Viestejä tuonpuoleisesta.

Saavutimme joulun aikaan ennennäkemättömän tieteellisen läpimurron, kun tutkimustiimimme sai muodostettua kaksisuuntaisen viestiyhteyden kahden rinnakkaistodellisuuden välille. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tämän todellisuuden ja Wareborg-todellisuuden välillä on saatu vaihdettua viestejä sen jälkeen, kun todellisuuksienvälinen rajapinta kuroutui olemattomiin 19. päivänä marraskuuta.

Viestintä perustuu spin-polariteetiltaan invertoituihin radiopurkauksiin, jotka pystytään havaitsemaan omassa todellisuudessamme polarisoivista kalvoista rakennetun tetraedrin keskelle sijoitetun radiovastaanottimen avulla. Aika-avaruusjatkumon fluktuaatioista johtuen viestintä on tähän mennessä ollut hyvin hidasta, virhealtista ja katkonaista, ja jouduimme tekemään jouluna paljon työtä, jotta saisimme mahdollisimman paljon ymmärrettävää tietoa siirrettyä todellisuuksiemme välillä.

Koska molempien todellisuuksien asukkaille on tärkeää tietää, mitä toisen todellisuuden puolella on tapahtunut, esitän seuraavassa kronologisen yhteenvedon Wareborg-todellisuuden tapahtumista viimeisen kuukauden ajalta. Tämä yhteenveto on koottu lukemattomien katkonaisten viestipätkien pohjalta  ja saattaa tästä johtuen sisältää joitakin väärinymmärryksistä johtuvia asiavirheitä. Olemme kuitenkin tehneet kaikkemme kertomuksen oikeellisuuden varmistamiseksi.

Perjantain 19.11.2010 alkuiltana useat henkilöt havaitsivat Teknillisen Korkeakoulun ympäristössä merkillistä hehkua. Valtaosa havaitsijoista tulkitsi sen vielä tällöin pilvien heijastamaksi valoksi, mutta muutama ihaili sitä sen verran että otti siitä valokuvan.

Noin kello 18:00 aikaan kolmen diplomi-insinööriopiskelijan seurue, etunimiltään Jere, Toni ja Niina, oli TKK:n pysäköintialueella nauttimassa lysergihapon dietyyliamidia. Jere ja Niina havaitsivat todellisuuksienvälisen rajapinnan olemassaolon mutta luulivat sitä päihteensä aiheuttamaksi hallusinaatioksi. Toni ei havainnut rajapintaa mutta oli "hengessä mukana". Yhdessä seurue eteni aina vain lähemmäksi kuroutumispistettä. Niina havaitsi rajapinnan kaikkein voimakkaimmin, ja seurue oli alun perin etsiytynytkin sen läheisyyteen nimenomaan hänen aloitteestaan. Rajapinnan erittämästä lämpösäteilystä johtuen Niina oli joutunut riisumaan suurimman osan vaatetuksestaan, minkä ansiosta seurueeseen liittyi seuraavan tunnin aikana kymmenkunta opiskelijaa lisää.

Noin kello 19:00 Niina totesi ettei hän enää näe silmillään mitään muuta kuin "värikästä lumisadetta". Rajapinnan erittämä ultraviolettisäteily oli ilmeisesti tällöin tuhonnut hänen näköaistinsa täysin. Seuraavan puolen tunnin kuluessa Niina menetti liikkumiskykynsä, minkä seurauksena hän sai seksiä useilta läsnäolijoilta. Vasta siinä vaiheessa, kun Niina ei enää hengittänyt, paikalle kutsuttiin ambulanssi. Mitään ei kuitenkaan ollut enää tehtävissä, sillä Niinan hermosto oli peruuttamattomasti tuhoutunut.

Lauantaina 20.11.2010 molempien iltapävälehtien pääuutisaiheena olivat "insinööriopiskelijoiden kohtalokkaat huumeorgiat". Molemmat lehdet julkaisivat myös Jeren lausunnon, jossa hän mainitsi "valtavan pallomaisen valoilmiön", jonka perässä seurue oli "muka" kulkenut. Välittömästi uutisen julkaisun jälkeen alkoivat lehtien nettikeskustelupalstat täyttyä kommenteista, joissa useat henkilöt totesivat nähneensä valoilmiön itsekin vaikka eivät olleet nauttineet minkäänlaista psykoaktiivista ainetta. Linkki tässä blogissa 18.11. julkaistuun varoitukseen levisi voimakkaasti netissä kuten myös linkit useisiin ilmiöstä otettuihin valokuviin.

Seuraavien päivien aikana media unohti "huume- ja seksiskandaalin" lähes täysin keskittyessään analysoimaan blogitekstejäni ja haastattelemaan mm. valoilmiön silminnäkijöitä, äitiäni, Olgan vanhempia, fyysikoita ja Piraattipuolueen jäseniä. Minut ja Olga etsintäkuulutettiin. Otaniemen K-Extra jouduttiin sulkemaan, sillä rajapinta oli tuhonnut mm. myymälän kylmälaitteet ja kassakoneet korjauskelvottomiksi.

Vaikka ensimmäiset fyysikoilta saadut lausunnot aiheesta olivatkin hyvin skeptisiä, sävy muuttui seuraavan viikon kuluessa täysin, kun Otaniemen alueelta saatiin vakuuttavia mittaustuloksia. Kuumuuden ja ionisoivan säteilyn aiheuttamia vaurioita havaittiin etenkin TKK:n arkkitehtuurin laitoksen aulassa, K-Extrassa ja eräässä TKK:n parkkipaikalle pysäköidyssä autossa. Arkkitehtuurin laitoksella havaittiin myös erikoisia radioaktiivisia isotooppeja ja annihilaatioilmiöiden tuottamia jälkiä, ja koko laitos julistettiinkin tämän jälkeen karanteeniin. Ainoastaan tutkijoilla oli erityislupa oleskella siellä.

Keskiviikkona 24.11.2010 yli kaksi kolmasosaa piraattipuoluelaisista allekirjoitti julkilausuman, jossa he kannattavat rinnakkaistodellisuustutkimuksen lisäämistä ja transdimensionaalisten henkilöiden oikeuksien turvaamista. Lisäksi koska piraattipuoluelaiset olivat seuranneet blogiani aktiivisemmin ja kykenivät usein koulutuksensa ja älykkyysosamääränsä ansiosta myös ymmärtämään siinä kuvaamani ilmiöt, sai Wareborg-todellisuuden Piraattipuolue huomattavan paljon medianäkyvyyttä.  

Koko kansan maailmankuva muuttui ennen marraskuun loppua täysin. Vaikka useille rinnakkaistodellisuudet olivatkin vielä varsin mystinen käsite, tavallisia ihmisiä kuitenkin kosketti "katoamiseni todellisuuksien loukkuun" ja etenkin äitini ja Olgan vanhempien meitä kohtaan tuntema ikävä. Myös Piraattipuolueen kannatus kasvoi moninkertaiseksi johtuen kansan suuresta myötätunnosta kohtaloamme kohtaan.

Perjantaina 26.11.2010 alkoi Otaniemessä "ensimmäinen transdimensionaalinen konferenssi", johon osallistuivat lyhyellä varoitusajalla mm. lukuisat maailman huippuluokan kvanttifyysikot ja kosmologit, nimekkäimpinä multiversumiteorioiden kannattajat David Deutsch ja Max Tegmark. Myös valtava määrä tiedotusvälineiden edustajia oli saapunut paikalle kaikkialta maailmasta. Kyseisen viikonlopun aikana tapahtui myös suuri Wikileaks-julkistus, mutta se jäi lähes täydelliseen uutispimentoon ihmisten keskittyessä Suomen rinnakkaistodellisuustutkimuksiin.

Erityisen paljon näkyvyyttä saivat Mikko ja Tuukka, jotka olivat avustaneet minua rinnakkaistodellisuustutkimuksissa, ja joiden kanssa olin myös sopinut ennen pakomatkaani siitä, että pyrkisimme muodostamaan todellisuuksienvälisen viestiyhteyden. Koska emme tunteneet ilmiön kvanttikosmologista luonnetta kovinkaan hyvin, oli sopimuksemme tässä vaiheessa hyvin täynnä ehtolausekkeita ja vaihtoehtoisia skenaarioita. Konferenssissa päätettiin kuitenkin yksimielisesti ryhtyä rakentamaan lukuisia erilaisia kvanttimultiversaalisia radiolähettimiä ja -vastaanottimia.

Useiden rinnakkaisten laitteiden rakentaminen oli perusteltua siksi, että konferenssin osanottajilla oli huomattavasti toisistaan poikkeavat teoriat multiversumin rakenteesta, ja eri teoriat vaativat luonnollisestikin hyvin erilaisia teknisiä ratkaisuja. Sitäpaitsi halukkaista laitteiden rakentajista ei ollut pulaa, ja mm. monet maailman johtavista teknologiayrityksistä olivat jo lähettäneet Otaniemeen omat tiiminsä.

Tiistaina 30.11.2010 käynnistyi ensimmäinen lähetinehdokas ja torstaina 2.12.2010 kaksi seuraavaa. Yksi näistä kolmesta lähettimestä sai välitettyä signaalin onnistuneesti todellisuuksien rajan yli, sillä oman tutkimustiimini Mikko ja Tuukka saivat vastaanotettua ensimmäisen transdimensionaalisen signaalin onnistuneesti juurikin kyseisenä torstaina. Seuraavan viikon ajan parantelimme vastaanotintamme ja häkkäsimme mm. Linux-pohjaisen WLAN-reitittimemme kerneliä siten, että pystyisimme rekisteröimään signaaleja sillä. Tämän jälkeen yritimme vastata viestiin, mutta viestejämme ei pystytty vastaanottamaan Wareborg-todellisuudessa ennen kuin saimme liitettyä lähettimeemme ns. kvanttiväridynaamisen vahvistimen. 

Joulun lähestyessä Wareborg-todellisuuden median mielenkiinto rinnakkaistodellisuustutkimusta kohtaan hiipui. Wikileaks julkaisi perjantaina 10.12.2010 joukon dokumentteja, joissa on viittauksia mm. USA:n hallituksen avaruusolentojen kanssa tekemiin sopimuksiin, ja tiedotusvälineiden mielenkiinto siirtyi tällöin niihin. Muutamat radioprojektiin osallistuneet tiimit luopuivat koko hankkeesta julistaen, että todellisuuksienvälinen viestintä on fysikaalinen (joidenkin mukaan peräti kosmologinen) mahdottomuus. Useimmat vakuuttivat kuitenkin jatkavansa vielä ainakin jouluun asti, jotkut jopa joulun yli uuteenvuoteen asti.

Jouluaatonaattona 23.12.2010 tutkimusryhmien usko kuitenkin palasi, kun CERNin ryhmä sai iltapäivällä vastaanotettua lähettämämme viestin "Tomi elää ja voi hyvin". Viesti levisi välittömästi koko maailman uutisiin. Kaksisuuntainen todellisuuksienvälinen viestintä alkoi tästä, ja jokainen uusi Wareborg-todellisuuteen lähettämämme viesti sai alkuvaiheessa aikaan oman uutissähkeensä. Monet ihmiset unohtivat jouluvalmistelunsa täysin ja käyttivät koko joulun seuratakseen toisen todellisuuden puolelta tihkuvia katkonaisia viestinpätkiä.

Jouluaattona 24.12.2010 äitini lähetti minulle Wareborg-todellisuudesta viestin, jossa hän totesi, että elossa olemisestani kuuleminen on paras joululahja, jonka hän on koskaan saanut. Tämä viesti sai minut sellaiseen emotionaaliseen epätasapainoon, etten voinut koko päivänä osallistua viestintään. Viestintä kuitenkin jatkui entiseen tahtiin joulupäivän puolella.

Minusta on merkillistä kuulla, kuinka Wareborg-todellisuudessa koko maailma tietää kohtalostani ja puoltaa minua, mutta tämän todellisuuden puolella kukaan ei usko meitä. Tästä rinnakkaistodellisuuksien välisestä ratkaisevasta erosta on lopulta syyttäminen vain yhtä Niina Berglund -nimistä anomaalista henkilöä, joka altisti itsensä voimakkaalle ionisoivalle säteilylle ja aikaansai kuolemansa kautta valtavan mediailmiön, joka mahdollisti viestilinkin rakentamisen todellisuuksiemme välille.

Suurin teknologiseen singulariteettiin liittymätön unelmani on, että voisin vielä joskus palata syntymätodellisuuteeni. Se ei kuitenkaan mahdollistu ilman todellisuuksienvälistä tieteellis-teknologista yhteistyötä, joka ei puolestaan onnistu ilman kaksisuuntaista viestiyhteyttä, jota ei olisi ilman ensimmäistä transdimensionaalista sankarimarttyyriä, Niina Berglundia.

Kiitos uhrauksestasi, Niina.

Tomi Kyuu Wareborg
Mikko Granberg
Tuukka Granberg

PS. Olga, jos olet vielä elossa ja luet tätä, ota meihin yhteyttä!

Pyrin eduskuntaan.

Päätin äskettäin ryhtyä kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 2011 vaaleihin. Sitoutumattomana, koska Piraattipuolue ei huoli minua listoilleen johtuen transdimensionaalisuudestani, ja kaikki muut puolueet ovat pelkkiä kehityspelkoisten luddiittien ja kukkahattutätien äänitorvia. Kaikkien omilla aivoillaan ajattelevien suomalaisten kannattaakin liittyä Facebook-kannattajasivulleni.

Tärkeimmät vaaliteemani ovat sananvapaus, teknologia ja tasa-arvo. Sananvapauteen kuuluvat mm. kaikki Piraattipuolueen ajamat asiat, teknologiaan erityisesti teknologisen singulariteetin jouduttaminen, ja tasa-arvoon miesten, furryjen ja transdimensionaalisten henkilöiden oikeudet.

Seuraavassa hieman aihekohtaista yhteenvetoa: 

Teknologia: Teknologista kehitystä on tuettava niin paljon kuin mahdollista, ja kaikessa poliittisessa päätöksenteossa on huomioitava teknologisen kehitysnopeuden maksimointi. On kaikkien kansalaisten edun mukaista, että ihmistä älykkäämpi tekoäly saadaan kehitettyä mahdollisimman pian, ja että ihmiskunta saavuttaa teknologisen singulariteetin ja sen myötä koittavan paratiisimaisen tilan niin pian kuin mahdollista.

Sananvapaus: Kaikki sananvapautta loukkaavat lakipykälät on kumottava. Näitä ovat mm. uskonrauhan rikkominen, kansanryhmää vastaan kiihottaminen, kunnianloukkaus, tekijänoikeuslaki, patenttilaki ja tietoliikenteen häirintä. Anonymous-tyylisten Internet-kollektiivien toimintamahdollisuudet on taattava perustuslakitasolla kuten myös jokaisen kansalaisen oikeus osallistua palvelunesto- ja defacement-hyökkäyksiin. Sananvapauden maksimointi edesauttaa myös teknologista kehitystä vapaamman tiedonkulun myötä. 

