakkohoitoon. Ystäväni tuntee minua kohtaan ns. lähimmäisenrakkautta ja haluaa sen vuoksi auttaa minua, mutta alhaisesta älykkyysosamäärästään johtuen hän on pikemminkin vaaraksi kuin avuksi minulle.

En voi olla sijoittamatta tätä ilmiötä laajempaan poliittiseen viitekehykseeen: jos liian monimutkaiset ongelmat ja puheenaiheet ovat riittävä syy sulkea älykäs ihminen mielisairaalaan, niin kuinka täynnä laitokset ovatkaan tälläkin hetkellä henkilöitä, joilla voisi olla paljon annettavaa politiikalle, talouselämälle tai globaalille noosfäärille? Ihmiset, joiden näkemykset ovat niin älykkäitä, että ne ovat "kuin toisista maailmoista", on hyvin helppo leimata hulluiksi.

Näitä asioita miettiessäni olen oivaltanut, että kukkahattutädit sortavat älykkäitä ihmisiä, sillä se on heidän intressiensä mukaista. Älykkäät ihmiset pystyvät näkemään kukkahattutätien pykäämien valheverkostojen lävitse, kritisoimaan heidän ajatuksiaan ja tuomaan esille huutavia epäkohtia. Tästä syystä kukkahattutätivaltainen media syöttää kansalle jatkuvasti älykkyysvastaista propagandaa: älykkäät ihmiset ovat milloin potentiaalisia kouluampujia, milloin taas elitistisiä snobeja ja vaarallisten ääriliikkeiden kannattajia. Mikäli joku poliitikko, esimerkiksi Markku Uusipaavalniemi, lausuu julkisuudessa liian älykkäitä asioita, niin media poikkeuksetta vaikenee niistä. Ja mikäli Uusipaavalniemi vielä jatkaa mm. rahatalouden perustavanlaatuisista ongelmista puhumista, niin kukkahattumafia tulee takuuvarmasti ennen pitkää sulkemaan hänet mielisairaalaan.

Olen havainnut jopa entisten puoluetovereideni hyssyttelevän näkemyksiään ilmeisestikin leimautumisen pelossa. Hyvin monet piraattipuoluelaiset ovat esimerkiksi transhumanisteja, mutta kuinka moni puhuu transhumanistisista aiheista poliittisissa blogeissaan? Aivan kuin singulariteetti olisi jokin häpeän aihe, ja että tavalliselta matalaälyiseltä luddiitilta kuulostaminen olisi jotenkin positiivinen asia. Onneksi poliittisella kentällä on vielä muutamia, kuten edellämainittu Markku Uusipaavalniemi, entiset puoluetoverini Panu Horsmalahti ja Samuli Pahalahti, sekä kokoomuksen Markus Jansson, jotka uskaltavat ottaa esille myös kukkahattutätien tabuiksi julistamia aiheita. Kaikki muut poliitikot ovat alistuneet kukkahattumafialle!

Kukkahattutätien hirmuvaltaa vastaan on kuitenkin mahdollista taistella kohottamalla väestön älykkyyttä. Tämä onnistuu mielestäni parhaiten siten, että älykkäät ihmiset puhuvat matalaälyisille tovereilleen siitä, kuinka tärkeää älykkyyden kehittäminen on, ja kuinka helppoa sitä on kehittää esimerkiksi siirtymällä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, nauttimalla säännöllisesti vitamiini- ja kalaöljykapseleita, pelaamalla lautapelejä ja keskustelemalla kuvafoorumeilla. Kun älykkyyttä on saatu nostettua riittävästi, voidaan siirtyä esim. Linux-käyttöjärjestelmään, jonka käyttämisellä on älykkyysosamäärää ylläpitävä vaikutus. Viime aikoina on todistettu myös, että aivoihin johdettava sähkövirta tai kirkas valo parantavat aivojen työskentelykykyä.

Olen katsonut selviämiseni kannalta hyvin kriittiseksi nostaa ystäväni älykkyysosamäärää sen verran, että hän pystyy ymmärtämään ongelmani. Olen saanut hänet jo suostuteltua vähentämään leivän syömistä ja nauttimaan enemmän D-vitamiinia. Olen myös valmistanut kahdesta leditaskulampusta pikaisesti ns. kirkasvalokuulokkeet, joita haluan ystäväni pitävän päässään mahdollisimman paljon, mutta hän on toistaiseksi vain naureskellut niille ja verrannut niitä ns. foliohattuun, jota käytetään täysin eri tarkoitukseen. Ehkä hän kuitenkin suostuu laittamaan ne päähänsä, kunhan ruokavaliomuutos on ensin nostanut hänen älykkyytensä riittävälle minimitasolle. Tälle minimitasolle päästyään ystäväni luultavasti pystyy jo ymmärtämään esimerkiksi Star Trekiä, jonka jaksoja olen ajatellut esittää hänelle havainnollistaakseni ongelmaani. Tällä hetkellä eräs vahva ehdokas esitettäväksi jaksoksi on The Next Generation -sarjan neljännen tuotantokauden jakso "Remember Me".

Vaikka olenkin käyttänyt suuren osan viime päivien resurssipisteistä ystäväni vakuutteluun, olen myös edistynyt jossain määrin tutkimuksissani. Olen saanut määriteltyä todellisuuksien rajakuplan sijainnin ja supistumisnopeuden nyt entistä tarkemmin, ja tämänhetkisen arvion mukaan Wareborg-todellisuus katoaa tapahtumahorisontin taakse perjantaina 19.11.2010 klo 21:40. Joudun kuitenkin jättämään Wareborg-todellisuuden lopullisesti jo muutamaa päivää tätä ennen, sillä havaintojeni mukaan rajapinnassa esiintyvät potentiaali- ja lämpötilaerot ovat kääntäen verrannolliset kuplan säteen neliöön, ja rajan ylittäminen liian myöhään olisi näin ollen minulle hengenvaarallista.

Otaniemeen jättämäni ilmoituslappuset, joissa haen kohtalotovereita, ovat poikineet lukuisia kiinnostuneita yhteydenottoja. Varsinaisia kohtalotovereita ei ole vielä paljastunut, mutta useissa viesteissä pyydetään minua todistamaan todellisuuksien välisen rajan olemassaolo. Aionkin siis pitää todistustilaisuuden tänään 12.11.2010 kello 21:00. Laskelmieni mukaan eräs reunakohta on tähän aikaan Munkkiniemen ja Kuusisaaren välisen sillan kohdalla, ja tämä on myös mitä mainioin paikka todistustilaisuudelle. Pyydänkin myös kaikkia tämän blogin lukijoita saapumaan paikalle, sillä jokainen lisävahvistus tukijoukkoihini on nyt tarpeen!

Lisäys: Facebook-käyttäjät voivat ilmoittautua tapahtumaan osoitteessa http://www.facebook.com/event.php?eid=141983729184679 .

Lisää havaintoja rinnakkaistodellisuuksista.

Kirjoitin eilen blogiini merkillisistä havainnoista, joita olen viime aikoina tehnyt liittyen arkiseen elinympäristööni. Aiheeseen liittyvät tutkimukset ovat nyt edenneet, ja voin esittää jo jonkinlaisia alustavia päätelmiä.

On ilmeistä, että Otaniemen ja Helsingin välillä on jonkinlainen aika-avaruuskontinuumin disruptio, joka toimii kahden rinnakkaistodellisuusfaasin välisenä rajapintana. Olen nimennyt rinnakkaistodellisuudet selkeyden vuoksi "Wareborg-todellisuudeksi" ja "Internet-todellisuudeksi", ja näiden todellisuuksien ominaispiirteet ovat oman elämäni kannalta seuraavat:

"Wareborg-todellisuus" on se todellisuus, jossa olen itse syntynyt, ja joka vastaa itselleni myös fyysistä todellisuutta tällä hetkellä vielä ainakin Otaniemen osalta. Otaniemen K-Extra on tässä maailmassa olemassa vielä vuonna 2010.

"Internet-todellisuus" on taasen se todellisuus, jota Internetin ja puhelinverkon kautta havainnoimani maailma vastaa, ja joka vastaa itselleni fyysistä todellisuutta ainakin Helsingin keskustan osalta. Minä, äitini ja Otaniemen K-Extra eivät ole olemassa tässä todellisuudessa vuonna 2010.   

Kävin eilen illalla Lauttasaaressa tarkastelemassa todellisuuksien välistä rajapintaa lähemmin. Vielä maanantai-iltana rajapinta sijaitsi Lauttasaaren ja Ruoholahden välisen sillan keskivaiheilla, mutta nyt se oli siirtynyt joitakin satoja metrejä länteen päin, lähelle Maamonlahdentien ylikulkusiltaa. Tein lukuisia mittauksia ja silmämääräisiä havaintoja rajapinnan kummallakin puolella käyttäen apuvälineinä mm. yleismittaria, mittanauhaa ja matkapuhelimeni sekuntikello-ohjelmistoa. Havaitsin, että rajapinta ei ollut pelkkä pinta, vaan sillä oli myös paksuus. Minulla oli vaikeuksia mitata tätä paksuutta johtuen rajapinnan reunakohtien epämääräisyydestä, mutta arvioin sen olevan noin 15 senttimetriä. Kun asetin yleismittarini toisen tai molemmat mittausjohdot pinnan sisään, jännitelukemat alkoivat fluksatoida nopeasti edestakaisin kuitenkaan koskaan ylittämättä seitsemääsataa millivolttia. Pinnan sisällä myös väliaineen lämpötila oli kädellä arvioituna noin kymmenen kelviniä korkeampi kuin sen ulkopuolella, ja ilmeisesti tämä lämpötilaero on myös syynä visuaaliseen distortioon, jonka ansiosta pinnan olemassaolon pystyy havaitsemaan näköaistilla muutamien metrien päästä.

Koska rajapinta oli vuorokauden sisällä liikkunut satoja metrejä, katsoin aiheelliseksi mitata sen nopeuden mahdollisimman tarkasti. Ilmiön reunakohtien epämääräisyydestä johtuen myös sen sijainnin tarkka määrittäminen edes kymmenien senttimetrien tarkkuudella tuotti minulle huomattavia vaikeuksia, joten istuskelin ilmiön vieressä kaikkiaan reilun kahden tunnin ajan tehden uusia mittauksia säännöllisin väliajoin. Suoritin mittausten jälkeen tarkan data-analyysin, ja päädyin siihen, että rajapinnan kulkunopeus Länsiväylän suuntaisen komponentin suhteen oli noin 21.4 +/- 0.5 senttimetriä minuutissa. Koska minulla ei ollut mukana kompassia, eikä puhelimessanikaan ole GPS-paikannusominaisuuksia, en pystynyt määrittämään nopeusvektorin Otaniemen suuntaista komponenttia kovinkaan tarkasti, mutta arvioin sen olevan 20 +/- 4 cm/min. Mikäli nopeus siis pysyy vakiona, niin pahimmassa tapauksessa rajapinta tulee saavuttamaan Otaniemen torstaina 19.11.2010 noin klo 4:20 ja oman asuntoni perjantaina 20.11.2010 noin klo 6:00. Minulla on siis vielä yli viikko aikaa ennen kuin syntymätodellisuuteni katoaa kokonaan tapahtumahorisontin tuolle puolen.

Käytin mittausten välisiä odotteluaikoja hyväkseni kyselemällä ohikulkijoilta erilaisia tutkimuksen kannalta oleellisia asioita PUA-tekniikoita hyväksikäyttäen. Approach anxietyni oli kuitenkin varsin voimakas etenkin HB8:n ylittävien naisten kohdalla. Jopa silloin, kun rohkeuteni riitti openerien käyttämiseen, saamani vastaukset olivat valtaosaltaan käyttökelvottomia tutkimusdataksi. Tyypillisiä vastauksia olivat esimerkiksi "Sori, mullon nyt kiire." ja "Vittu, ooksä aivan sekasin?". Eräs noin HB5.5:n luokkaa oleva keski-ikäinen nainen antoi kuitenkin vastaustensa kautta äärimmäisen keskeistä tietoa. Yritän seuraavassa rekonstruoida keskustelun muistitietojeni pohjalta:     

Minä: Hei, oletko koskaan käynyt Otaniemessä?