Ympäristöasiat: Kaikenlainen luonnonsuojeluun ja muihin ympäristöasioihin tuhlaaminen on pois teknologisesta kehityksestä, joten se on lopetettava. Sitäpaitsi teknologisen singulariteetin saavuttua yli-inhimillinen superäly korvaa joka tapauksessa kaikki maapallon luonnolliset ekosysteemit tehokkaammilla nano- tai pikoteknologisilla ratkaisuilla, joten kaikenlainen ympäristöasioista välittäminen on pitkällä mittakaavalla täyttä resurssien haaskaamista. 

Ydinvoima: Ydinvoimaloita on rakennettava mahdollisimman paljon lisää mahdollisimman kustannustehokkaasti, jotta energiantuotanto ja sitä kautta teknologian kehitys maksimoituu.

Älykkyys: Kansalaisten älykkyysosamäärää nostavien transhumaanien teknologioiden kehittämiseen tulee panostaa voimakkaasti. Erityisesti on pyrittävä nostamaan teknologian kehitykseen osallistuvien tieteilijöiden ja insinöörien älykkyyttä, mutta tärkeää on nostaa myös matalaälyisen kansanosan älykkyys riittävälle tasolle. Matalaälyisten ihmisten toimintamahdollisuudet vähenevät kaiken aikaa, ja pian ainoa matalaälyinen ala, jolla he pystyvät työskentelemään, on seksiala.

Talous: Libertaristina kannatan kaikenlaisen valtiojohtoisen sääntelyn lakkauttamista, jotta vapaa markkinatalous saisi mahdollisimman rajattomat toimintamahdollisuudet. Kaikki mahdolliset talous- ja hyvinvointiongelmat korjautuvat automaattisesti, kunhan markkinahäiriöt saadaan poistettua. Myös teknologinen kehitys maksimoituu täysin vapaiden markkinoiden myötä.

Yksilönvapaudet: Kaikenlaiset aseiden omistamiseen ja käyttöön liittyvät rajoitteet on poistettava yksilönvapauden nimissä. Samoin tulee poistaa kaikki uhkapelaamiseen, päihteisiin ja seksuaalisuuteen liittyvät rajoitteet. Yksilönvapaudet tulee maksimoida, jotta kansalaisten työmotivaatio ja siten teknologian kehitysnopeus maksimoituisivat.

Verot: Verotus on varkautta, joka hidastaa teknologista kehitystä, joten se on poistettava kokonaan. Yhteiskuntajärjestyksen ylläpito olisi eettisempää kustantaa yksityistetylle poliisille ja yksityistetyille puolustusvoimille maksettavilla vapaaehtoisilla suojelumaksuilla valtiojohtoisen rosvoamisen sijaan.

Julkinen sektori: Julkinen sektori on typistettävä ehdottomaan minimiinsä, sillä markkinavoimien lainalaisuuksien ulkopuolella toimivat instituutiot eivät milloinkaan voi toimia tehokkaasti. Sosiaaliturvajärjestelmä, kansaneläkejärjestelmä, maataloustuet sekä kulttuurin ja taiteen tukijärjestelmät on lakkautettava lopullisesti. Terveydenhuolto, koulutus, kulttuuritoimi, poliisi ja armeija on yksityistettävä täydellisesti.

Työllisyys: Ammattiliitot on lopetettava, sillä niiden järjettömiin vaatimuksiin suostuminen aikaansaa työttömyyttä ja muita kansantaloudellisia ongelmia. Yrityksille on annettava täydet valtuudet käyttää omistamiaan työntekijöitä tarpeitaan vastaavilla tavoilla. Matalaälyisten henkilöiden työpanosta tarvitaan tulevaisuudessa aina vain vähemmän, joten heitä on ohjattava joko seksialalle tai muuttamaan keskiälykkyydeltään omaansa paremmin vastaaviin maihin (joita on mm. Afrikassa ja Etelä-Amerikassa).

Maahanmuutto: Niin kauan kuin Suomessa on käytössä sosiaaliturvajärjestelmä (toivottavasti ei kovin pitkään), on matalaälyisten henkilöiden maahanmuutto estettävä. Kaikille maahan tulijoille on suoritettava ÄO-testi, ja jos älykkyys on maan vallitsevaa keskiarvoa alempi, on tulokas käännytettävä. Suomi tarvitsee kuitenkin mahdollisimman paljon korkeaälyistä aivomassaa, ja tästä syystä Suomea tulisi mainostaa muuttokohteena erityisesti älykkyydeltään korkeatasoisille japanilaisille, korealaisille ja kiinalaisille.

Yliopistot: Kaikki yliopistot on yksityistettävä ja niiden valtionrahoitus poistettava. Yliopistojen tulee keskittyä yksinomaan sellaisiin aloihin, jotka tuottavat markkinataloudellista hyötyä ja sitä kautta edistävät teknologista kehitystä.

Koulutus: Kaikenlainen humanististen "tieteiden" sekä katsomus- ja taideaineiden opettaminen on lopetettava erityisesti peruskoulusta. Ainoat tärkeät aineet ovat matematiikka, luonnontieteet, rationaalinen ajattelu, taloustiede, informaatioteknologia ja englannin kieli. Englannin lisäksi voidaan muina kielinä opettaa japania, lojbania ja Suomen kouluissa suomea.

Pakkoruotsi: Ehdottomasti poistettava. Suomen toiseksi viralliseksi kieleksi
on otettava englanti. Mikäli englannin lisäksi aivan välttämättä tarvitaan 
muita pakkokieliä, on sellaiseksi otettava joko pakkojapani tai pakkolojban.
Molemmat näistä kielistä kohentavat osaajiensa älykkyyttä ja rationaalista 
ajattelukykyä.

Kulttuuri: Mitään kulttuuriin liittyvää ei tule pitää väkisin hengissä taloudellisten ja memeettisten realiteettien vastaisesti. Kaikenlainen taiteen ja kulttuurin julkinen rahoitus on lopetettava. Julkiset kirjastot on yksityistettävä, ja kaikki 50 vuotta vanhempi aineisto on poistettava niiden valikoimista, sillä tällaisen aineiston vanhentunut maailmankuva jarruttaa teknologian kehitystä. Kollektiivisesti synnytetty Internet-kulttuuri on nostettava korkeakulttuurin asemaan, ja ihmisten tietoisuutta siitä on lisättävä crowdsourcing-metodeilla rahoitettujen näyttelyjen ja kampanjoiden avulla. 

Uskonnot: Rekisteröidyn uskontokunnan käsite on poistettava laista, ja kaikki uskontokunnat on muutettava joko yhdistyksiksi tai yrityksiksi, jotka eivät saa minkäänlaista valtion rahoitusta. Uskonnot jarruttavat teknologista kehitystä, joten niiden vahingollisuudesta on valistettava kouluissa samaan tapaan kuin nykyään valistetaan huumeiden vahingollisuudesta. Peruskoulussa opetettavan rationaalisen ajattelun tärkeimpänä tavoitteena on ehkäistä uskonnollisen ajattelun syntymistä. Myös uskontokuntien jäsenille on jaettava uskontojen vaarallisuudesta kertovaa materiaalia.

Seksiala: Nyky-Suomessa on seksin kysyntä huomattavasti tarjontaa suurempi, mikä aiheuttaa mm. seksuaalisten tarpeiden purkautumista raiskauksina. Tästä syystä kaikki seksikauppaan liittyvät rajoitteet on poistettava, ja lisäksi seksialalla toimivien henkilöiden määrää on kasvatettava kannustamalla etenkin matalaälyisiä tyttöjä seksialalle peruskoulun opinto-ohjaustunneilla.

Tasa-arvo: Miesten ja naisten tasa-arvossa on keskityttävä erityisesti miesten oikeuksiin. Suurin epäkohta sukupuolten tasa-arvossa on ns. alemman tason miesten (ATM) heikot mahdolliset seksuaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen. Seksialan kasvattaminen korjaa tämän tasa-arvo-ongelman. Parisuhdeasioissa haluan edistää etenkin polyamoristien ja furry-henkilöiden oikeutta tasavertaiseen kohteluun.

Transdimensionaalisuus: Olen itse transdimensionaalinen henkilö (peräisin toisesta rinnakkaisulottuvuudesta), joten yksi tärkeimmistä vaaliteemoistani on transdimensionaalisten henkilöiden oikeuksien edistäminen. Valtiovallan tulee tunnustaa lakiteknisellä tasolla vieraiden rinnakkaistodellisuuksien olemassaolo, ja esimerkiksi henkilötodistusten tulee toimia myös toisten rinnakkaistodellisuuksien puolella. Teknologiaa on kehitettävä todellisuuksienvälisen matkustamisen ja viestinnän helpottamiseksi. Todellisuuksienväliset viestiyhteydet nopeuttavat myös teknologista kehitystä. Mikäli pääsen eduskuntaan ja vaalikauteni aikana löydetään metodi minun palauttamisekseni omaan todellisuuteeni, niin lupaan tästä huolimatta pysyä saman todellisuuden puolella vaalikauden loppuun asti.

Mikäli kantani johonkin asiaan ei käynyt tästä yhteenvedostani selväksi, voi minulta kysyä kantojani tämän blogikirjoituksen kommenteissa, Facebookin kannattajaryhmässäni tai sähköpostitse osoitteesta wareborg@gmail.com

Vihaan naisia irrationaalisesti.

Tänään, 8.12.2010, se sitten tapahtui.

Olga pakkasi tavaransa ja lähti pois.

Olga sanoi lähtiessään, ettei hän koskaan enää halua nähdä minua, koska olen hänen mielestään mm. hullu, todellisuuspakoinen ja empatiakyvytön pervo, jolla on täysin irrationaalisia ja epätieteellisiä uskomuksia niin todellisuudesta kuin naisistakin. Viimeiset neljä Olgan sanomaa sanaa ennen oven kiinni paiskautumista olivat "Mene vittu hoitoon saatana."

Haluaisin kirjoittaa asiasta enemmän, mutta se on vaikeaa johtuen emotionaalisista häiriötekijöistä, jotka häiritsevät rationaalista ajatteluani. Totean vain, että Olga oli toistellut jo useamman päivän ajan "kyllästyneensä tähän rinnakkaistodellisuusleikkiin" ja todennut, että hän oli alusta asti muka vain leikkinyt mukana "for lulz" ja saadakseen elämäänsä vähän seikkailua. En voi käsittää, kuinka Olga nyt kaiken keräämämme todistusaineiston ja jännittävien tutkimustemme jälkeen heittäytyi tuollaiseksi denialistiluddiitiksi. Yritimme puhua Olgalle järkeä, ja Mikko toi esille oman epäilyksensä, että kyseessä olisi mielenterveyden häiriö, joka tunnetaan pitkäaikaisten Antarktis-tutkijoiden keskuudessa nimellä "toast". Olga ei osannut suhtautua tähän hypoteesiin rationaalisesti, mikä vahvisti epäilystämme "toast"-ilmiöstä.

"Toast"-hypoteesi on perusteltavissa, sillä viime päivät tosiaankin ovat olleet haasteellisia meille kaikille. Lähes koko valveillaoloaikamme on nimittäin kulunut WLAN-reitittimen säätämiseen. Mikko ja Tuukka havaitsivat noin viikko sitten asuintilassamme korkeataajuisia radiosignaaleja, joiden analysoimista varten asensimme reitittimeen häkätyn kernelin ja erityisen sniffer-daemonin. Koska signaalit ovat havaittavissa vain silloin, kun radioantenni on sijoitettu polarisoivasta materiaalista rakennetun tetraedrin sisään, olemme päätyneet siihen johtopäätökseen, että ne ovat todennäköisesti peräisin Wareborg-todellisuuden puolelta! Tästä syystä en ole malttanut olla edes seksuaalisessa kanssakäymisessä Olgan kanssa moneen päivään.

Niin jännittävää kuin tutkimus onkin ollut, en ole pystynyt keskittymään siihen enää Olgan poistumisen jälkeen. Vaikka yrittäisin pitää mielessäni pelkästään tutkimukseen liittyviä asioita, nämä asiat korvautuvat aina ennen pitkää Olgaan liittyvillä ajatuksilla, joilla on hyvin voimakas emotionaalinen lataus, ja joilla ei näyttäisi olevan minkäänlaista loogista perustetta. Miksi naiset ovat kieroja pettureita? Mikä saa rationaalisen ihmisen ajautumaan irrationalismiin? Mistä nämä kaikki vihan ja pettymyksen tunteet oikein tulevat? Miksi ne kohdistuvat koko naissukupuoleen eivätkä pelkästään Olgaan? Missä Olga edes on tällä hetkellä, ja pystynkö auttamaan häntä?

Istun keittiössä ja vuodatan kyyneliä, joiden tulolle en voi mitään. Mikko ja Tuukka tulevat vuorotellen paikalle noin varttitunnin välein ja raportoivat minulle uusista saavutuksistaan, joita en jaksa edes kuunnella, vaikka niiden pitäisi olla hyvin jännittäviä ja kiehtovia. En ymmärrä tilaani lainkaan. Edes kirkasvalokuulokkeet eivät auta tilaani. Miksi tyhjänpäiväiset ihmissuhdeasiat kiinnostavat minua nyt muka enemmän kuin valtava tieteellinen läpimurto, jonka saatamme lähipäivinä saavuttaa?

Toivottavasti tämä rationaalisen toimintakapasiteettini vaje ei jää pysyväksi vammaksi.

Konservatiivit tähtienvälisen imperialismin asialla?

Samalla kun koko maailman omilla aivoillaan ajattelevat ihmiset iloitsevat valtionsalaisuuksien paljastumisesta Wikileaks-vuotojen myötä, kuuluu suomalaisten äärikonservatiivien riveistä jääräpäistä mylvintää. Viimeisimpänä huipentumana on perjantaina 3.12.2010 adressit.com-palveluun ilmestynyt Suomen Totalitaaridemokraattisen Puolueen kansanedustajaehdokkaan Sakarias Lehtomäen laatima kansalaisadressi, jossa vaaditaan, että Wikileaks-palvelu on "tuhottava välittömästi".

Puheenvuoro on pöyristyttävä. Lehtomäki käyttää hyväkseen aikansa elänyttä terrorismiretoriikkaa leimatakseen Julian Assangen ja muut Wikileaks-palvelun urheat vapaustaistelijat kaikkien "kunniallisten veronmaksajien" vihollisiksi, jotka häiritsevät Suomen ja koko maailman päättäjien työrauhaa. Päättäjät tarvitsevat tätä työrauhaa Lehtomäen mukaan siihen, että ns. "Uusi Maailmanjärjestys" saataisiin toteutettua "aikataulun mukaisesti".

Merkillepantavaa Lehtomäen kirjoituksessa on, että se sisältää lukuisia mielettömiä väitteitä mutta ei ainuttakaan lähdeviitettä. Ilmeisestikin Lehtomäki olettaa, että Illuminati-salaseuran ja "siihen kuuluvan reptiliaanivaltuuskunnan" yhteistyö maailman hallitusten kanssa olisi jonkinlainen yleisesti hyväksytty tosiasia, jonka kaikki jo tietävät, ja jota ei tarvitse kenellekään enää todistella. Missään muualla en ole myöskään nähnyt mainittavan Lehtomäen "valvonta- ja mielenhallintajärjestelmiä" ja niihin liittyvää Nokian ja Tieto-konsernin mikrosiruprojektia, mutta Lehtomäki pitää tätäkin niin ikään yleisenä tietona, joka ei vaadi lähteistystä tai minkäänlaisia lisäselittelyjä.