HB5.5: Häh... oon mä...

Minä: Tiedätkö Otaniemen K-Extran?

HB5.5: Eiks se oo lopetettu?

Minä: Niin, onhan se lopetettu. Näetkö muuten tuon väreilevän kalvon tässä kohti, missä liikutan kättäni?

HB5.5: Jaa minkä... emmä kyl mitää nää...

Minä: Asia selvä, kiitoksia tiedosta.

(HB5.5 jatkaa kävelyä ja kävelee tässä välissä rajapinnan läpi)

Minä: Hei! Odotas vielä hetki...

HB5.5: No mitä...

Minä: Mitä sinä sanoit äsken siitä Otaniemen K-Extrasta?

HB5.5: Siis mitä, ollaanks me puhuttu joskus?

Minä: Öö... ei varmaan... mutta siis, että tiedätkö Otaniemen K-Extran?

HB5.5: Ai, kyl mä tiiän...

Minä: Onko se vielä olemassa?

HB5.5: No eiks se oo...

Minä: Asia selvä, kiitoksia tiedosta. Voisinko muuten saada sinun puhelinnumerosi?

HB5.5: Vitun hullu, kehtaat vielä tommosen jutun jälkeen kysyy!!! Hyvästi!!!

Mainittakoon, että yritin edellämainittua canned routinea kaikkiaan neljäänkymmeneenyhdeksään eri henkilöön, mutta sain sen suoritettua loppuun asti vain kyseisen HB5.5:n kohdalla. Closeen asti en päässyt tässäkään tapauksessa, joten tulos oli pelimiessuorituksena äärimmäisen huono johtuen ehkä siitä, ettei minulla ollut riikinkukkovarusteita ylläni.

Kukaan niistä kymmenestä henkilöstä, joilta sain kysyttyä "väreilevästä kalvosta", ei nähnyt sitä. Tein myös kahden ohikulkijan kohdalla mielenkiintoisen havainnon, että heidän ulkonäkönsä oli vaatteiden osalta erilainen rajapinnan eri puolilla.

Olen havaintojeni perusteella päätellyt, että useimmista ihmisistä on olemassa kaksi rinnakkaismuotoa, toinen Wareborg-todellisuuden ja toinen Internet-todellisuuden puolella. En nähnyt rajapintaa tarkkaillessani yhdenkään ihmisen "katoavan tyhjään" tai "ilmestyvän tyhjästä", joten rajapinnan läpäisytapahtuma on jotenkin synkronoitunut siten, että henkilöiden rinnakkaismuodot läpäisevät sen omissa todellisuuksissaan tarkalleen samassa kohti samaan aikaan.

Itse olen kuitenkin henkilö, jolla ei ole kahta rinnakkaismuotoa eri todellisuuksissa, vaan joka on olemassa vain Wareborg-todellisuuden puolella. Voisin kutsua itseni kaltaisia henkilöitä tämän mukaan esimerkiksi "todellisuusrajoitteisiksi". Hypoteesini mukaan todellisuusrajoitteiset henkilöt kykenevät havaitsemaan todellisuuksien välisen rajapinnan ja kulkemaan sen läpi toisen todellisuuden puolelle mukanaan oman kotitodellisuutensa informaatio.

Ilta ja yö jatkuivat rajapinnan laajempialaisella kartoittamisella. Liikkumismahdollisuuteni olivat rajalliset, mutta havaitsin rajapinnan reunakohdan myös Munkkiniemessä. Aamulla jätin menemättä luennoille selvittääkseni mahdollisimman monta rajapinnan pistettä Otaniemen pohjois- ja länsipuolilta. Löysin reunakohdan jokaisesta suunnasta, josta sitä yritin etsiä, ja päädyin johtopäätökseen, että rajapinnassa todennäköisesti ei ole aukkoa, jonka läpi pystyisin "pakenemaan" omaan todellisuuteeni. Minun on siis hyväksyttävä se tosiseikka, että Internet-todellisuus "syö" alle kahden viikon kuluessa Wareborg-todellisuuden, enkä pysty tekemään tälle asialle mitään. Minun on piakkoin sopeuduttava elämään vieraassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa minua ei ole koskaan aiemmin ollut edes olemassa.

Olen onnistunut paikantamaan muutamia ystäviä ja sukulaisia, joilla on minusta Wareborg-todellisuuden mukainen muistikuva. Nämä henkilöt tulevat olemaan lähiviikkojen aikana kultaakin arvokkaampia, sillä he pystyvät tarjoamaan minulle väliaikaisen majapaikan sekä apua virallisten asioiden hoidossa. Wareborg-todellisuuden henkilöpapereitani todennäköisesti pidetään Internet-todellisuuden puolella väärennöksinä, joten etenkin henkilöllisyysasia on hoidettava kuntoon mahdollisimman pian.

Minulla todennäköisesti on myös ennestään tuntemattomia kohtalotovereita, joita todennäköisimmin löytänen Otaniemestä. Vaikka rajapinnan muodon määrittely onkin ollut hyvin haastavaa, olen suhteellisen varma siitä, että "kuplan keskipiste" sijaitsee jossain Otaniemen alueella. Aion lähipäivinä laittaa sekä Internetiin että TKK:n ja K-Extran ilmoitustauluille ilmoituksia, joiden kautta pyrin saamaan yhteyden muihin kaltaisiini todellisuusrajoitteisiin henkilöihin.

Tietokoneelleni on tallennettuna tiedostoja, kuten ennen 20.10.2010 päivättyjen ohjelmistojen lähdekoodeja ja WWW-selainten välimuistitiedostoja. Näiden Wareborg-todellisuudesta peräisin olevien tiedostojen vertailu vastaaviin Internet-todellisuuden versioihin tulee toivottavasti paljastamaan merkittäviä seikkoja todellisuuksien välisistä eroista. Todellisuuksien vertailu on kuitenkin toistaiseksi toissijaista, sillä juuri nyt tärkeintä on saada pelastettua kaikki informaatio, joka Wareborg-todellisuudesta on vielä jäljellä, jotta teknologisen singulariteetin jälkeen Wareborg-todellisuus olisi mahdollista rekonstruoida. Erityisesti haluan varmistaa, että pystyn rekonstruoimaan oman äitini. Minulla on jo nyt ikävä häntä, mutta en tule luultavasti enää koskaan saamaan yhteyttä häneen tässä maailmassa. Singulariteetti on ainoa toivoni saada tavata äitini vielä kerran, ja siihenkin on vielä yli kolmekymmentä vuotta aikaa.

Mutta näillä mennään eteenpäin.

Tomi "Wareborg" Kuuslahti
Todellisuushäiriön uhri ja transdimensionaalinen orpo

Sain kenkää Piraattipuolueesta.

Tänään, 9.11.2010, se sitten tapahtui.

Sain kenkää Piraattipuolueesta.

Olemassaoloni todellisena olemassaolevana henkilönä on laajalti kyseenalaistettu. Kukaan puoluetovereistani ei ole muka nähnyt minua, enkä kuulemma löydy väestörekisteristä enkä oppilaitokseni opiskelijarekisteristä. Myöskään Otaniemen K-Extraa ei muka ole ollut olemassa pitkään aikaan, vaikka kävin siellä sargaamassa viimeksi tänään. Oudointa asiassa on se, että omaa nimeäni ja nimimerkkiäni googlatessani en löydä minkäänlaisia merkkejä mistään siitä, mitä olen tehnyt Internetissä ennen 20.10.2010, jolloin liityin Piraattipuolueeseen ja perustin blogini.

Sen jälkeen, kun olemassaoloni kyseenalaistettiin, Piraattipuolueen johtohahmot masinoivat kampanjan, jossa he suosittelivat kaikkia puoluetovereitani poistamaan minut kavereistani Facebookissa. Useimmat noudattivat suositusta - mukaan lukien muutama naispuolinen jäsen, joita olin pitänyt varteenotettavina tyttöystäväehdokkaina.

Itku alkoi nousta kurkkuuni kaverimääräni vähetessä illan mittaan useilla kymmenillä. Yritin soittaa äidilleni, mutta numeroon ei saatu yhteyttä. Yritin soittaa uudellen myöhemmin illalla, sama tulos, kuten myös seuraavana päivänä. Ongelman jatkuessa rohkaistuin ennen pitkää soittamaan väestörekisterin palvelunumeroon, ja sain tietää, ettei Kerttu Kuuslahti -nimistä 13.8.1959 syntynyttä henkilöä ole heidän mukaan olemassa! Kuten ei minuakaan. Tämän jälkeen yritin ottaa hädissäni Facebookissa yhteyden serkkuihini ja muutamiin löytämiini kaukaisempiin sukulaisiini, mutta kaikki hylkäsivät kaveripyyntöni tai kyselivät minulta, kuka oikein olen!

Olen tehnyt myös merkillisiä havaintoja fyysisestä ympäristöstäni. Espoossa kaikki näyttäisi olevan kuten pitääkin, mutta Helsingin puolella vieraillessani olen huomannut "muistavani väärin" esimerkiksi rakennusten ja liikkeiden sijainteja huomattavasti useammin kuin aikaisemmin. Sinänsä on aivan tavallista, että rakennuksia puretaan ja liiketilat vaihtavat omistajia, ja selitinkin ilmiön aluksi näin, mutta eräs eilen tekemäni havainto sai "hälytyskelloni soimaan" toden teolla. Lauttasaaren ja Ruoholahden välisen sillan kohdalla bussi nimittäin tuntui ajavan ikään kuin jonkinlaisen väreilevän kalvon läpi. Pohdin ilmiötä pitkän aikaa, ja päädyin siihen, että kyseessä olisi ollut kylmän ja lämpimän ilmamassan välinen jyrkkä raja. Epävarmuus kuitenkin vaivasi minua tämänkin jälkeen sen verran, ettei Kampissa suorittamistani PUA-harjoituksista tullut mitään. Paluumatkalla sama kalvo oli näkyvissä samassa kohti, ja bussi ajoi sen läpi kuten ennenkin, ja jouduin siis ottamaan ilmamassahypoteesini uudelleen tarkasteltavaksi.

Pohdin asiaa koko illan ja yön, ja päädyin lopulta todennäköisempiä selityksiä pois suljettuani siihen, että olen joutunut kahden rinnakkaistodellisuuden loukkuun. Kokemani Espoo on samassa todellisuudessa kuin missä olen syntynytkin, mutta Helsingin keskusta edustaa rinnakkaistodellisuutta, jossa en ole olemassa. Tämä on toki vasta alustava hypoteesi, ja minun on tehtävä vielä paljon jatkotutkimuksia, jotta loukun luonne ja sen kaikkinaiset vaikutukset elämääni selviäisivät minulle. Tiedän, että tämä kuulostaa hyvin oudolta ja ehkä hullultakin, ja etenkin luonnontieteitä opiskelleena pidän kunnia-asiana, etten hurahda minkäänlaisiin huuhaateorioihin, mutta edes Occamin partaveitsi ei enää kykene auttamaan minua.

Rinnakkaismaailmankaikkeudet ovat todellinen fysikaaliseen todellisuuteemme erottamattomasti kuuluva ilmiö, jolle on vahva teoreettinen perusta ns. kvanttimekaniikan monimaailmatulkinnan kautta. Luotan tässä asiassa täysin professori David Deutschin kirjassaan "Todellisuuden rakenne" esittämään argumentaatioon, jonka mukaan kvanttimekaaniset rinnakkaistodellisuudet ovat olemassa yhtä konkreettisesti kuin omammekin. Olen itse opiskellut kvanttimekniikkaa vain viiden opintopisteen peruskurssin verran, mutta aion lähiaikoina itseopiskella myös myöhempien kurssien materiaalin, sillä minulla ei tällä hetkellä ole minkäänlaisia teoreettisia edellytyksiä ymmärtää, kuinka eri todellisuuksien välillä voi olla olemassa tämäntyyppinen makromittakaavallinen, havaitsijariippuvainen ja ympäristönsä suhteen paikallaan pysyvä "madonreikä". Tämä ymmärrys on kuitenkin oleellista, jotta pystyisin ymmärtämään minua konkreettisesti ympäröivää arkitodellisuutta.