Mistä on kyse? Rivien välistä on luettavissa käsitys, että edellämainitut asiat olisivat tulleet julki Wikileaksin kautta. Näin ei kuitenkaan ole! Minulla, kuten kaikilla valveutuneilla kansalaisilla, on kopiot kaikista Wikileaksin julkistamista dokumenteista, eikä niissä mainita Illuminatia eikä reptiliaaneja lainkaan. Sen sijaan Assange on maininnut tuoreessa haastattelussa, että muutamissa VIELÄ JULKISTAMATTOMISSA dokumenteissa on "UFO-viittauksia"!

Asia alkaa olla minulle päivänselvä: Lehtomäki on itse sisäpiiriläinen, jolla on yksityiskohtaiset tiedot kaikenlaisista kulissien takana tapahtuvista projekteista ja jopa ns. "UFO-jutuista", joihin adressissa mainittu "reptiliaanivaltuuskunta" voitaneen laskea. Lehtomäki on ollut tietoinen siitä, mitä tietoja vuodetut dokumentit sisältävät, mutta on tehnyt virheen olettaessaan, että kaikki ne olisi julkaistu kerralla. Näin ollen Lehtomäeltä lipsahti vahingossa julkisuuteen ensikäden tietoa maailmanlaajuisesta salaliitosta jo ennen kuin Wikileaks ehti julkaista sitä!

Kun Sakarias Lehtomäen lipsahdukseen yhdistetään äskettäinen Jyrki Kataisen eduskuntapuheenvuorossaan lipsauttama viittaus "Uuteen Maailmanjärjestykseen", alkavat palapelin osaset vähitellen loksahdella paikoilleen: ilmeisestikin hyvin suuri osa suomalaisten konservatiivipuolueiden jäsenistä on osallisena tässä salaliitossa! Tämän hypoteesin puolesta puhuvat myös muutamien suomalaispoliitikkojen ulkoiset olemukset: esimerkiksi Keskustan Paavo Väyrysen silmien välimatka on niin suuri, että hän todennäköisesti ei vain kuulu salaliittoon vaan myös on itse ihmiseksi naamioitunut reptiliaani, kun taas Perussuomalaisten Timo Soini tuo ulkoiselta olemukseltaan mieleen Star Warsin Hutt-lajia muistuttavan avaruusolentolajin, joka on mahdollisesti yhteistyössä reptiliaanien kanssa.

Reptiliaanit vaativat Lehtomäen adressit.com-vetoomuksen kautta kaikkia salaisten dokumenttien kopioita tuhottaviksi kuten myös kaikkia niiden kanssa tekemisissä olleita henkilöitä. Tällaisten mahdottomuuksien vaatiminen kertoo, että reptiliaanit eivät ole kovinkaan hyvin perillä Internetin toimintaperiaatteista saati sitten Maa-planeetan oikeusjärjestelmästä. Lisäksi reptiliaanit vaativat kaikilta Maan asukkaita anteeksipyynnön, mutta missään ei kerrota, mitä Maan asukkaille tapahtuu, jos anteeksipyyntöä ei kuulu.

"Internet-vaikuttaja" Sakarias Lehtomäen koko poliittinen toiminta näyttäisi palvelevan reptiliaanien tarkoitusperiä, jotka vastaavat varsin hyvin myös kukkahattutätien tavoitteita. Etenkin Totalitaaridemokraattisen Puolueen poliittiset linjaukset näyttäisivät olevan varsin hyvin linjassa niiden kanssa: valvontaa on lisättävä, perusoikeuksia poistettava ja mitä ihmeellisimpiä kieltoja ja rajoitteita on toimeenpantava. On sanomattakin selvää, että Totalitaaridemokraattien ohjelman mukaisen valtion yhteiskunnallinen ja teknologinen kehitys pysähtyisi kuin seinään, eikä teknologista singulariteettia saavutettaisi koskaan. Tämä taas olisi omiaan edistämään avaruusolentojen maailmanvalloitussuunnitelmia.

Me valveutuneet ja vapautta rakastavat ihmiskunnan edustajat emme kuitenkaan aio alistua vieraaseen hirmuvaltaan, vaan taistelemme vapauden puolesta niin pitkään kuin meissä henki pihisee! Emme hyväksy ainuttakaan uudistusta, jota reptiliaanit ajavat EU:n ja muiden ylikansallisten koneistojensa kautta. Emme hyväksy ihmiskunnan järjestelmällistä tyhmentämistä, sterilisointia emmekä minkäänlaista yksilönvapauden tai teknologisen kehityksen rajoittamista. Tärkein aseemme reptiliaaneja vastaan on OIKEA TIETO, ja tästä syystä meidän tulee myös tukea Wikileaksia ja vastaavia vapaan tiedon levittäjiä kaikin mahdollisin keinoin. Jos jonkun kotikoneelta puuttuvat vielä kopiot CableGate-dokumenteista, nyt on korkea aika ottaa ne talteen vaikkapa Pirate Bayn kautta, sillä huomenna saattaa olla jo liian myöhäistä! Mutta tänään maailma on vielä meidän!

Olenko liian erilainen kuin Olga?

Olen viime aikoina pohtinut kohtalotoverini Olgan kanssa sitä, pitäisikö meidän virallistaa seurustelusuhteemme, vai onko meissä liikaa eroja, jotta suhteesta tulisi mitään.

Teimme kumpikin tunnukset OKCupid-deittisaitille ja vastailimme siellä useisiin satoihin match-kysymyksiin ja teimme lukuisia testejä. Näiden perusteella match-prosenttimme on vain 72% ja enemy-prosenttimme peräti 15%. Tämä yhteensopivuusaste on melkoisen alhainen ottaen huomioon sen, että OKCupidissa on useita kymmeniä suomalaisia naisia, joiden kanssa minulla on korkeampi match-prosentti ja alhaisempi enemy-prosentti. Vastaavasti Olga löytää itselleen sekä mies- että naispuolisia matcheja, joiden kanssa hänellä on paremmat prosentit kuin minulla.

Myers-Briggs-persoonalisuustyyppini on INTJ, kun taas Olga on ENFP. D&D-alignmentiltaan Olga puolestaan on Chaotic Good, kun taas itse olen Lawful Neutral. On sanomattakin selvää, että näin suuret erot persoonallisuudessa ja alignmenteissa aikaansaavat ristiriitoja parisuhteessa. Lisäksi Olgalla on korkeampi STR ja DEX kuin minulla, mikä on omiaan heikentämään miehistä itsetuntoani. INT meillä sentään on onneksi molemmilla sama, eli 18 (kirkasvalokuulokkeet päässä 19).

En pysty itse sietämään musiikkia, jossa on minkäänlaisia satunnaisuus- ja kohinatekijöitä, jotka johtuvat esimerkiksi inhimillisistä epätäydellisyyksistä, kun taas Olga pitää niitä musiikin suhteen olennaisina ja kuuntelee mm. metallimusiikkia, jossa käytetään aikansa eläneitä ei-ohjelmoitavia soittimia. Ainoa konemusiikki, josta Olga aidosti pitää, on chip-musiikki, jonka kuunteleminen on mielestäni pelkkää tarpeetonta nostalgista haikailua ja kehityskammoista luddismia. Nämä musiikkimaulliset erot pakottavat meidät kuuntelemaan kumpikin omaa musiikkiamme erillisistä soittimista.

Seksuaalisissa mieltymyksissämme yhtäläisyytemme osoittautuvat kohtalokkaiksi, sillä suosimme molemmat BDSM-asioissa alistuvana osapuolena olemista. Olga haluaa myös aina ottaa minulta suihin, mutta minusta tämä toiminta on jossain määrin ällöttävää, kun taas Olgan mielestä vaippojen pitäminen ja varsinkin niihin ulostaminen ja virtsaaminen ovat täysin käsittämätön seksuaalisuuden vääristymä. Furryleikeissä Olga haluaisi olla mieluiten hevonen, kun itse haluaisin hänen olevan karhu. Nämä eläimet sijaitsevat täysin eri osissa ravintopyramidia, joten seksuaalisia mieltymyksiämme on tässäkin asiassa vaikea sovittaa yhteen.

Mitä ruokavalioon tulee, Olga suosii energiajuomana ED Lemon Light:iä, kun taas omasta mielestäni Euroshopperin energiajuoma (ES) on ainoa, jota voi suvaita. Olga valitsee myös pizzatäytteidensä joukkoon usein ananasta, oliviia ja valkosipulia, eikä hän suostu luopumaan näistä vaikka kuinka varoittelisin niiden korkeasta hiilihydraattipitoisuudesta ja kuinka näyttäisin hänelle tutkimusartikkeleita, joiden mukaan vähäisetkin hiilihydraattimäärät alentavat ihmisen älykkyyttä. Itse otan aina pelkkiä eläinperäisiä täytteitä, jotta älykkyyteni pysyisi korkealla tasolla. En myöskään suostu syömään soijaa paitsi ehdottomissa hätätilanteissa, kun taas Olga pitää Hälsans Kökin soijanakeista niin paljon ettei suostu niistä luopumaan.

Poliittisesti olemme molemmat Piraattipuolueen kannattajia, mutta kantamme esimerkiksi luonnonsuojelun tarpeellisuuteen ja teknologiseen singulariteettiin poikkeavat huomattavasti toisistaan. Olgan mielestä singulariteetin ajankohta ei ole mitenkään varma ja saattaa heittää useilla vuosikymmenillä, kun taas itse pidän Kurzweilin ennustetta jo Less Wrong -sivustolla annetun aukottoman bayesilaisen päättelyketjun perusteella hyvinkin tarkkana. Olga ei taasen edes pidä Kurzweilia ja Yudkowskya mitenkään ehdottoman pätevinä auktoriteetteina, mikä on mielestäni täysin irrationaalinen asenne. Olga on myös pitänyt näkemystäni singulariteetin luonteesta "kristillisvaikutteisena", hyi olkoon! Tämä törkeä solvaus on saanut välillemme lukuisia kiivaita väittelyjä, jotka ovat johtaneet seksuaalisen kanssakäymisen peruuntumiseen lukuisina iltoina. Maailmankuvalliset eromme ovat siis hyvin jyrkät ja aiheuttavat ongelmia suhteellemme.

Olga lukee paljon spekulatiivista fiktiota, kun taas itse pidän kirjallisuutta vanhentuneena taidemuotona verrattuna elokuviin ja videopeleihin. Videopeleistä Olgan suosikki on NetHack, mutta itse pystyn pelaamaan Rogue-tyyppisistä peleistä korkeintaan ADOMia, ja sitäkin pidän ajanhaaskuuna ja luddiittitoimintana verrattuna graafiselta toteutukseltaan nykyaikaisiin peleihin. Pidämme molemmat Fallout-sarjan peleistä (kuten kaikki omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset tekevät), mutta Olgan mielestä sen kolmososa on täyttä roskaa ja ykkönen on paras! Aivan käsittämätöntä luddismia ja teknologisen kehityksen vähättelyä. Luddismista puheenollen, Olgan suosikki-TV-sarja on 1960-luvun Star Trek siinä missä itse en suostu edes katsomaan mitään ennen 1990-lukua tuotettua (mukaanlukien suosikkisarjani TNG:n ensimmäiset kaudet, jotka ovat mielestäni täyttä roskaa, sillä niissä on Wesley Crusher vielä mukana).

Käyttöjärjestelmämieltymyksemme ovat hyvin erilaiset. Olga suosii OpenBSD:tä, joka on auttamattoman vanhentunut järjestelmä 70-luvulta periytyvine koodiriveineen, kun taas omasta mielestäni ehdottomasti paras käyttöjärjestelmä kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin on Gentoo. Olga myös käyttää tekstieditorina VIMiä, kun taas itse vannon GNU Emacsin nimeen. Oma suosikkiohjelmointikieleni on Haskell sen matemaattisen kauneuden ja ilmaisuvoiman vuoksi, kun taas Olgalla on jonkinlanen omituinen fetissi matalan abstraktiotason kieliin kuten assembly-kieliin ja Forthiin, jotka ovat mielestäni aivan käsittämättömän rumia. Wikipedia-editointipoliittinen kanta Olgalla on deletionistinen kun taas omani on inklusionistinen eli tarkalleen päinvastainen. Suomalaisista kuvafoorumeista oma suosikkini on Kotilauta, kun taas Olgan suosikki on Northpole.

Kaikkien näiden eroavaisuuksien vähittäinen esiintulo on tuottanut molemmille suuria pettymyksiä. Vielä bunkkeriviikonloppunamme luulimme löytäneemme toisillemme parhaan mahdollisen kumppanin, mutta nyt ovat realiteetit alkaneet iskeä vastaan. Tokihan parisuhteeseen kuuluu aina myös toisen osapuolen erilaisuuden hyväksyminen, mutta meidän välillämme on niin paljon eroavuuksia niin mielipide- kuin elämäntapa-asioissakin, että bayesilainen todennäköisyys suhteemme onnistumiselle on uusimpien laskelmieni mukaan varsin heikko. Olga on monesti puhunut siitä, että pieniä eroja kuuluukin olla, ja että eroavaisuuksien kautta pariskunta voi itse asiassa vahvistaa toisiaan, mutta pidän tätä teoriaa pelkkänä naistenlehtihaihatteluna, josta Olga ei ole vieläkään täysin päässyt eroon.

Katsomme kuitenkin vielä tilannetta noin viikon verran eteenpäin ja teemme sen jälkeen uuden arvion. Mikäli suhteemme onnistumisen bayesilainen todennäköisyys ei siihenkään mennessä ylitä neljääkymmentä prosenttia (40 %), harkitsemme seurustelusuhteemme lopettamista. Tämä on meidän molempien mielestä ainoa rationaalisesti perusteltavissa oleva tapa toimia tässä tilanteessa.

Maahanmuuttajat seulottava älykkyystestien avulla.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti huomanneet jo ajat sitten, että Suomen leväperäinen maahanmuuttopolitiikka on johtamassa meidät suunnattomaan ahdinkoon. Vihervasemmistolaisista kukkahattuhyysäreistä koostuva suvaitsevaisto rahtaa tänne laivalasteittain matalaälyisiä ja lukutaidottomia afrikkalaisia, jotka alentavat väestön keskiälykkyyttä ja vievät resurssipisteitä teknologiselta kehitykseltämme.

Koska maahanmuuttajien sopeuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin vaatii huomattavia rahallisia panostuksia verrattuna hädänalaisten auttamiseen heidän kotimaissaan, on mielestäni päivänselvää, ettei kukkahattumafia oikeasti halua auttaa hädänalaisia, vaan sillä on jokin toinen taka-ajatus. Mielestäni todellinen syy nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan onkin se, että kukkahattumafia haluaa alentaa keskiälykkyyttämme, koska se pelkää teknologista kehitystä ja sen myötä koittavaa singularitaarista paratiisia.