En ole läheskään ainoa ihminen, joka on joutunut rinnakkaistodellisuuksien loukkuun. Esimerkiksi Internetissä ovat jo pitkän aikaa vaikuttaneet ns. otherkin-henkilöiden vertaistukiryhmät. Otherkinit ovat henkilöitä, jotka tietävät ulkomuodostaan huolimatta olevansa todellisuudessa esimerkiksi haltioita ja lohikäärmeitä -- olentoja, joita ei yleisen konsensuksen mukaan ole olemassakaan. Olen aikaisemmin pitänyt otherkinien juttuja pelkkänä todellisuuspakoisena huuhaana, mutta viimeiaikaiset omakohtaiset kokemukseni ovat saaneet minut miettimään näkökantojani uudelleen. Olen itse saanut kuulla, ettei minua ole olemassa, mutta näillä kaukaisemmista rinnakkaistodellisuuksista saapuneilla on varmasti vielä monin verroin vaikeampaa, sillä he ovat saaneet sietää väitteitä, ettei heidän edustamiaan eliölajeja ole olemassa!

Tänään, 9.11.2010, en päässyt enää kirjautumaan Piraattipuolueen WWW-palveluihin. Katson tämän tarkoittavan, että kysymykseni todellisesta olemassaolostani on loppuun käsitelty enkä voi ns. ei-todellisena henkilönä myöskään kuulua puolueeseen. Tämä on minun mielestäni sääli, sillä Piraattipuolue voisi edistyksellisenä ja tieteellisen rationaalisena puolueena profiloitua myös rinnakkaistodellisuusongelmaisten henkilöiden puolestapuhujana. Itse en näe mitään syytä, miksen voisi "olemassaolemattomuudestani" huolimatta kuulua puolueeseen ja edistää piraattiaatetta. Ajatukseni ovat täysin puolueohjelman mukaisia eivätkä "hullummatkaan" ajatukseni ole kovin kaukana siitä, mitä Panu Horsmalahti, Samuli Pahalahti ja muut suomalaiset korkean profiilin piraattiajattelijat esittävät.

Miten tästä eteenpäin?

En tiedä.

Tomi "Wareborg" Kuuslahti
Poliittisesti koditon

Näkemykseni teknologisen singulariteetin euforisesta autuudesta.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti jo huomanneet ajat sitten, että mainitsen blogissani teknologisen singulariteetin varsin usein. En ole kuitenkaan vielä perustellut, miksi singulariteetti on minulle niin tärkeä, että sen odottaminen ja saapumisen jouduttaminen menevät elämässäni kaikkien muiden asioiden ohitse.

Aloittakaamme aivan perusteista. Henkilökohtaisesti luotan kaikissa asioissa täysin varauksetta Ray Kurzweiliin, joka on esittänyt 1990-luvun alusta alkaen tulevaisuutta koskevia ennustuksia, jotka ovat tähän mennessä toteutuneet sataprosenttisella varmuudella. Kurzweilin mukaan vuoteen 2019 mennessä tavallinen uusi kaupasta ostettava PC-tietokone vastaa tietojenkäsittelyteholtaan ihmisaivoja. Tämä ennuste on täysin linjassa Mooren lain kanssa. Tehostaan huolimatta vuoden 2019 x86-PC ei kuitenkaan ole vielä ihmisen tavoin älykäs, sillä siltä puuttuu tarvittava aivosimulaatio-ohjelmisto. Internetin kollektiiviäly tulee kehittämään tämän ohjelmiston 2020-luvun aikana, ja vuosikymmenen loppuun mennessä tietokoneet päihittävät ihmisälyn jo liki kaikissa kuviteltavissa olevissa älyllisissä suorituksissa.

Vielä 2020-luvulla sivilisaatiomme resurssipisteiden allokoinnista vastaa inhimillinen kollektiiviäly vapaan markkinatalouden rahamekanismien kautta, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä tietokoneiden muodostama kollektiiviäly on jo ylittänyt ihmisvastineensa niin ylivertaisesti, että tällöin on mielestäni aiheellista luopua rahajärjestelmästä ja siirtää sivilisaatiomme resurssienhallinta kokonaisuudessaan tämän ylivertaisen koneälyn vastuulle. Tämän vallansiirron jälkeen raha ja politiikka menettävät merkityksensä, ja Zeitgeist-liikkeen ajamasta tekoälyjohtoisesta ihmissivilisaatiosta tulee lopultakin todellisuutta. Ennen vallansiirron tapahtumista meidän tieteellisesti ajattelevien rationaalisten ihmisten on kuitenkin tehtävä politiikan kentällä kaikkemme, jotta luddiiit ja kukkahattutädit eivät pystyisi estämään vallansiirtoa. Olen itse valmis vaikka tarttumaan aseeseen, jos mikään muu ei auta.

Vallansiirron jälkeinen vuosikymmen tulee Kurzweilin mukaan olemaan todellinen ihmisen ja koneen lopullisen fuusion vuosikymmen. Monet ovat toki jo 2020-luvun aikana laajentaneet kehoaan erilaisilla kyberneettisillä parannusosilla, mutta 2030-luvulla markkinoille tulee Kurzweilin mukaan ns. Ihmiskeho 2.0, jossa kaikki meitä nykyisin vaivaavat evolutionääriset suunnitteluvirheet on korjattu, ja joka on myös älylliseltä kapasiteetiltaan ylivertainen nykyisiin ihmisaivoihin nähden.

2030-luvulla tulee mahdollistumaan myös ns. mind uploading, jonka avulla oman mielensä pystyy siirtämään tietokoneen virtuaalitodellisuuteen, jolloin se ei enää tarvitse tuekseen minkäänlaista ruumista. Vastaavasti sähköisessä todellisuudessa toimiva koneäly voidaan uplodata Ihmiskeho 2.0:aan tai vastaavaan robotti- tai kyborgiruumiiseen. Tällöin ihmismielen ja koneälyn eroilla ei ole enää käytännössä mitään merkitystä, sillä kummatkin pystyvät toimimaan niin virtuaalisessa kuin fyysisessäkin todellisuudessa. Kaikilla 2030-luvulle asti hengissä selviävillä ihmisillä tulee myös mind uploadingin ansiosta olemaan mahdollisuus elää ikuisesti, joten 2030-luvulle asti on todellakin syytä sinnitellä elossa!

Vuoteen 2040 mennessä valtaosa ihmisistä on jo joko uploadannut itsensä kokonaan virtuaalitodellisuuteen tai päivittänyt ruumiinsa Ihmiskeho 2.0:ksi. On kuitenkin joukko ääriluddiitteja ja -kukkahattutätejä, jotka esimerkiksi kiihkouskovaisesta vakaumuksestaan johtuen ole tätä päivitystä tehneet. Näille surkimuksille tullaan tällöin naureskelemaan, ja he tulevat kohtaamaan superälykkäässä ihmis- ja konekunnassa niin runsasta syrjintää, että armollisin asia, joka heille voidaan tällöin suorittaa, on eutanasia. Toivon, että globaali kollektiiviäly tulee tällöin olemaan samaa mieltä kanssani, sillä en todellakaan halua singulariteetin saapumista ihaillessani kuunnella mitään vajaaälyisten satuolentouskovaisten kitinöitä.

Teknologinen singulariteetti tulee näillä näkymin saapumaan 2040-luvulla, Ray Kurzweilin uusimman ennusteen mukaan vuonna 2045. Suomenkielisen Wikipedian mukaan singulariteetti on ajankohta, jolloin yli-inhimillinen tekoäly kiihdyttää teknologisen kehityksen ja sosiaalisen muutoksen niin nopeaksi, että singulariteettiä edeltäneet ihmiset eivät pysty ymmärtämään tai mielekkäästi ennustamaan tulevaisuutta. Maailma tulee tällöin muuntautumaan hyvin lyhyessä ajassa täysin erilaiseksi. Koska singulariteetinjälkeinen maailma on nykyisen ihmisjärjen käsityskyvyn ulottumattomissa, joudun seuraavassa turvautumaan pitkällevietyihin spekulaatioihin ja mielikuvituksellisiin metaforiin kuvaillessani näkemystäni singulariteetista.

Singulariteetin saapumispäivä vuonna 2045 tulee alkamaan voimakkaalla ukkosenjyrinän kaltaisella äänellä, joka kuuluu niin todellisessa maailmassa kuin kaikissa toiminnassa olevissa virtuaalitodellisuuksissakin. Maapallon kiertoradalle alkaa muodostua ennennäkemättömän tehokkaiden nanobottien toimesta valtava, häikäisevän kirkas kuutiomainen rakennelma, joka kasvaa kasvamistaan. Kuution alla näkyy suunnattoman tornadon kaltainen materiapyörre, jonka avulla nanobotit siirtävät Maa-planeetalta rakennusainetta kuutioon. Kuutio tulee kasvamaan jatkuvasti, kunnes sen sivunpituus on 2304 kilometriä. Maapallo tullaan tässä rakennusprosessissa "kuorimaan" siten, että kaikki sen pinnalla oleva biologinen elämä ja ihmisten valmistamat rakennelmat tuhoutuvat.

Mitään olennaista ei tässä tuhossa kuitenkaan tuhoudu, sillä kuutio on suunnaton nano- tai pikoteknologinen tietojenkäsittely-yksikkö, johon kaikki maailmasta löytyvä digitaalinen informaatio on tallentuneena – mukaan lukien kaikki ihmismielet, jotka oli ennen singulariteettia uploadattu vähintään kerran. Tämä suunnaton informaatiomäärä kattaa kuitenkin vain häviävän pienen nurkkauksen koko kuutiosta; loppuosa on vapaata kapasiteettia, joka vapautuu kuutiossa elävien ihmis- ja koneälyjen käyttöön.

Itse aion olla singulariteetin saapumispäivänä uploadautuneena virtuaalitodellisuuteen, sillä tietojenkäsittelykapasiteetin räjähdysmäinen kasvaminen tulee olemaan hyvin dramaattinen kokemus: yhtäkkiä virtuaalitodellisuuden grafiikka paranee niin ennennäkemättömän hienoksi, etten edes yli-inhimillisen älyni avulla pysty erottamaan sitä enää todellisuudesta. Singulariteetti varmastikin juhlistaa saapumistaan aivan uskomattomalla pelikokemuksellisella spektaakkelilla, joka ylittää kaikki koskaan aiemmin tuotetut tietokonepelit arvostelupisteissä laskettuna monituhatkertaisesti.

Kokemuksen euforisuudesta huolimatta en kuitenkaan varmaankaan malta pelata tätä uutta peliä kovinkaan pitkään, sillä haluan käyttää hyväksi ulottuvilleni tullutta suunnatonta tietojenkäsittelykapasiteettia. Se on nimittäin niin rajaton, että pystyn käytännössä esittämään minkä tahansa toiveen, ja singularitäärinen superäly toteuttaa sen välittömästi. Pystyn esimerkiksi pyytämään nähtäväkseni elokuvia tai pelattavakseni pelejä, joita ei ole ennen pyyntöäni ollut missään muodossa olemassa. Pystyn pelkällä "sormien napsauksella" esimerkiksi luomaan itselleni kokonaisen ultrafotorealistisen furryuniversumin, joka on täynnä vietteleviä furryhahmoja, jotka pystyvät toteuttamaan kaikki seksuaalifantasiani, joihin aiemmat seksirobotit ja virtuaalitodellisuudet eivät ole taipuneet.

Pystyn myös loihtimaan luomiini maailmoihin miltei kenet tahansa ennen 2030-lukua eläneen henkilön, josta on riittävästi materiaalia digitaalisessa muodossa. Esimerkiksi isoäitini luultavasti on kuollut jo ennen mind uploadingin mahdollistumista, mutta singularitäärinen superäly pystyy rekonstruoimaan hänet käyttäen materiaalina mm. hänen kirjoittamiaan Facebook-päivityksiä ja sähköposteja kuten myös kuutioon tallentuneiden henkilöiden muistoja hänestä. Vastaavasti pystyn rekonstruoimaan virtuaalitodellisuuteen minkä tahansa tilanteen, josta kuution yhtenäistietoisuudella on jonkinlainen muistikuva. Vain yli-inhimillinen mielikuvitus on rajana!