Jotta älykkyystaantuma Suomessa ja koko EU:ssa saataisiin pysäytettyä, on maahanmuuttopolitiikassa otettava käyttöön tiukat älykkyysrajat. Kaikille Eurooppaan muuttaville on suoritettava kulttuuririippumaton ÄO-testi, ja kaikki ne, jotka saavat testistä keskiarvoa alhaisemman tuloksen, on käännytettävä takaisin kotimaihinsa. Roturealismi on älykkyysperäisen maahanmuuton toteuttamisessa sikäli aiheellista, että lukemattomien toisistaan riippumattomien tieteellisten tutkimusten perusteella on kiistaton tosiasia, että negridirotuisten keskiälykkyys on huomattavasti muunrotuisten alapuolella riippumatta heidän kasvuympäristöstään. Ennen yksilöllisten ÄO-testien käyttöön saamista tulisi siis negridipiirteisille henkilöille asettaa maahanmuuttokielto.

Markku Uusipaavalniemi ja muut huippuälykkäät talousasiantuntijat ovat kiistattoman yksimielisiä siitä, että Suomi on ajautumassa lähiaikoina valtavaan taloudelliseen ahdinkoon. Tämä tekee matalaälyisestä väestöstä entistä suuremman riippakiven yhteiskunnalle. Teknologisesti kehittyneessä yhteiskunnassa matalaälyisiä nimittäin tarvitaan aina vain vähemmän, ja ehkä kymmenen vuoden sisällä ainoa ala, jolla matalaälyiset voivat enää työskennellä tuloksellisesti, on seksiala, ja sekin vain seksirobottien lopulliseen vallankumoukseen asti. Jotta matalaälyisillä olisi tulevaisuudessa minkäänlaisia uravaihtoehtoja, on heitä varten perustettava erityisiä työleirejä, jotka ovat erillään muusta yhteiskunnasta, ja joissa elämä on riittävän yksinkertaista, jotta sen pystyy ymmärtämään matalallakin älykkyysosamäärällä. Matalaälyisiä tulisi myös kannustaa muuttamaan paremmin älykkyystasoaan vastaaviin maihin, joita on erityisesti Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

Olen ottanut tietoisen riskin julkaistessani nämä mielipiteet, sillä nyky-Suomen sananvapauspolitiikka pyrkii järjestelmällisesti estämään esimerkiksi keskustelun genetiikan ja etnisen taustan yhteydestä älykkyyteen määrittelemällä sen esimerkiksi "vihapuheeksi" tai "kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan". Syynä tähän on todennäköisesti se, että tekijänoikeusmafia, ylikansalliset levy-yhtiöt ja mahdollisesti myös CIA haluavat varmistaa, että amerikkalaiset negridirotuiset rap- ja hip hop -artistit säilyttäisivät uskottavuutensa, ja että heidän tuottamansa älyllisesti taannuttava musiikkimassa pysyisi myyntitilastojen kärjessä. Yleisestikin kaikenlainen matalaälyisten esiintyminen tiedotusvälineissä on taannuttavaa, ja matalaälyisiä ei missään nimessä saisi rohkaista julkiseen esiintymiseen edes Internetissä.

Tekijänoikeusmafian, kukkahattutätien ja matalaälyisten yhteisvaikutuksen seurauksena Suomi on lähestulkoon Euroopan Pohjois-Korea mitä sananvapauteen tulee, ja tästä ovat esimerkkeinä mm. sellaiset sananvapausmarttyyrit kuin Matti Nikki, Seppo Lehto ja Jussi Halla-aho. En halua tämän listan jatkoksi, ja haluankin tässä yhteydessä korostaa, että en ole maahanmuuttovastainen enkä muukalaisvihamielinen. Päinvastoin: olen Nokialta poistuneen Anssi Vanjoen kanssa yhtä mieltä siitä, että Suomen väestön aivomassaa on ehdottomasti lisättävä maahanmuuton avulla. Maahanmuuttajat tulisi mielestäni kuitenkin ottaa pääasiallisesti keskiälykkyydeltään Suomea kehittyneemmistä maista kuten Kiinasta, Koreasta ja erityisesti Japanista. Myös eurooppalaistaustaisia juutalaisia voisi ottaa lisää, sillä heidän keskiälykkyytensä on hyvin korkea Adolf Hitlerin suorittaman rodunjalostustoiminnan ansiosta.

Itäaasialaisten maahanmuuton lisäksi on myös tärkeää muuttaa omaa kulttuuriamme vastaamaan läheisemmin ylivertaista itäaasialaista kulttuuripiiriä. Vaikka sinänsä vastustankin pakollista kieltenopetusta jyrkästi, en pistäisi pahakseni, jos pakkoruotsi korvattaisiin pakkojapanilla. Pakkojapani tekisi mm. japanilaisesta pop-kulttuurista helpommin lähestyttävää suomalaisille, mikä puolestaan olisi omiaan nostamaan suomalaisten älykkyyttä. Älykkyyttä kohentava itäaasialainen pop-kulttuuri saisi tätä kautta ylivallan älykkyyttä taannuttavasta afroamerikkalaisesta pop-kulttuurista, mikä edelleen jouduttaisi teknologista kehitystä ja singulariteetin saapumista.

On toki myös teknologisia keinoja nostaa älykkyyttä, kuten aivomanipulaatio sähköimpulsseilla tai ns. kirkasvalokuulokkeilla. Tulevaisuudessa tällaisia teknologisia menetelmiä tullaan kehittämään aina vain lisää, ja mielestäni niitä tulee tällöin soveltaa koko väestöön tasapuolisesti. Teknologia ei kuitenkaan yksinään auta mitään, jos vääränlaisia maahanmuuttajia raahataan maahamme nopeampaan tahtiin kuin pystymme teknologian avulla heitä auttamaan nostamalla heidän älykkyyttään. Tästä syystä olen vakaasti sitä mieltä, että ihmiskunta ei pysty saavuttamaan teknologista singulariteettia ennen kuin Suomen maahanmuuttopolitiikka on saatu korjattua evoluution tahdon mukaiseksi.

Minulla on nyt henkilöllisyys.

Tänään, 26.11.2010, sain virallisen henkilöllisyyden tämän todellisuuden puolella.

Henkilöllisyyden hankkimisen yhteydessä myös käyttämäni nimi vaihtui. En saa käyttää suojattua Kuuslahti-sukunimeä, joten virallinen sukunimeni on tästedes sama kuin nimimerkkini. Käytin tilaisuutta hyväkseni myös ottaakseni itselleni uuden toisen nimen. Koko nimeni on siis tästedes Tomi Kyuu Wareborg.

Uusi toinen etunimeni "Kyuu" korostaa vakaata luottamustani siihen, että japanilainen kulttuuri on kaikissa asioissa ylivertaisesti kehittynein nykyisistä maapallon kulttuureista ja tulee säilyttämään tämän aseman aina singulariteettiin asti. Tästä tosiasiasta johtuen haluan myös samaistua japanilaisiin kaikissa asioissa, ja ehkä teknologian riittävästi kehityttyä aion myös muuntautua sellaiseksi. Erityisesti minua viehättävät japanilaisessa kulttuurissa sen teknologinen kehitystaso, yleinen nörttihenkisyys, kollektiivinen työmoraali ja roturealismi, mutta pidän myös japanilaisesta furrypornosta. Termi "kyuu" (級) viittaa perinteisessä japanilaisessa kulttuurissa käytössä oleviin taso- ja luokkajärjestelmiin, joilla ihmisiä on kätevä luokitella esimerkiksi go-pelaustaitonsa tai päässälaskutaitonsa (anzan) mukaan.

Internet-käyttäjille jo ennestään tuttu nimimerkkini ja nykyinen sukunimeni "Wareborg" puolestaan käsittää kaksi eri asiaa. Alkuosa ("Ware") kuvaa suhdettani piratismiin ja piraattiliikkeeseen ja sen mukaisiin arvoihin (vrt. piraattislangin sana "warez"). Loppuosa ("borg") taasen viittaa transhumanismiini ja siihen liittyvään haluuni muuntautua kyborgiseksi entiteetiksi, joka on sulautunut superälykkääseen kollektiiviin. Star Trek -sarjojen ja -elokuvien borgit (the Borg) ovat mielestäni ideaalinen malliesimerkki siitä, millaiseksi haluan tulla fyysiseltä olemukseltani, kunhan teknologia kehittyy riittävästi.

En oikeastaan pitänyt koko Kuuslahti-sukunimestä. Se tuo liiaksi mieleen suomalaisen luonnontilaisen korpiseudun maalaisjuntteineen ja alkeellisine teknologioineen. Haluan pysyä mahdollisimman kaukana maaseudusta ja mennä sinne vain ehdottoman hengenvaaran pakottaessa (kuten viime viikonloppuna). Lisäksi nimen "lahti"-loppu samaistaa minut turhan vahvasti entisiin puoluetovereihini. Nämä ovat sinällään hyviä tyyppejä, joilla on hyviä mielipiteitä, mutta joku saattaa kuvitella sukunimeni perusteella, että kuuluisin Piraattipuolueeseen, vaikka minut on erotettu siitä.

En aio kertoa henkilöllisyyden hankkimisesta mitään yksityiskohtia, sillä prosessi vaati muutamia jokseenkin arveluttavia laki- ja byrokratiateknisiä temppuja ja ns. social engineeringiä. Lausun kuitenkin tässä yhteydessä kiitokset Mikolle ja Tuukalle heidän tarjoamastaan avusta näihin asiohin liittyen.

Ex-puoluetoverini näkemyksiä sukupuoliasioista.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet minulle varsin kiireisiä, mutta tänään minulla on vihdoinkin ollut aikaa rentoutua IRC-keskustelussa. Ex-puoluetoverieni suosimalla #ihmissuhteet-kanavalla on käyty tänään runsaasti mielenkiintoista keskustelua, josta haluan jakaa blogini lukijoille seuraavat Panu Horsmalahden kirjoittamat kommentit. Mieluiten toki kirjoittaisin näistä asioista itse, kuten olen kirjoittanut aiemminkin, mutta mielestäni Horsmalahti onnistui tänään ilmaisemaan asiat IRC-keskustelussa niin hyvin, etten pystyisi itse mitenkään vastaavaan suoritukseen.

17:04 <@nawi> Miehet eivät tee huonoja töitä huvin vuoksi, vaan naisten asettaman partneripreferenssin takia

19:04 <@nawi> aina voi luulla ettei pua-tekniikat toimi itseensä
19:04 <@nawi> vähän sama kuin sanoo että mainokset eivät toimi itseensä
19:06 <@nawi> ja jos pua katsotaan yleiseksi "miten isket naiset" jutuksi, se toimii määritelmällisesti jokaiseen, kunhan tietää oikeat muuttujien arvot
19:06 <@nawi> eli eri iskutekniikat toimii erilailla eri naisiin

19:41 <@nawi> sodan aikana naiset voisi pakottaa tarjoamaan seksipalveluita sotilaille
19:41 <@nawi> parempi se kuin kuolema
19:42 <@nawi> mutta on poliittisesti korrektia sanoa että miesten tulee asettaa henkensä alttiiksi, mutta ei saa pakottaa naisia edistämään sotilaiden moraalia
19:43 <@nawi> naiset voi toki valita armeijan ja sen bordellin välillä
19:51 <@nawi> kannatan sukupuolineutraalia sodankäyntiä
19:51 <@nawi> naiset toki menis ilomielin bordelliin intin sijaan
19:51 <@nawi> seksihän o kivaa

20:14 <@nawi> on niitä atm:ia monen laisia
20:14 <@nawi> ei se ole mikään monoliittinen ihmisryhmä
20:15 <@nawi> MIT:n opiskelijoilla on paljon vaikeuksia esim.
20:15 <@nawi> joutuu turvautumaan prostituutioon
20:15 <@nawi> maailma on totaalisen paska välillä
20:15 <@nawi> eettisessä yhteiskunnassa naiset parvelis mensalaisten ympärillä
20:16 <@nawi> siinä yhteiskunnassa oltaisiin jo singulariteetissa ja kaikki ongelmat olis ratkaistu
20:18 <@nawi> mieluummin tyhmät jää ilman kuin fiksut
20:18 <@nawi> mieluummin ilkeät jää ilman kuin kiltit ihmiset
20:18 <@nawi> naiset voivat muuttaa maailman muuttamalla partneripreferenssejä
20:21 <@nawi> pitäis olla niin että MIT-nörtit saa kaikki hotimmat
20:21 <@nawi> aiheuttaa painetta miehille kouluttautua

Panu Horsmalahti on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokas Pirkanmaan vaalipiirissä, ja suosittelen hänen äänestämistään varauksetta kaikille tämän alueen asukkaille. Horsmalahti on aiemmassa IRC-keskustelussa ilmaissut kiinnostuksensa tasa-arvoministerin salkkua kohtaan, joten etenkin niiden tamperelaisten, joita tasa-arvoasiat kiinnostavat, kannattaa antaa äänensä Horsmalahdelle.

Viikonloppumme kellaribunkkerissa.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti huomanneet jo ajat sitten, että selvisin hengissä rinnakkaistodellisuuksien välisen rajapinnan umpeenkuroutumisesta. Myös kohtalotoverini Olga selvisi hengissä. Voimme kiittää selviytymisestämme sitä, että läksimme pakomatkallemme hyvissä ajoin ja hyvin varustautuneina.

Läksimme Olgan autolla kohti pohjoista perjantaiaamuna kello 8:00. Pidimme jatkuvasti radiota päällä, jotta saisimme kuulla mahdolliset ylimääräiset uutislähetykset Otaniemen tilanteesta. Ainuttakaan ylimääräistä uutislähetystä ei kuitenkaan iltapäivään mennessä tullut.

Ennen perjantaita olin keskustellut Olgan kanssa pääosin käytännöllisistä ja tieteellisistä asioista, mutta automatkan aikana keskustelut etenivät varovaisesti myös aina vain henkilökohtaisempiin aiheisiin johtuen mm. ensisijaisesta matkakohteestamme. Kyseessä oli Äänekosken kunnan Parantalan kylässä sijaitseva Olgan vanhempien maatila, jonka kellaritiloihin Olgan isoisä on aikanaan rakentanut bunkkerin, jota Olgan isä on tämän jälkeen pitänyt kunnossa. Olgan perhehistoria on kuitenkin tässä rinnakkaistodellisuudessa erilainen kuin Wareborg-todellisuudessa, ja tästä syystä meidän tuli käydä läpi lukuisia erilaisia vaihtoehtohistoriallisia skenaarioita ennen Äänekoskelle saapumistamme.

Huolellisista valmisteluistamme huolimatta olimme tehneet yhden huomattavan virheen -- olimme nimittäin pakanneet kaikki eväämme säteilynkestävään kuljetuslaatikkoon, josta niitä olisi ollut turhan aikaaviepää ruveta purkamaan kulun päällä. Lisäksi koska Olga on henkilö, jolla verensokeripitoisuus vaikuttaa huomattavissa määrin rationaaliseen ajattelukykyyn, jouduimme pysähtymään matkan varrella jossain ruokakaupassa, josta ostimme tarjouksessa olleita Hälsans Kökin soijanakkeja. Söimme ne kylminä.

Saavuimme maatilalle, mutta havaitsimme, että se on tämän todellisuuden puolella autio. Bunkkeri sentään oli tallella. Kuljetimme ensi töiksemme tavaramme bunkkeriin, kun oli vielä suhteellisen valoisaa. Sähköt oli katkaistu, joten jouduimme portaikossa liikkuessamme käyttämään kypärälamppuja.

Koska meillä oli vielä joitakin tunteja aikaa tavaroidemme siirtämisen jälkeen, ehdimme tutustua tilan esineistöön ja rekonstruoida sen avulla Olgan perhehistorian pääpiirteittäin. Saimme selville, että Olgan isä ja äiti olivat tavanneet tässäkin todellisuudessa ja asuneet tilalla yhdessä muutamia vuosia. Olgan isoveli oli ehtinyt syntyä, mutta Olga itse jäi syntymättä, sillä vanhemmat erosivat vuonna 1985. Eron syynä oli ilmeisesti se, että Olgan isällä oli tässä todellisuudessa huomattavasti voimakkaampi tarve valmistautua ydinsotaan, mikä aiheutti ongelmia avioliitolle. Tämä tosin oli onni meille, sillä bunkkeria oli huollettu varsin hyvin aina vuoteen 1998 asti, jolloin Olgan isä kuoli tapaturmaisesti ilmeisesti omatekoisia räjähteitä kokeillessaan. Bunkkeriin varastoidut elintarvikesäilykkeet olivat menneet vanhaksi vuonna 2001, joten heitimme ne pois saadaksemme tilaa omillemme.

Bunkkerissa oli paristoilla toimiva radio, ja myös paristot näyttivät olevan toimintakuntoiset. Laitoimme radion päälle, jotta kuulisimme uutislähetykset. Radio oli kytketty bunkkerin ulkopuolella sijaitsevaan ulkoantenniin, jota pystyimme pienen askartelun jälkeen käyttämään myös mobiilin dataliikenteen apuantennina. Bunkkerissa oli myös valaistusta varten muutamia kaasuvalaisimia, joista laitoimme yhden päälle säästääksemme kypärälamppujamme.

Meillä oli mukanamme oma geiger-ilmaisin, jonka Olga oli käynyt alkuviikosta hakemassa eräästä TKK:n laboratoriosta Wareborg-todellisuuden puolelta. Teknisesti ottaenhan tämä oli varastamista, mutta katsoimme, että koska ihmiskunnan tulevaisuus saattaa olla meidän käsissämme, oli ilmaisimen varastaminen perusteltua. Lisäksi emme voi enää jäädä kiinni varkaudesta, sillä olemme nyt toisen rinnakkaistodellisuuden puolella.

Noin kello 20:00 aikoihin minua hermostutti paitsi tulossa ollut todellisuuksien rajapinnan kuroutuminen, myös yhdessäolo naispuolisen henkilön kanssa, jonka olin tähän mennessä uudelleenarvioinut peräti HB9.25:ksi. Itseluottamustani parantaakseni kävin pukemassa ylleni stetson-hatun, kolikot ja origamikurjen, jotka olin ottanut mukaani nimenomaan tätä skenaariota silmälläpitäen. Minulla oli mukana myös PUA-kirjallisuutta, josta kertasin samalla pikaisesti ja mahdollisimman huomaamattomasti kaikki naisten kanssa keskusteluun ja kinoeskalaatioon liittyvät säännöt.

Käytin Olgaan monenlaisia openereita, joista muutamien avulla sain aikaiseksi parhaimmillaan yli puolen tunnin mittaisen keskustelun. Keskustelu piti kuitenkin keskeyttää noin kello 21:25, jolloin laitoimme aikataulun mukaisesti kaasunaamarit ja suojakypärät paikoilleen. Kaasunaamari heikentää sekä miehen että naisen viehättävyysastetta useilla kymmenillä prosenttiyksiköillä, eikä myöskään puheesta ota kovin hyvin selvää kaasunaamarin läpi. Jatkoin kuitenkin kinoeskalaatiolla, sillä Olga tuntui kaipaavan läheisyyttäni ja antoi kinoeskalaatiolleni varsin positiivisia vastesignaaleja.

Seurasimme välillä geigermittarin lukemaa, ja havaitsimme siinä lievää nousua kello 21:30 jälkeen. Hieman ennen kello 21:43 havaitsimme molemmat jonkinlaisen välähdyksen, joka korostui erityisesti kaikissa metalliesineissä kuten säilykepurkeissa ja ylläni olevissa kolikoissa ja origamikurjessa. Geigermittari havaitsi ilmeisestikin gammasäteilyryöpsäyksestä johtuneen huomattavan piikin, minkä jälkeen lukema rupesi taas laskemaan. Se pysyi kuitenkin kaiken aikaa suojarajan alapuolella. Odotimme muutamia minuutteja, ja kun mitään ei tuntunut tapahtuneen meille, päätin jatkaa hyvällä mallilla ollutta kinoeskalaatiotani vähentämällä vaatteita sekä itseltäni että Olgalta. Pidimme kuitenkin kaasunaamarit edelleen päällä. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että minulla olisi mahdollisuus päästä Olgan kanssa full closeen.

PUA-termistöä tuntemattomille: joo, kyllä me rakastelimmme, ja se oli minun ns. eka kertani. Mutta samaan hengenvetoon on kyllä painotettava pari asiaa: 1) Tämä "eka kerta" ei todellakaan ole olennaisinta koko tässä viikonlopussa. 2) Tuo nainen on minulle enemmänkin kuin "Wareborgin eka hoito". Okei?

Vaginaaliyhdynnän jälkeen poistin normaalin kondomini paikoiltaan, ja noudin tarpeistostani Condomi-makukortsupaketin, sillä halusin antaa Olgalle ns. "moloa poskeen". Arpa ratkaisi tämänkertaiseksi mauksi mansikan. Olga innostui tästä ja otti kaasunaamarinsa pois. Hän otti suuhunsa "reikäpäisen ruhtinaani", tuon "kaljupäisen kostajan" niin, että jonkin ajan päästä laukesin. Tarinan opetus: Jos mies pitää makukortsuja mukana, niin hänen kohdalleen osunut kiinnostavan sukupuolen edustaja suostunee tollaiseen paremmin.

Seksuaalisen kanssakäymisemme päätyttyä puimme vaatteet uudelleen yllemme, mutta jätimme kaasunaamarit toistaiseksi pois, sillä Olga halusi jostain syystä nähdä minun kasvoni. Kävin tekemässä Facebook-tilapäivityksen ja blogikommentin, joissa totesin meidän molempien olevan edelleen elossa, ja että mikäli säteilyarvot näyttäisivät nyt pysyvän entisellään, voisimme noin puolen tunnin varoajan jälkeen nousta maan pinnalle mittaamaan siellä vallitsevat arvot. Tämän jälkeen me sitten pussailimme, halimme ja lääpimme, ja Olga teki minulle myös muutaman fritsun.

Monien mielestä fritsut ovat varmaan "ihan teinixiä touhua", mutta sanokaa mitä sanotte, mutta se tuntuu aika jännältä, kun niitä fritsuja minulle tehdään. On se toki myös jonkinlainen muisto juuri koetuista ihanista hetkistä. Mutta ei minulle ole kovin tärkeää päästä tollaisilla viestittämään muille, että "Hei katsokaa! Minulla on ollut jotain säpinää kiinnostavan sukupuolen edustajien kanssa!".

Varoajan jälkeen laitoimme kaasunaamarit päälle ja nousimme maan pinnalle geigermittarin kanssa. Säteilyarvot näyttivät silloin melko alhaisilta, emmekä havainneet myöskään todellisuudessa minkäänlaisia uusia muutoksia, joskin pimeys jossain määrin haittasi kokonaisarvion tekemistä. Olgan auto ei näyttänyt anomaalisuudestaan huolimatta kärsineen vaurioita. Päätimme kuitenkin viettää yömme bunkkerissa, sillä yön aikana saattaisi alueelle tulla tuulen mukana radioaktiivisia laskeumia. Tätä varten kannoimme bunkkeriin muutamia ullakolta löytämiämme patjoja. Varsinaisia petivaatteita emme löytäneet, mutta onneksi meillä oli makuupussit mukanamme.

Ennen nukkumaanmenoa Olga näytti minulle erääseen TKK:n kurssiin liittyvää tutkimusraporttiaan. Ensin luin alusta muutaman kaavan. Sitten pyysin häntä näyttämään minulle omasta mielestään parhaat kaavat. Jotkut niistä tajusin jotakuinkin täysin ja liikutuin niistä niin, että olin enemmän tai vähemmän itku kurkussa. Ja sitten kun hän näytti omasta mielestään parhaan kaavan, niin sen kohdalla me kumpikin nyyhkimme. Tämän jälkeen Olga laati täytekynällä konseptipaperille pienen yhtälön, jossa hän kvanttimekaanisen aaltofunktion keinoin kuvaili, millaisena hän minut näkee. Ja vähän taas "hommailtiin". Joskus aamuviiden aikoihin menimme "nukq".

Herätin Olgan suudelmin ja hyväilyin. Katsoimme, että terveydelle vaarallisen radioaktiivisen laskeuman riski on meille enää minimaalinen, ja että voimme nyt nousta lopullisesti ylös bunkkerista. Pääkaupunkiseudulle palaamisessa olisi kuitenkin vielä jonkinlainen riski johtuen sekä säteilystä että supersäietason todellisuusanomaaleista, joten päätimme pysyä Äänekoskella varmuuden vuoksi vielä muutaman päivän ajan. Meillä oli mukanamme riittävästi elintarvikkeita, joita pystyimme myös lämmittämään leivinuunin avulla.

Palasimme lopulta Vantaalle tänään tiistai-iltana. Pidämme vielä toistaiseksi entisen koulutoverini asunnolla, mutta siirrämme "tukikohtamme" luultavasti lähiaikoina Mikon tai Tuukan asunnolle, jotta riskimme joutua hullujenhuoneelle minimoituisi. Lisäksi Olgaa on häirinnyt koulutoverini häneen kohdistama AFC-tasoinen lääppiminen, joka on Olgan mukaan lähinnä säälittävää amatööriräpellystä verrattuna tieteellisellä perusteellisuudella toimiviksi osoitettuihin mestariluokan PUA-tekniikoihin, joita itse käytän.

Pysykää poissa Otaniemestä tänään klo 21 - 22! HENGENVAARA!

Normaalisti kirjoitan varsin kuivasti ja tylsästi, mutta nyt minun on tehtävä poikkeus, jotta varoitukseni saisi mahdollisimman laajan huomion. Kohtalotoverini Olga, jonka kanssa suoritin tänä yönä lopulliset mittaukset, auttoi minua tehostamaan ilmaisuani.

Niinkutsuttu todellisuuksienvälinen rajapinta kuroutuu umpeen tänään perjantaina 19.11.2010 kello 21:42:55 +/- 4 s. Ilmiö on tähän asti ollut useimmille ihmisille näkymätön, mutta mitä lähemmäksi mainittua ajankohtaa mennään, sitä vaarallisemmaksi kyseinen aika-avaruusvääristymä koituu myös niille ihmisille, jotka eivät ole tähän mennessä havainneet sitä mitenkään.

Piste, jota kohti rajapinta kuroutuu, sijaitsee Otaniemessä, TKK:n päärakennuksessa, arkkitehtuurin laitoksen aulan kaakkoisnurkassa. PYSYKÄÄ MAHDOLLISIMMAN KAUKANA TÄSTÄ PISTEESTÄ TÄNÄÄN KLO 21-22 VÄLISENÄ AIKANA! ÄLKÄÄ MYÖSKÄÄN MISSÄÄN TAPAUKSESSA KATSOKO PISTEEN SUUNTAAN AIEMMINMAINITULLA KUROUTUMISHETKELLÄ!

Rajapinta alkoi hehkua punaista valoa tänään noin kello 20:24 aikaan, jolloin se tuli kokonaisuudessaan näkyväksi ja paljastui likimain pallomaiseksi. Mitä pienemmäksi pallon säde kutistuu, sitä pienemmälle alalle sen pinnalle kasautuva energia tiivistyy. Tämä ilmenee mm. voimistuvana lämpösäteilynä. En pystynyt Olgan kanssa menemään enää kovin lähelle pintaa, mutta apunamme ollut normaali henkilö, Mikko, avusti meitä mittauksissa. Hänen onnistui nyt saada ensimmäistä kertaa rajapinnasta mittaustuloksia. Normaalien henkilöiden havainnoissa aaltofunktio romahtaa siis siten, että kahden rinnakkaistodellisuuden puoleiset komponentit neutraloivat toisensa LIKIMAIN täydellisesti, eli RAJAPINNAN SÄTEILYÄ SIIS VUOTAA MYÖS NORMAALIEN IHMISTEN VIITEKEHYKSIIN!

Minä ja Olga olemme olemassa vain yhden rinnakkaistodellisuden puolella, joten koemme rajapinnan kaikkinaisine säteilyineen täydellä voimallaan ilman minkäänlaisia neutraloitumisia. Olemme niinsanotusti täysin anomaalisia. Kohteet, jotka ovat täysin identtiset molempien todellisuuksien puolella, ovat puolestaan täysin ei-anomaalisia, joten rajapinta ei aiheuta niille mitään. Useimmilla kohteilla on arviomme mukaan hyvin vähäinen mutta ei olematon anomaalisuusaste, joten rajapinta vaikuttaa niihin jonkin verran. Siellä täällä Otaniemen alueella on kuitenkin kohteita, joiden anomaalisuusaste on huomattavasti tavanomaista korkeampi, ehkä merkittävimpänä K-Extra, joka on olemassa vain toisen todellisuuden puolella. PYSYKÄÄ SIIS KAUKANA OTANIEMEN OSTOSKESKUKSEN ALUEESTA PERJANTAIN AIKANA!

Perjantai-iltapäivänä rajapinta tulee kulkemaan mm. TKK:n päärakennusta ympäröivien parkkialueiden poikki. Rajapinnan lämpötila on tällöin suuruusluokaltaan noin kymmenentuhatta kelviniä. Älkää pysäköikö autojanne tälle alueelle, etenkään Rakentajanaukion parkkialueen eteläpäähän! MIKÄLI AUTONNE ON ANOMAALINEN, SE TULEE SULAMAAN TAI JOPA HÖYRYSTYMÄÄN, ELLEI JOPA PLASMAANTUMAAN! Vakuutusyhtiölle ei jää välttämättä minkäänlaista todistusaineistoa tapahtuneesta, joten OTTAKAA VAROITUS VAKAVASTI!