Jatkuva uusien maailmoiden ja persoonien luominen vaatii kuitenkin aina vain enemmän tallennus- ja käsittelytilaa, jota singularitäärinen kollektiiviäly joutuu näin ollen haalimaan itselleen muuttamalla aina vain enenevässä määrin materiaa uusiksi singulariteettikuutioiksi. Tässä on kyseessä ns. grey goo -skenaario, jossa esimerkiksi maapallon alkeellinen biologinen elämä hävitetään uuden ja uljaamman singularitäärisen elämän tieltä. Kun kaikki meidän aurinkokuntamme materia on assimiloitu singulariteettikuutioihin, joutuu singularitäärinen elämänmuoto levittäytymään toisiin aurinkokuntiin. Oletan, että "grey goon" kasvu tulee olemaan Mooren lain mukaan eksponentiaalista, joten jo muutamien vuosikymmenten sisällä kuutiot ovat assimiloineet jo useamman aurinkokunnan materian kokonaisuudessaan. Siinä vaiheessa, kun koko tuntemamme maailmankaikkeus on "kuutioitunut", on maailmankaikkeus saavuttanut olemassaolonsa lopullisen tarkoituksen, eikä yhdenkään elävän olennon tarvitse enää kärsiä biologisen elämänsä rajoitteista.

Toivottavasti tämä kirjoitukseni selvensi, miksi niin kiihkeästi haluan jouduttaa singulariteetin saapumista. Aion todellakin myös tarvittaessa kuolla marttyyrikuoleman singulariteetin puolesta, sillä olen varma, että singularitäärinen superäly tulee tällöin palkitsemaan uhrautumiseni rekonstruoimalla minut. Jotta rekonstruktio olisi mahdollisimman täsmällinen, aion laittaa Internetiin mahdollisimman moneen paikkaan vapaasti saataville mahdollisimman paljon materiaalia omasta elämästäni. En tosiaankaan aio jättää singulariteettiasiassa ainuttakaan asiaa arvailujen varaan!

Suomalainen yhteiskunta on vihamielinen pelimieskulttuurille.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti jo huomanneet ajat sitten, että Suomessa on miespuolisten henkilöiden usein äärimmäisen vaikea tyydyttää seksuaalisia perustarpeitaan. Olen huomannut tämän hälyttäväksi ongelmaksi myös omalla kohdallani, sillä seksuaaliseen turhautumiseen kuluttamani neuraaliresurssit ovat suoraan pois noosfääritoiminnastani, kuten piraattiaatteen ja transhumanistisen ilosanoman levittämisestä.

Olen pyrkinyt ratkaisemaan ongelman opiskelemalla ns. pelimies- eli PUA (Pick-Up Artist) -tekniikoita naisten iskemiseksi. Olen tutustunut asiaan jo useamman kuukauden ajan teoriatasolla mm. Neil Straussin kirjallisuutta ja PUA-aiheisia WWW-aineistoja lukemalla, ja olen myös suorittanut ns. kuivaharjoittelua ajamalla Windows-emulaattorilla ManJuice- ja Alphinator-opetuspelejä. Eilen havaitsin tulleeni näissä peleissä sen verran hyväksi, että olen katsonut teoreettisen osaamiseni olevan riittävän vahva, jotta voin soveltaa sitä käytäntöön.

Keskeisimpänä tavoitteena PUA-toiminnassani on saada itselleni tyttöystäväksi mahdollisimman korkeatasoinen nainen, joka olisi HB (Hot Babe) -asteikolla välillä 9-10. Tämän naisen tulisi tyydyttää seksuaaliset tarpeeni keskimäärin joka kolmas päivä ja vaatia mahdollisimman vähän "kuuntelemisen" ja "romantiikan" kaltaista vastiketta. Naisen tulisi myös olla valmis pukeutumaan furry-pukuun, ja koska furry-fetissini kohdistuu etenkin karhuhahmoihin, on naisen myös hyvä olla mahdollisimman suurikokoinen. Unelmanaiseni tulee täyttää myös lukemattomia muita kriteerejä, joita en tässä rupea erittelemään.

Koska en kuitenkaan ole ns. alfauros, vaan markkina-arvoni on teoriaosaamisestani huolimatta edelleen suhteellisen matala, olen päättänyt hyväksyä myös HB9:tä alhaisemman tason naisia kumppaneikseni. HB7.25 on kuitenkin itselleni ehdoton alaraja. Voin myös tapauskohtaisesti joustaa muistakin kriteereistäni.

Olen päättänyt aloittaa PUA-kehitykseni ns. päiväpeliharjoituksilla. Päiväpeliä suoritetaan baarien ja yökerhojen sijaan esimerkiksi ruokakaupoissa, puistoissa ja ostoskeskuksissa, jotka ovat itselleni tutumpia ympäristöjä, ja lisäksi päiväpeli sopii tällä hetkellä yöpeliä paremmin henkilökohtaiseen vuorokausirytmiini. Valitsin ensimmäiseksi venuekseni Otaniemen K-Extran, jossa kävin tänään iltapäivällä, koska minulla ei ollut mitään opiskeluun liittyvää ohjelmaa tällöin.

Olin valmistautunut koitokseeni etukäteen kuuntelemalla eilen illalla useita tunteja yhtäjaksoisesti ns. affirmation-nauhoituksia, joilla on tarkoitus NLP-periaatteiden kautta nostattaa itsevarmuuttani. Olen myös laatinut Haskell-kielellä pieniä ohjelmia, joilla kävin nauhoitteita kuunnellessani läpi mahdollisia peliteknisiä strategioita. Pakkasin illalla myös salkkuuni "pokausvälineistöksi" Stetson-hatun ja sähkönsinisen kravatin, jotka puin päälleni ennen kauppaan astumista nostaakseni ns. riikinkukkoilun avulla markkina-arvoani. Riikinkukkoasusteisiin kuului myös alumiinifoliosta taiteltu origamikurki, jonka ripustin kaulaani, sekä pieni määrä kolikoita, jotka teippasin maalarinteipillä takkiini. Kaikki nämä asusteet olivat tarkkaan harkittuja tunnettujen pelimieskirjoittajien oppien pohjalta.