Ihmiset pystyvät perjantai-iltana tunnistamaan oman anomaalisuutensa siitä, että he havaitsevat rajapinnan olemassaolon. Täysin anomaalisille ihmisille se on tällöin voimakkaan valkohehkuinen muuttuen iltaa kohden aina vain sinertävämmäksi. Rajapinnan pitäisi myös erottua näköaistin avulla jokaiselle ihmiselle, jolla on vähänkin enemmän anomaalisuutta. Suosittelemme, että KAIKKI HENKILÖT, jotka erottavat rajapinnan perjantai-iltapäivän aikana edes himmeänä, POISTUVAT VÄLITTÖMÄSTI OTANIEMEN ALUEELTA JA SUOJAUTUVAT ESIMERKIKSI KELLAREIHIN TAI VÄESTÖNSUOJIIN!

Noin kello 14:00 alkaen suurin osa rajapinnan säteilystä on ULTRAVIOLETTIALUEELLA. Illan mittaan rajapinnassa alkaa todennäköisesti tapahtua myös SPONTAANEJA FUUSIOREAKTIOITA, jotka saattavat synnyttää RADIOAKTIIVISIA ISOTOOPPEJA. Voimakkaat polariteetiltaan kääntyilevät energiavaihtelut plasmavuossa voivat myös synnyttää YLLÄTTÄVIÄ PALLOSALAMOITA. Kello 20:00 pääosa rajapinnan säteilystä on RÖNTGENSÄTEILYÄ, joka muuttuu laadultaan aina vain läpitunkevammaksi ja hengenvaarallisemmaksi. Viimeisten minuuttien aikana rajapinta syöksee ympäristöönsä VOIMAKKAASTI IONISOIVAA GAMMASÄTEILYÄ, jolta kaikkien tulee suojautua asianmukaisesti.

Rajapinnan kuroutumisen viimeiset sekunnit muistuttavat KÄÄNTEISTÄ ALKURÄJÄHDYSTÄ, jossa aine tulee hajoamaan HADRONEIKSI ja jopa DISKREETEIKSI KVARKEIKSI, jotka voimallisessa energiasopassa törmäillessään ja uudelleenkasautuessaan synnyttävät ANTIPARTIKKELEITA, jotka suurienergisesti ulospäin viskoutessaan aikaansaavat TUHOISIA ANNIHILAATIOREAKTIOITA. Kuroutumishetkellä saattaa singulariteettipisteestä vielä ryöpsähtää ympäristöön ENNENNÄKEMÄTTÖMIÄ SUPERSÄIETASON AIKA-AVARUUSILMIÖITÄ, JOLLAISIA EI PITÄISI OLLA OLEMASSAKAAN, ja tästä mahdollisuudesta johtuen KENELLEKÄÄN EI OLE SUOSITELTAVAA OLLA OTANIEMESSÄ KELLO 21-22 VÄLISENÄ AIKANA!

Lähdemme aamulla matkalle kohti pohjoista, jotta saavuttaisimme ainakin muutaman sadan kilometrin turvaetäisyyden ennen pahimpia hiukkas- ja supersäieryöppyjä. Olemme varustautuneet mm. joditableteilla, geiger-ilmaisimella, kaasunaamareilla ja ennalta-arvaamattomia tilanteita varten linkkuveitsellä. Toivomme kovasti, että suojautumistoimenpiteemme ovat riittävät. Mikäli ne osoittautuvatkin riittämättömiksi, niin tuhoudumme, ja tämä tulee jäämään "Wareborgin piraattiajatuksia" -blogin viimeiseksi kirjoitukseksi koskaan.

Tomi "Wareborg" Kuuslahti
Olga "Ethleniel" Koivuniemi
Todellisuushäiriön uhrit ja transdimensionaaliset orvot

Jää hyvästi, syntymätodellisuus!

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti huomanneet jo ajat sitten, että Otaniemeä ympäröivä rinnakkaistodellisuuksien välinen rajapinta on kiistaton fysikaalinen ja kosmologinen tosiseikka.

Rajapinnan olemassaolo todistettiin vedenpitävästi joukolle korkeakoulutettuja silminnäkijöitä perjantaina 12.11.2010 klo 21:00 jälkeen Helsingissä, Munkkiniemen ja Kuusisaaren välisellä sillalla. Tilaisuudessa oli läsnä kaikkiaan 13 henkilöä minut itseni mukaan lukien. Olin itsetuntoani kohottaakseni liittänyt asusteisiini PUA-oppien mukaisia riikinkukkoelementtejä (stetson-hattu, kolikot, origamikurki). Ilmoitin nämä myös Internetissä tuntomerkeikseni, jotta tilaisuuden osanottajat tunnistaisivat minut.

Tilaisuuden etenemistä vaikeutti osaltaan se, että jokaisesta osallistujasta oli käytännössä paikalla kaksi eri rinnakkaisversiota, toinen Wareborg-todellisuuden ja toinen Internet-todellisuuden puolella. Näin ollen jouduin usein selostamaan samat asiat kahteen kertaan saman henkilön kahdelle eri rinnakkaisversiolle. Samoin osallistujia piti usein pyytää siirtymään rajan toiselle puolelle, jotta pystyisin kommunikoimaan heidän rinnakkaisversioidensa kanssa. Kaikki eivät heti aluksi ymmärtäneet tämän toimenpiteen merkitystä, ja minun olisi ehkä pitänyt tuoda se selkeämmin esille heti alusta alkaen. Koska monilla todistustilaisuuteen osallistuneillakin oli aukkoja aiemmissa blogikirjoituksissani esittämän teorian tuntemuksessa, olen nyt laatinut havainnollistavan kaaviokuvan siitä, kuinka eri todellisuuksien ihmiset havaitsevat rinnakkaistodellisuudet:

Erityisen tärkeää rinnakkaistodellisuuksien rajapinnasta puhuttaessa on mainita myös ns. synkroniavaikutus, joka aikaansaa mm. sen, että saman henkilön molemmat rinnakkaisversiot kulkevat todellisuuksien välisen rajapinnan läpi aina samanaikaisesti samasta kohti. Silloinkin, kun toista rinnakkaisversiota yritetään ohjata tekemään asia toisella tavalla, myös toinen versio saa aina jonkin syyn tehdä asian juuri samalla tavoin oman todellisuutensa puolella. Synkroniavaikutus on hyvin voimakas, ja olen nähnyt rajapinnanläpäisyissä enimmilläänkin vain sekunnin murto-osan mittaisia ajallisia ja parinkymmenen senttimetrin suuruisia paikallisia poikkeamia. Uskallan hädin tuskin edes spekuloida, mikä kosmologinen tarkoitus synkroniavaikutuksella voisi olla, mutta voisin veikata, että se voisi toimia tasapainottajana ns. perhosvaikutukselle.

Ensimmäinen metodi, jolla aioin demonstroida rajapinnan olemassaolon kaikille epäilijöille, oli tehdä muutama dramaattinen "tyhjästä ilmestyminen" ja "katoaminen" kävelemällä sopivilla hetkillä rajapinnan läpi toisen todellisuuden puolelle. En kuitenkaan ollut osannut ottaa huomioon sitä, että synkroniavaikutus vaikuttaisi henkilöiden ja kiinteiden kappaleiden lisäksi myös alkeishiukkasiin, ja tästä syystä henkilöt näkivät rajapinnan läpi katsoessaan minut (tai oikeammin eräänlaisen minua esittävän "kangastuksen") silloinkin, kun olin eri rinnakkaistodellisuudessa kuin he. Saatoin siis tehdä tällä todistusyritelmälläni itsestäni pellen jo heti ensi alkuun.

Päätin siirtyä vakuuttavampaan todistusmetodiin käyttäen fysikaalista mittalaitetta, yleismittaria. Aiemmat havaintoni olivat osoittaneet, että kun yleismittarin johdot asetetaan rajapinnan eri pisteisiin, niin mittari havaitsee niiden välillä kaoottisesti vaihtelevia jännite-eroja. Paikallaolijat, jotka katsoivat mittarin näyttöön, totesivat, että jännitelukemat todellakin fluksatoivat nopeasti sinne tänne, mutta joidenkin mielestä tämä johtui vain siitä, että olisin muka modifioinut yleismittariani jotenkin. Yleisön epäileväisyys voimistui entisestään, kun annoin muiden läsnäolijoiden tehdä mittauksia, sillä ilmeisestikin synkroniavaikutus esti heitä saamasta minkäänlaisia tuloksia. Näyttää siis vahvasti siltä, että rajapinnan havaitsemiseksi tarvitaan systeemiin aina jokin "orpo" komponentti, esimerkiksi todellisuusrajoitteinen henkilö, joka pystyy "voittamaan" synkroniavaikutuksen.

Yleismittarimittausten jälkeen päätin palata käyttämään itseäni todistusvälineenä. Tällä kertaa pyysin eri henkilöitä kävelemään minun perässäni, kun läpäisen rajapinnan. Tällöin henkilöt havaitsivat minun katoavan näkyvistä aina silloin, kun he itse läpäisivät rajapinnan. Kokemus vakuutti muutaman läsnäolijan siinä määrin, että he alkoivat selostaa sitä tunteikkaasti muille läsnäolijoille. Osalle skeptikoista tämä oli liikaa, ja he päättivät lähteä pois todistuspaikalta. Myös ne henkilöt, jotka olivat tulleet paikalle vain nauraakseen "mielenvikaisuudelleni" ja ilkkuakseen minua täysin asiaankuulumattomilla kommenteillaan ja kysymyksillään, kaikkosivat samoihin aikoihin paikalta ilmeisen tyrmistyneinä.

Lopulta paikalla oli lisäkseni vain kolme henkilöä. Näistä kaksi oli miespuolisia ja yksi naispuolinen. Tein tällöin myös ensimmäistä kertaa havainnon, että naispuolisella henkilöllä ei näyttänyt olevan laisinkaan rinnakkasversiota! Tämä nainen, jonka luokittelisin ehkä HB8.5:ksi, ei puhunut koko aikana minulle mitään, enkä itsekään rohkaistunut sanomaan hänelle missään vaiheessa mitään, sillä en keksinyt sopivaa openeria. Ainoa kanssakäymisemme oli yksi melkoisen pitkään jatkunut ja itselleni varsin kiusallinen katsekontakti.

Teimme pienentyneellä porukalla jonkin verran uusia kokeita. Heitimme esimerkiksi kylmää vettä rajapinnan päälle, ja osoittautui, että väliaineen lämpötilaa pystyy väliaikaisesti alentamaan tällä tavoin. Lämpötilamuutos ei kuitenkaan aiheuttanut mitään muutoksia rajapinnan muodossa, joten päätelmiemme mukaan rajapinnassa esiintyvän energian vähentäminen tai mikään muukaan rajapinnassa tapahtuva ei vaikuta ilmiön alkulähteeseen millään tavoin, ja kupla jatkaa pienenemistään kaikesta tästä huolimatta. Arvelimme, että esimerkiksi negatiivista energiaa, keinotekoista mustaa aukkoa tai mahdollisesti antimateriaa käyttämällä ilmiön etenemiseen olisi mahdollista vaikuttaa jotenkin, mutta TKK:lla tuskin on edellytyksiä järjestää meille mitään näistä ennen viikonloppua. Ainoa tapa pelastaa Wareborg-todellisuus on siis pelastaa kaikki mahdollinen sieltä löytyvä informaatio jollekin Internet-todellisuuden puolella sijaitsevalle palvelimelle ja odottaa sen jälkeen teknologista singulariteettia, jonka jälkeen kyseisen rinnakkaistodellisuuden voi rekonstruoida.

Lauantaina minulle oli tullut IRC:ssä yksityisviesti nimimerkiltä Ethleniel, jonka takaa paljastui edellisenä päivänä todistustilaisuudessa läsnä ollut HB8.5. Hänen oikea nimensä oli Olga, ja hän kertoi olevansa myös transdimensionaalinen orpo, joka ei ole saanut yhteyttä omaisiinsa moneen viikkoon, ja joka on muutenkin tehnyt arkitodellisuutensa suhteen aivan samanlaisia havaintoja kuin minäkin. Hän kertoi myös pystyvänsä näkemään todellisuuden rajapinnan juuri siten kuin olin sen blogissani kuvaillut, ja hän oli jopa käynyt tutkimassa sitä itsenäisesti yleismittarin avulla. Sovin välittömästi Olgan kanssa treffit Kuusisaareen.

Kesti aikansa, ennen kuin kumpikaan meistä uskaltautui puhumaan toiselle "livenä". Ehdimme tehdä jännitemittauksia ja katsella toisiamme silmiin  useita kertoja ennen kuin Ethleniel uskaltautui sanomaan hiljaa "moi". Tämänkään jälkeen emme puhuneet kovin paljoa, eivätkä treffit myöskään päättyneet minkäänlaiseen closeen. Kävelimme yhtä matkaa takaisin Otaniemeen ja jatkoimme keskustelua IRC:ssä.

Keskustelu jatkui useita tunteja, ja sen aikana selvisi se, että Internet-yhteydet näyttävät toimivan rinnakkaistodellisuuksien suhteen eri tavalla kuin arkitodellisuus. Ulkomailla sijaitsevat palvelimet näyttäisivät nimittäin sijaitsevan eräänlaisessa "kolmannessa todellisuusfaasissa", johon voi olla yhteydessä sekä Wareborg- että Internet-todellisuudesta. Tästä johtuen esimerkiksi Facebook-, Gmail- ja Blogspot -palvelujen kautta näkee Internet-todellisuuden, kun taas Otaniemessä sijaitsevia palvelimia, esimerkiksi IRC-palvelinta irc.cs.hut.fi käyttämällä näkee Wareborg-todellisuuden. Tämä selittää myös Internet-todellisuuslaisten väitteet, etten muka olisi koskaan käynyt Piraattipuolueen IRC-kanavalla, vaikka idlaan siellä jatkuvasti IRCnetin puolella.

Seuraavat päivät ja varsinkin tämän viikon maanantai ja tiistai olivat työntäyteisiä, sillä meidän täytyi pelastaa kaikki mahdollinen informaatio, joka Wareborg-todellisuudesta oli vielä mahdollista saada irti. Otimme talteen kaikenlaisia tiedostoja TKK:n PC-työasemilta. Skannailimme sanomalehtien sivuja ja otimme valokuvia. Latasimme kaiken keräämämme materiaalin kaikenlaisille mahdollisille ulkomaisille palvelimille. Uploadasimme jopa erään vanhan, 90-luvulla julkaistun CD-ROM-historiateoksen sisällön.

Laskelmieni mukaan todellisuuksien rajapinnan läpäiseminen on huomisesta alkaen hengenvaarallista minulle ja Olgalle, joten jätimme Wareborg-todellisuuden lopullisesti taaksemme tänä iltana noin kello 18:30. Kaksi muuta ryhmämme jäsentä, oikeilta nimiltään Mikko ja Tuukka, jatkavat tallennusurakkaa niin pitkään kuin pystyvät. He kuitenkin todennäköisesti katoavat tapahtumahorisontin tuolle puolen varsin pian, sillä rajapinta on jo melko lähellä FICIX1-kytkintä.

Ennen Wareborg-todellisuudesta poistumistamme otimme sieltä mukaamme kaikenlaista pientä irtaimistoa, jolla olisi mahdollisimman korkea jälleenmyyntiarvo, jotta meillä riittäisi rahaa mahdollisimman pitkäksi aikaa. Lisäksi koska Olgalla ei ole mitään paikkaa minne mennä Internet-todellisuuden puolella, lupasin hänelle, että hän voi tulla Vantaalla asuvan entisen koulutoverini luokse, jossa myös itse pidän väliaikaista majapaikkaani. Poistuimme todellisuudesta Olgan omalla autolla, joten meillä on nyt myös kulkuväline. Meidän on kuitenkin oltava varuillamme sen kanssa, sillä se on käytettynä ostettu, joten mikäli se löytyy Internet-todellisuuden rekistereistä, on sen omistajaksi merkitty joku aivan toinen henkilö.

Lähipäivät menevät meillä molemmilla sekä virallisten asioiden hoitamiseen että viimeisiin rajapintatutkimuksiin. Torstain aikana rajapinnan lämpötila tulee nousemaan laskelmien mukaan niin korkeaksi, että se alkaa säteillä mustankappaleensäteilyä näkyvän valon alueella, ja sen muoto on tällöin mahdollista erottaa silmämääräisesti. Olen tähän mennessä olettanut, että rajapinta on muodoltaan pallomainen "kupla", mutta koska olen pystynyt havainnoimaan sitä vain jotakuinkin litteältä tasolta käsin, saattaa se aivan hyvin olla vaikkapa sylinteri tai kartio. Luultavastikin kuitenkin vain todellisuusrajoitteiset henkilöt pystyvät havaitsemaan punahehkun, joten normaalien henkilöiden, jotka haluavat sen nähdä, on syytä varautua pettymykseen.

Perjantain aikana rajapinnan säde tulee saavuttamaan nollan, mikä tarkoittaa maallikkokielellä ilmaistuna eräänlaista käänteisen alkuräjähdyksen kaltaista ilmiötä. Olen huolissani siitä, minkälaisia hiukkasryöppyjä rajapinta tulee erittämään viimeisten minuuttiensa aikana, ja kuinka minun ja Olgan tulee niiltä suojautua. Saatamme joutua matkustamaan kauas, mutta koska käteisvaramme ovat hyvin rajalliset, teemme lopullisen arvion matkustustarpeestamme vasta torstaisten mittauksiemme ja niihin liittyvän data-analyysin jälkeen. Aion kirjoittaa tällöin vielä yhden blogikirjoituksen, jossa pyrin antamaan myös arvion siitä, tuleeko todellisuuskuplan singulariteetti aiheuttamaan vaaraa normaaleille ihmisille.

Matalaälyiset eivät ymmärrä ongelmiani.

Omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat varmasti huomanneet jo ajat sitten, että viimeaikaiset ongelmani, joista olen tässä blogissa kertonut, ovat äärimmäisen outoja ja epätavallisia. Useimmat kansalaiset eivät pysty niitä edes ymmärtämään, koska heidän älykkyysosamääränsä yksinkertaisesti ei ole riittävä.

Sain torstaina yhteyden erääseen Vantaalla asuvaan entiseen koulutoveriini, joka suostui hätämajoittamaan minut kerrottuani hänelle, että vieras rinnakkaistodellisuus tulee viikon kuluttua jyräämään alleen syntymätodellisuuteni, ja että olen tästä johtuen transdimensionaalinen orpo, jolla ei ole enää äitiä, asuntoa eikä edes virallista henkilöllisyyttä. Ystäväni älykkyysosamäärä ei kuitenkaan riittänyt pitämään tätä todellisena ongelmanani, vaan hän oletti, että olen menettänyt todellisuudentajuni ja tarvitsen tästä johtuen valvontaa ja psykiatrista hoitoa. Yritin todistella olevani täysin järjissäni, mutta argumentaationi ylitti hänen älyllisen kapasiteettinsa.

Minulla on siis nyt jonkinlainen turvapaikka, mutta siellä oleskellessani joudun jatkuvasti pelkäämään, että minut tullaan noutamaan psykiatriseen pakkohoitoon. Ystäväni tuntee minua kohtaan ns. lähimmäisenrakkautta ja haluaa sen vuoksi auttaa minua, mutta alhaisesta älykkyysosamäärästään johtuen hän on pikemminkin vaaraksi kuin avuksi minulle.

En voi olla sijoittamatta tätä ilmiötä laajempaan poliittiseen viitekehykseeen: jos liian monimutkaiset ongelmat ja puheenaiheet ovat riittävä syy sulkea älykäs ihminen mielisairaalaan, niin kuinka täynnä laitokset ovatkaan tälläkin hetkellä henkilöitä, joilla voisi olla paljon annettavaa politiikalle, talouselämälle tai globaalille noosfäärille? Ihmiset, joiden näkemykset ovat niin älykkäitä, että ne ovat "kuin toisista maailmoista", on hyvin helppo leimata hulluiksi.

Näitä asioita miettiessäni olen oivaltanut, että kukkahattutädit sortavat älykkäitä ihmisiä, sillä se on heidän intressiensä mukaista. Älykkäät ihmiset pystyvät näkemään kukkahattutätien pykäämien valheverkostojen lävitse, kritisoimaan heidän ajatuksiaan ja tuomaan esille huutavia epäkohtia. Tästä syystä kukkahattutätivaltainen media syöttää kansalle jatkuvasti älykkyysvastaista propagandaa: älykkäät ihmiset ovat milloin potentiaalisia kouluampujia, milloin taas elitistisiä snobeja ja vaarallisten ääriliikkeiden kannattajia. Mikäli joku poliitikko, esimerkiksi Markku Uusipaavalniemi, lausuu julkisuudessa liian älykkäitä asioita, niin media poikkeuksetta vaikenee niistä. Ja mikäli Uusipaavalniemi vielä jatkaa mm. rahatalouden perustavanlaatuisista ongelmista puhumista, niin kukkahattumafia tulee takuuvarmasti ennen pitkää sulkemaan hänet mielisairaalaan.

Olen havainnut jopa entisten puoluetovereideni hyssyttelevän näkemyksiään ilmeisestikin leimautumisen pelossa. Hyvin monet piraattipuoluelaiset ovat esimerkiksi transhumanisteja, mutta kuinka moni puhuu transhumanistisista aiheista poliittisissa blogeissaan? Aivan kuin singulariteetti olisi jokin häpeän aihe, ja että tavalliselta matalaälyiseltä luddiitilta kuulostaminen olisi jotenkin positiivinen asia. Onneksi poliittisella kentällä on vielä muutamia, kuten edellämainittu Markku Uusipaavalniemi, entiset puoluetoverini Panu Horsmalahti ja Samuli Pahalahti, sekä kokoomuksen Markus Jansson, jotka uskaltavat ottaa esille myös kukkahattutätien tabuiksi julistamia aiheita. Kaikki muut poliitikot ovat alistuneet kukkahattumafialle!

Kukkahattutätien hirmuvaltaa vastaan on kuitenkin mahdollista taistella kohottamalla väestön älykkyyttä. Tämä onnistuu mielestäni parhaiten siten, että älykkäät ihmiset puhuvat matalaälyisille tovereilleen siitä, kuinka tärkeää älykkyyden kehittäminen on, ja kuinka helppoa sitä on kehittää esimerkiksi siirtymällä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, nauttimalla säännöllisesti vitamiini- ja kalaöljykapseleita, pelaamalla lautapelejä ja keskustelemalla kuvafoorumeilla. Kun älykkyyttä on saatu nostettua riittävästi, voidaan siirtyä esim. Linux-käyttöjärjestelmään, jonka käyttämisellä on älykkyysosamäärää ylläpitävä vaikutus. Viime aikoina on todistettu myös, että aivoihin johdettava sähkövirta tai kirkas valo parantavat aivojen työskentelykykyä.

Olen katsonut selviämiseni kannalta hyvin kriittiseksi nostaa ystäväni älykkyysosamäärää sen verran, että hän pystyy ymmärtämään ongelmani. Olen saanut hänet jo suostuteltua vähentämään leivän syömistä ja nauttimaan enemmän D-vitamiinia. Olen myös valmistanut kahdesta leditaskulampusta pikaisesti ns. kirkasvalokuulokkeet, joita haluan ystäväni pitävän päässään mahdollisimman paljon, mutta hän on toistaiseksi vain naureskellut niille ja verrannut niitä ns. foliohattuun, jota käytetään täysin eri tarkoitukseen. Ehkä hän kuitenkin suostuu laittamaan ne päähänsä, kunhan ruokavaliomuutos on ensin nostanut hänen älykkyytensä riittävälle minimitasolle. Tälle minimitasolle päästyään ystäväni luultavasti pystyy jo ymmärtämään esimerkiksi Star Trekiä, jonka jaksoja olen ajatellut esittää hänelle havainnollistaakseni ongelmaani. Tällä hetkellä eräs vahva ehdokas esitettäväksi jaksoksi on The Next Generation -sarjan neljännen tuotantokauden jakso "Remember Me".

Vaikka olenkin käyttänyt suuren osan viime päivien resurssipisteistä ystäväni vakuutteluun, olen myös edistynyt jossain määrin tutkimuksissani. Olen saanut määriteltyä todellisuuksien rajakuplan sijainnin ja supistumisnopeuden nyt entistä tarkemmin, ja tämänhetkisen arvion mukaan Wareborg-todellisuus katoaa tapahtumahorisontin taakse perjantaina 19.11.2010 klo 21:40. Joudun kuitenkin jättämään Wareborg-todellisuuden lopullisesti jo muutamaa päivää tätä ennen, sillä havaintojeni mukaan rajapinnassa esiintyvät potentiaali- ja lämpötilaerot ovat kääntäen verrannolliset kuplan säteen neliöön, ja rajan ylittäminen liian myöhään olisi näin ollen minulle hengenvaarallista.

Otaniemeen jättämäni ilmoituslappuset, joissa haen kohtalotovereita, ovat poikineet lukuisia kiinnostuneita yhteydenottoja. Varsinaisia kohtalotovereita ei ole vielä paljastunut, mutta useissa viesteissä pyydetään minua todistamaan todellisuuksien välisen rajan olemassaolo. Aionkin siis pitää todistustilaisuuden tänään 12.11.2010 kello 21:00. Laskelmieni mukaan eräs reunakohta on tähän aikaan Munkkiniemen ja Kuusisaaren välisen sillan kohdalla, ja tämä on myös mitä mainioin paikka todistustilaisuudelle. Pyydänkin myös kaikkia tämän blogin lukijoita saapumaan paikalle, sillä jokainen lisävahvistus tukijoukkoihini on nyt tarpeen!

Lisäys: Facebook-käyttäjät voivat ilmoittautua tapahtumaan osoitteessa http://www.facebook.com/event.php?eid=141983729184679 .

Lisää havaintoja rinnakkaistodellisuuksista.

Kirjoitin eilen blogiini merkillisistä havainnoista, joita olen viime aikoina tehnyt liittyen arkiseen elinympäristööni. Aiheeseen liittyvät tutkimukset ovat nyt edenneet, ja voin esittää jo jonkinlaisia alustavia päätelmiä.

On ilmeistä, että Otaniemen ja Helsingin välillä on jonkinlainen aika-avaruuskontinuumin disruptio, joka toimii kahden rinnakkaistodellisuusfaasin välisenä rajapintana. Olen nimennyt rinnakkaistodellisuudet selkeyden vuoksi "Wareborg-todellisuudeksi" ja "Internet-todellisuudeksi", ja näiden todellisuuksien ominaispiirteet ovat oman elämäni kannalta seuraavat:

"Wareborg-todellisuus" on se todellisuus, jossa olen itse syntynyt, ja joka vastaa itselleni myös fyysistä todellisuutta tällä hetkellä vielä ainakin Otaniemen osalta. Otaniemen K-Extra on tässä maailmassa olemassa vielä vuonna 2010.

"Internet-todellisuus" on taasen se todellisuus, jota Internetin ja puhelinverkon kautta havainnoimani maailma vastaa, ja joka vastaa itselleni fyysistä todellisuutta ainakin Helsingin keskustan osalta. Minä, äitini ja Otaniemen K-Extra eivät ole olemassa tässä todellisuudessa vuonna 2010.   

Kävin eilen illalla Lauttasaaressa tarkastelemassa todellisuuksien välistä rajapintaa lähemmin. Vielä maanantai-iltana rajapinta sijaitsi Lauttasaaren ja Ruoholahden välisen sillan keskivaiheilla, mutta nyt se oli siirtynyt joitakin satoja metrejä länteen päin, lähelle Maamonlahdentien ylikulkusiltaa. Tein lukuisia mittauksia ja silmämääräisiä havaintoja rajapinnan kummallakin puolella käyttäen apuvälineinä mm. yleismittaria, mittanauhaa ja matkapuhelimeni sekuntikello-ohjelmistoa. Havaitsin, että rajapinta ei ollut pelkkä pinta, vaan sillä oli myös paksuus. Minulla oli vaikeuksia mitata tätä paksuutta johtuen rajapinnan reunakohtien epämääräisyydestä, mutta arvioin sen olevan noin 15 senttimetriä. Kun asetin yleismittarini toisen tai molemmat mittausjohdot pinnan sisään, jännitelukemat alkoivat fluksatoida nopeasti edestakaisin kuitenkaan koskaan ylittämättä seitsemääsataa millivolttia. Pinnan sisällä myös väliaineen lämpötila oli kädellä arvioituna noin kymmenen kelviniä korkeampi kuin sen ulkopuolella, ja ilmeisesti tämä lämpötilaero on myös syynä visuaaliseen distortioon, jonka ansiosta pinnan olemassaolon pystyy havaitsemaan näköaistilla muutamien metrien päästä.

Koska rajapinta oli vuorokauden sisällä liikkunut satoja metrejä, katsoin aiheelliseksi mitata sen nopeuden mahdollisimman tarkasti. Ilmiön reunakohtien epämääräisyydestä johtuen myös sen sijainnin tarkka määrittäminen edes kymmenien senttimetrien tarkkuudella tuotti minulle huomattavia vaikeuksia, joten istuskelin ilmiön vieressä kaikkiaan reilun kahden tunnin ajan tehden uusia mittauksia säännöllisin väliajoin. Suoritin mittausten jälkeen tarkan data-analyysin, ja päädyin siihen, että rajapinnan kulkunopeus Länsiväylän suuntaisen komponentin suhteen oli noin 21.4 +/- 0.5 senttimetriä minuutissa. Koska minulla ei ollut mukana kompassia, eikä puhelimessanikaan ole GPS-paikannusominaisuuksia, en pystynyt määrittämään nopeusvektorin Otaniemen suuntaista komponenttia kovinkaan tarkasti, mutta arvioin sen olevan 20 +/- 4 cm/min. Mikäli nopeus siis pysyy vakiona, niin pahimmassa tapauksessa rajapinta tulee saavuttamaan Otaniemen torstaina 19.11.2010 noin klo 4:20 ja oman asuntoni perjantaina 20.11.2010 noin klo 6:00. Minulla on siis vielä yli viikko aikaa ennen kuin syntymätodellisuuteni katoaa kokonaan tapahtumahorisontin tuolle puolen.