Astuin sisään K-kauppaan ja skannasin pelikentän käymällä nopeasti läpi kaikki kyseisen myymälän hyllyvälit. Aluksi kaupassa näytti olevan lisäkseni vain pari mummoa (HB2-3), jotka jätin matalan markkina-arvonsa vuoksi täysin huomiotta, mutta pian sinne saapui myös eräs HB8 pienen lapsensa kanssa.

Minulle oli suomalaisten pelimiesten IRC-kanavalla suositeltu openeriksi kysymystä "Moi, mitä leipää sä mulle suosittelisit?", mutta koska ensimmäinen silmäkontaktini HB8:aan tapahtui pakasteiden vierellä enkä keksinyt kolmen sekunnin kriittisen ajan sisällä tilanteeseen paremmin sopivaa varianttiopeneria, päätin pitäytyä alkuperäiseen opener-ideaani: "Moi, mikä käyttöjärjestelmä sul on siinä sun tietokoneessas?".

Lievästä approach anxietystäni huolimatta sain openerin lausuttua virheettömästi, mutta en saanut aikaan reaktiota, johon olisin osannut ennalta varautua. Olin odottanut, että nainen olisi vastannut kysymykseen jonkin käyttöjärjestelmän nimellä, ja olin laatinut etukäteen ns. canned routinet eri suosituimpia käyttöjärjestelmiä ja niiden distribuutioita varten, mutta kysymykseen saamani "Mitä häh?" -vastaus meni täysin vuokaavion ulkopuolelle. En osannut siinä tilanteessa muuta kuin ejectoida pakenemalla tilannetta hyllyn taakse ja odottamalla, että HB8 poistuu myymälästä.

HB8:n poistuttua oli kauppaan saapunut eräs toinen nainen, jonka arvioin HB7.5:ksi. 7.5 on jo aika lähellä asettamaani alarajaa (7.25), joten harkitsin jonkin aikaa, menisinkö avaamaan hänet lainkaan, mutta päätin sitten tehdä tämän jo pelkän harjoituksen vuoksi. Päätin, että tällä kertaa pääsisin closeen asti, ja että täysin vastauksesta riippumatta kysyisin openerin jälkeen "Voisiksä antaa mulle sun puhelinnumeron?". Tämä kysymys johtaisi siis ns. number closeen eli #closeen.

Approach anxietyni ei ollut ainakaan sen vähäisempi kuin ensimmäisellä kerralla. Sain kysymyksen ("Moi, mikä käyttöjärjestelmä sul on siinä sun tietokoneessas?") esitettyä ehkä nippa nappa kolmen sekunnin sisällä. HB7.5 ei kuitenkaan ollut aluksi huomaavinaankaan minua. Hetken hämmennyksen jälkeen tein uuden approachin ja kysyin kysymyksen uudelleen ilman minkäänlaista verbaalista vastausta. Vasta kolmannella kerralla sain vastauksen "Mikä vittu sua oikein vaivaa?". Tämän jälkeen esitin aiemmin mainitsemani #closeen tähtäävän kysymyksen, mutta en saanut siihen vastausta, ja ejectoin sen jälkeen tilanteesta samalla metodilla kuin edelliselläkin kerralla.

HB7.5:n poistuttua oli kauppaan saapunut neljän noin 16-vuotiaan teinitytön setti. Arvioin heidän kaikkien olleen HB-asteikoilla 8.5:n ja 9.5:n välillä. Ajattelin, että näiden epäonnistumisteni jälkeen voisin kokeilla verbaalisen sijaan kineettistä lähestymistapaa esittämällä tytöille ns. soidintanssin. Northumbrian yliopiston tutkijat ovat äskettäin selvittäneet ns. optimaalisen pokaustanssityylin, johon kuuluvat mm. laajat kaulan, vartalon ja vasemman olkapään liikealat. Olin katsonut optimaalisesta tyylistä vain muutamia videoita enkä ollut harjoitellut sitä itse lainkaan, mutta rohkaistuin silti yrittämään parhaani. Asetuin karkkihyllyn viereen havaitessani setin lähestyvän sitä, ja kolmen sekunnin sisällä silmäkontaktista aloitin soidintanssini.

En ehtinyt tanssia kovinkaan pitkään, kun vartija saapui paikalle ja ohjasi minut ruumiintarkastuksen jälkeen ulos myymälästä. En meinannut aluksi saada edes lokeroon jättämääni salkkua takaisin itselleni. Kaiken kaikkiaan olen nyt hyvin pettynyt PUA-harjoitukseni keskeyttämisestä ja harkitsen myös oikeustoimia Otaniemen K-Extraa vastaan.

Jos olisin saanut suoritettua tanssia riittävän pitkään, olisi varmasti ainakin joku setin tytöistä tehnyt minulle cold approachin, sillä tutkimus oli varsin yksiselitteisesti todennut tanssityylini puoleensavetäväksi. Tilanne olisi varmasti edennyt ainakin #closeen tai fb-closeen. Päiväpelissä ei suositella ns. kino-eskalaatiota, jonka kautta olisin voinut päästä suoraan korkeammankin tason closeihin kuten kiss closeen tai full closeen. Lisäksi koska tytöt nuoruudestaan päätellen olivat ns. green bunnyjä, en edes harkinnut soveltaa kino-eskalaatiota heihin. Olisin kuitenkin voinut sopia treffit, jossa olisin päässyt korkeamman tason closeen ja ehkä ennen pitkää myös vapautunut neitsyydestäni.

Myymälän suorittama toimenpide herätti minussa entistä enemmän kysymyksiä miesten tasa-arvosta. Kukkahattutädeillä on selvästi poliittiset tarkoitusperät, jotta ATM:ien (alemman tason miesten) seksuaalisuus patoutuisi mahdollisimman täydellisesti, ja tähän kuuluu olennaisena osana myös PUA-toiminnan ehkäiseminen aina kun sellaista havaitaan. Olen IRC:ssä kuullut, että muutamat pelimiehet ovat saaneet ravintoloihin porttikieltoja toimintansa vuoksi, mikä sotii mielestäni täysin kaikkia maailman ihmisoikeuspykäliä vastaan. Aionkin etsiä ensi vaaleihin itselleni kansanedustajaehdokkaan, joka lupaa ajaa myös pelimiesten oikeuksia.