Käytin mittausten välisiä odotteluaikoja hyväkseni kyselemällä ohikulkijoilta erilaisia tutkimuksen kannalta oleellisia asioita PUA-tekniikoita hyväksikäyttäen. Approach anxietyni oli kuitenkin varsin voimakas etenkin HB8:n ylittävien naisten kohdalla. Jopa silloin, kun rohkeuteni riitti openerien käyttämiseen, saamani vastaukset olivat valtaosaltaan käyttökelvottomia tutkimusdataksi. Tyypillisiä vastauksia olivat esimerkiksi "Sori, mullon nyt kiire." ja "Vittu, ooksä aivan sekasin?". Eräs noin HB5.5:n luokkaa oleva keski-ikäinen nainen antoi kuitenkin vastaustensa kautta äärimmäisen keskeistä tietoa. Yritän seuraavassa rekonstruoida keskustelun muistitietojeni pohjalta:     

Minä: Hei, oletko koskaan käynyt Otaniemessä?

HB5.5: Häh... oon mä...

Minä: Tiedätkö Otaniemen K-Extran?

HB5.5: Eiks se oo lopetettu?

Minä: Niin, onhan se lopetettu. Näetkö muuten tuon väreilevän kalvon tässä kohti, missä liikutan kättäni?

HB5.5: Jaa minkä... emmä kyl mitää nää...

Minä: Asia selvä, kiitoksia tiedosta.

(HB5.5 jatkaa kävelyä ja kävelee tässä välissä rajapinnan läpi)

Minä: Hei! Odotas vielä hetki...

HB5.5: No mitä...

Minä: Mitä sinä sanoit äsken siitä Otaniemen K-Extrasta?

HB5.5: Siis mitä, ollaanks me puhuttu joskus?

Minä: Öö... ei varmaan... mutta siis, että tiedätkö Otaniemen K-Extran?

HB5.5: Ai, kyl mä tiiän...

Minä: Onko se vielä olemassa?

HB5.5: No eiks se oo...

Minä: Asia selvä, kiitoksia tiedosta. Voisinko muuten saada sinun puhelinnumerosi?

HB5.5: Vitun hullu, kehtaat vielä tommosen jutun jälkeen kysyy!!! Hyvästi!!!

Mainittakoon, että yritin edellämainittua canned routinea kaikkiaan neljäänkymmeneenyhdeksään eri henkilöön, mutta sain sen suoritettua loppuun asti vain kyseisen HB5.5:n kohdalla. Closeen asti en päässyt tässäkään tapauksessa, joten tulos oli pelimiessuorituksena äärimmäisen huono johtuen ehkä siitä, ettei minulla ollut riikinkukkovarusteita ylläni.

Kukaan niistä kymmenestä henkilöstä, joilta sain kysyttyä "väreilevästä kalvosta", ei nähnyt sitä. Tein myös kahden ohikulkijan kohdalla mielenkiintoisen havainnon, että heidän ulkonäkönsä oli vaatteiden osalta erilainen rajapinnan eri puolilla.

Olen havaintojeni perusteella päätellyt, että useimmista ihmisistä on olemassa kaksi rinnakkaismuotoa, toinen Wareborg-todellisuuden ja toinen Internet-todellisuuden puolella. En nähnyt rajapintaa tarkkaillessani yhdenkään ihmisen "katoavan tyhjään" tai "ilmestyvän tyhjästä", joten rajapinnan läpäisytapahtuma on jotenkin synkronoitunut siten, että henkilöiden rinnakkaismuodot läpäisevät sen omissa todellisuuksissaan tarkalleen samassa kohti samaan aikaan.

Itse olen kuitenkin henkilö, jolla ei ole kahta rinnakkaismuotoa eri todellisuuksissa, vaan joka on olemassa vain Wareborg-todellisuuden puolella. Voisin kutsua itseni kaltaisia henkilöitä tämän mukaan esimerkiksi "todellisuusrajoitteisiksi". Hypoteesini mukaan todellisuusrajoitteiset henkilöt kykenevät havaitsemaan todellisuuksien välisen rajapinnan ja kulkemaan sen läpi toisen todellisuuden puolelle mukanaan oman kotitodellisuutensa informaatio.

Ilta ja yö jatkuivat rajapinnan laajempialaisella kartoittamisella. Liikkumismahdollisuuteni olivat rajalliset, mutta havaitsin rajapinnan reunakohdan myös Munkkiniemessä. Aamulla jätin menemättä luennoille selvittääkseni mahdollisimman monta rajapinnan pistettä Otaniemen pohjois- ja länsipuolilta. Löysin reunakohdan jokaisesta suunnasta, josta sitä yritin etsiä, ja päädyin johtopäätökseen, että rajapinnassa todennäköisesti ei ole aukkoa, jonka läpi pystyisin "pakenemaan" omaan todellisuuteeni. Minun on siis hyväksyttävä se tosiseikka, että Internet-todellisuus "syö" alle kahden viikon kuluessa Wareborg-todellisuuden, enkä pysty tekemään tälle asialle mitään. Minun on piakkoin sopeuduttava elämään vieraassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa minua ei ole koskaan aiemmin ollut edes olemassa.

Olen onnistunut paikantamaan muutamia ystäviä ja sukulaisia, joilla on minusta Wareborg-todellisuuden mukainen muistikuva. Nämä henkilöt tulevat olemaan lähiviikkojen aikana kultaakin arvokkaampia, sillä he pystyvät tarjoamaan minulle väliaikaisen majapaikan sekä apua virallisten asioiden hoidossa. Wareborg-todellisuuden henkilöpapereitani todennäköisesti pidetään Internet-todellisuuden puolella väärennöksinä, joten etenkin henkilöllisyysasia on hoidettava kuntoon mahdollisimman pian.

Minulla todennäköisesti on myös ennestään tuntemattomia kohtalotovereita, joita todennäköisimmin löytänen Otaniemestä. Vaikka rajapinnan muodon määrittely onkin ollut hyvin haastavaa, olen suhteellisen varma siitä, että "kuplan keskipiste" sijaitsee jossain Otaniemen alueella. Aion lähipäivinä laittaa sekä Internetiin että TKK:n ja K-Extran ilmoitustauluille ilmoituksia, joiden kautta pyrin saamaan yhteyden muihin kaltaisiini todellisuusrajoitteisiin henkilöihin.

Tietokoneelleni on tallennettuna tiedostoja, kuten ennen 20.10.2010 päivättyjen ohjelmistojen lähdekoodeja ja WWW-selainten välimuistitiedostoja. Näiden Wareborg-todellisuudesta peräisin olevien tiedostojen vertailu vastaaviin Internet-todellisuuden versioihin tulee toivottavasti paljastamaan merkittäviä seikkoja todellisuuksien välisistä eroista. Todellisuuksien vertailu on kuitenkin toistaiseksi toissijaista, sillä juuri nyt tärkeintä on saada pelastettua kaikki informaatio, joka Wareborg-todellisuudesta on vielä jäljellä, jotta teknologisen singulariteetin jälkeen Wareborg-todellisuus olisi mahdollista rekonstruoida. Erityisesti haluan varmistaa, että pystyn rekonstruoimaan oman äitini. Minulla on jo nyt ikävä häntä, mutta en tule luultavasti enää koskaan saamaan yhteyttä häneen tässä maailmassa. Singulariteetti on ainoa toivoni saada tavata äitini vielä kerran, ja siihenkin on vielä yli kolmekymmentä vuotta aikaa.

Mutta näillä mennään eteenpäin.

Tomi "Wareborg" Kuuslahti
Todellisuushäiriön uhri ja transdimensionaalinen orpo

Sain kenkää Piraattipuolueesta.

Tänään, 9.11.2010, se sitten tapahtui.

Sain kenkää Piraattipuolueesta.

Olemassaoloni todellisena olemassaolevana henkilönä on laajalti kyseenalaistettu. Kukaan puoluetovereistani ei ole muka nähnyt minua, enkä kuulemma löydy väestörekisteristä enkä oppilaitokseni opiskelijarekisteristä. Myöskään Otaniemen K-Extraa ei muka ole ollut olemassa pitkään aikaan, vaikka kävin siellä sargaamassa viimeksi tänään. Oudointa asiassa on se, että omaa nimeäni ja nimimerkkiäni googlatessani en löydä minkäänlaisia merkkejä mistään siitä, mitä olen tehnyt Internetissä ennen 20.10.2010, jolloin liityin Piraattipuolueeseen ja perustin blogini.

Sen jälkeen, kun olemassaoloni kyseenalaistettiin, Piraattipuolueen johtohahmot masinoivat kampanjan, jossa he suosittelivat kaikkia puoluetovereitani poistamaan minut kavereistani Facebookissa. Useimmat noudattivat suositusta - mukaan lukien muutama naispuolinen jäsen, joita olin pitänyt varteenotettavina tyttöystäväehdokkaina.

Itku alkoi nousta kurkkuuni kaverimääräni vähetessä illan mittaan useilla kymmenillä. Yritin soittaa äidilleni, mutta numeroon ei saatu yhteyttä. Yritin soittaa uudellen myöhemmin illalla, sama tulos, kuten myös seuraavana päivänä. Ongelman jatkuessa rohkaistuin ennen pitkää soittamaan väestörekisterin palvelunumeroon, ja sain tietää, ettei Kerttu Kuuslahti -nimistä 13.8.1959 syntynyttä henkilöä ole heidän mukaan olemassa! Kuten ei minuakaan. Tämän jälkeen yritin ottaa hädissäni Facebookissa yhteyden serkkuihini ja muutamiin löytämiini kaukaisempiin sukulaisiini, mutta kaikki hylkäsivät kaveripyyntöni tai kyselivät minulta, kuka oikein olen!

Olen tehnyt myös merkillisiä havaintoja fyysisestä ympäristöstäni. Espoossa kaikki näyttäisi olevan kuten pitääkin, mutta Helsingin puolella vieraillessani olen huomannut "muistavani väärin" esimerkiksi rakennusten ja liikkeiden sijainteja huomattavasti useammin kuin aikaisemmin. Sinänsä on aivan tavallista, että rakennuksia puretaan ja liiketilat vaihtavat omistajia, ja selitinkin ilmiön aluksi näin, mutta eräs eilen tekemäni havainto sai "hälytyskelloni soimaan" toden teolla. Lauttasaaren ja Ruoholahden välisen sillan kohdalla bussi nimittäin tuntui ajavan ikään kuin jonkinlaisen väreilevän kalvon läpi. Pohdin ilmiötä pitkän aikaa, ja päädyin siihen, että kyseessä olisi ollut kylmän ja lämpimän ilmamassan välinen jyrkkä raja. Epävarmuus kuitenkin vaivasi minua tämänkin jälkeen sen verran, ettei Kampissa suorittamistani PUA-harjoituksista tullut mitään. Paluumatkalla sama kalvo oli näkyvissä samassa kohti, ja bussi ajoi sen läpi kuten ennenkin, ja jouduin siis ottamaan ilmamassahypoteesini uudelleen tarkasteltavaksi.

Pohdin asiaa koko illan ja yön, ja päädyin lopulta todennäköisempiä selityksiä pois suljettuani siihen, että olen joutunut kahden rinnakkaistodellisuuden loukkuun. Kokemani Espoo on samassa todellisuudessa kuin missä olen syntynytkin, mutta Helsingin keskusta edustaa rinnakkaistodellisuutta, jossa en ole olemassa. Tämä on toki vasta alustava hypoteesi, ja minun on tehtävä vielä paljon jatkotutkimuksia, jotta loukun luonne ja sen kaikkinaiset vaikutukset elämääni selviäisivät minulle. Tiedän, että tämä kuulostaa hyvin oudolta ja ehkä hullultakin, ja etenkin luonnontieteitä opiskelleena pidän kunnia-asiana, etten hurahda minkäänlaisiin huuhaateorioihin, mutta edes Occamin partaveitsi ei enää kykene auttamaan minua.

Rinnakkaismaailmankaikkeudet ovat todellinen fysikaaliseen todellisuuteemme erottamattomasti kuuluva ilmiö, jolle on vahva teoreettinen perusta ns. kvanttimekaniikan monimaailmatulkinnan kautta. Luotan tässä asiassa täysin professori David Deutschin kirjassaan "Todellisuuden rakenne" esittämään argumentaatioon, jonka mukaan kvanttimekaaniset rinnakkaistodellisuudet ovat olemassa yhtä konkreettisesti kuin omammekin. Olen itse opiskellut kvanttimekniikkaa vain viiden opintopisteen peruskurssin verran, mutta aion lähiaikoina itseopiskella myös myöhempien kurssien materiaalin, sillä minulla ei tällä hetkellä ole minkäänlaisia teoreettisia edellytyksiä ymmärtää, kuinka eri todellisuuksien välillä voi olla olemassa tämäntyyppinen makromittakaavallinen, havaitsijariippuvainen ja ympäristönsä suhteen paikallaan pysyvä "madonreikä". Tämä ymmärrys on kuitenkin oleellista, jotta pystyisin ymmärtämään minua konkreettisesti ympäröivää arkitodellisuutta.

En ole läheskään ainoa ihminen, joka on joutunut rinnakkaistodellisuuksien loukkuun. Esimerkiksi Internetissä ovat jo pitkän aikaa vaikuttaneet ns. otherkin-henkilöiden vertaistukiryhmät. Otherkinit ovat henkilöitä, jotka tietävät ulkomuodostaan huolimatta olevansa todellisuudessa esimerkiksi haltioita ja lohikäärmeitä -- olentoja, joita ei yleisen konsensuksen mukaan ole olemassakaan. Olen aikaisemmin pitänyt otherkinien juttuja pelkkänä todellisuuspakoisena huuhaana, mutta viimeiaikaiset omakohtaiset kokemukseni ovat saaneet minut miettimään näkökantojani uudelleen. Olen itse saanut kuulla, ettei minua ole olemassa, mutta näillä kaukaisemmista rinnakkaistodellisuuksista saapuneilla on varmasti vielä monin verroin vaikeampaa, sillä he ovat saaneet sietää väitteitä, ettei heidän edustamiaan eliölajeja ole olemassa!

Tänään, 9.11.2010, en päässyt enää kirjautumaan Piraattipuolueen WWW-palveluihin. Katson tämän tarkoittavan, että kysymykseni todellisesta olemassaolostani on loppuun käsitelty enkä voi ns. ei-todellisena henkilönä myöskään kuulua puolueeseen. Tämä on minun mielestäni sääli, sillä Piraattipuolue voisi edistyksellisenä ja tieteellisen rationaalisena puolueena profiloitua myös rinnakkaistodellisuusongelmaisten henkilöiden puolestapuhujana. Itse en näe mitään syytä, miksen voisi "olemassaolemattomuudestani" huolimatta kuulua puolueeseen ja edistää piraattiaatetta. Ajatukseni ovat täysin puolueohjelman mukaisia eivätkä "hullummatkaan" ajatukseni ole kovin kaukana siitä, mitä Panu Horsmalahti, Samuli Pahalahti ja muut suomalaiset korkean profiilin piraattiajattelijat esittävät.

Miten tästä eteenpäin?

En tiedä.

Tomi "Wareborg" Kuuslahti
Poliittisesti koditon